Kuolleen suhteen elvyttäminen?

Ilman naisen omaa halua muuttua ja myöskin osallistua suhteen elvyttämiseen toivoa tuskin enää on.



Yhdessähän monet varmasti silti pysyvät, vaikka suhde olisikin tuolla tasolla.

Se elvyttäminen lopeteta tunnin jälkeen viimeistään ja julisteta kuolleeksi!

Ja tässäKIN tarinassa kaikki syypää on naisessa ja naisen haluttomuudessa muuttua.

Ja tässäKIN tarinassa kaikki syypää on naisessa ja naisen haluttomuudessa muuttua.

Minun mielestäni ainakin.

Sitähän me emme edes tiedä, kuka viestin on kirjoittanut. Vaimo, mies vai joku ulkopuolinen? Tietääkö hän varmasti vaimon tunteet (inho)? Osoittaako mies oikeasti tunteensa vai luuleeko vaan niin?

Vaimon käyttäytyminen kuulostaa siltä, että siltä puolelta rakkaus on loppunut. Usein siinä vaiheessa pienetkin asiat toisessa alkavat ärsyttää ja inhottaa.

Alkuperäisen viestin kirjoittaja on mies. Vaimon tunteet on varsin hyvin tiedossa, koska vaimo on ne itse kertonut. Vaikea tietysti sanoa osoitanko oikeasti tunteeni - omasta mielestäni kyllä. Mutta taitaa olla aivan sama mitä sanoo/tekee, jos vastaanottava pää ei ole vastaanottavainen. Vaimon puolelta rakkaus on varmasti loppunut, siksi kysyinkin onko edes olemassa tapausta, jossa rakkaus on palannut? Tällä menolla tulee varmasti ero, vaikka vaimo saattaisikin lasten takia haluta jatkaa. Vuosia tässä on odotettu jotain tapahtuvaksi ja vuosia en enääa aio odotaa.



M37

Alkuperäisen viestin kirjoittaja on mies. Vaimon tunteet on varsin hyvin tiedossa, koska vaimo on ne itse kertonut. Vaikea tietysti sanoa osoitanko oikeasti tunteeni - omasta mielestäni kyllä. Mutta taitaa olla aivan sama mitä sanoo/tekee, jos vastaanottava pää ei ole vastaanottavainen. Vaimon puolelta rakkaus on varmasti loppunut, siksi kysyinkin onko edes olemassa tapausta, jossa rakkaus on palannut? Tällä menolla tulee varmasti ero, vaikka vaimo saattaisikin lasten takia haluta jatkaa. Vuosia tässä on odotettu jotain tapahtuvaksi ja vuosia en enääa aio odotaa.

M37

Sillä erolla, että itse en inhoa miestäni, mutta rakkauttakaan ei oikein enää ole. Ainakaan romanttista rakkautta, kiintymystä ja välittämistä kyllä.

Kyllä se näin on, että ei riitä, jos toinen yrittää. Kun suhde on kriisissä, tilanteen korjaaminen vaatii molempien yrittämistä ja tahtoa.

Keskusteletteko te asiasta? Tiedätkö sinä, mitä ajatuksia vaimollasi on tilanteesta (muuta kuin hänen tunteensa sinua kohtaan)? Tietääkö vaimosi sinun ajatuksesi?

Oletteko pyrkineet järjestämään kahdenkeskistä aikaa? Tiedän, että siinä vaiheessa, kun tilanne on jo paha, sillä ei ehkä enää saavuteta paljoa, mutta silloin ehkä saisi keskusteltua asiasta.

Kumpikaan teistä ei varmastikaan juuri nyt ole onnellinen. Entäpä lapsenne? Lapset eivät varmastikaan tiedä, harrastavatko heidän vanhempansa seksiä, mutta jos äiti inhoaa isää, sen he kyllä vaistoavat. Sellaisenko kuvan aikuisten välisestä parisuhteesta te haluatte lapsillenne antaa? Lapset usein toistavat lapsuuden malleja omissa parisuhteissaan.

Oletan nyt, että suhteessanne ei ole mitään ns. vakio-ongelmia. Alkoholia, väkivaltaa, pettämistä. Vaimosikin on varmaan joskus sinua rakastanut? Jos näin on, MINÄ uskon, että rakkaus voi palatakin, mutta se vaatii sen tahtotilan. Voi olla, että vaimosi keskittyy tällä hetkellä vain niiden huonojen asioiden miettimiseen. Kun haluaa nähdä vain negatiivisia asioita, näkee vain niitä. Hänen pitäisi alkaa tietoisesti etsiä niitä positiivisia asioita, sinusta ja teidän suhteesta.

Parisuhdeterapia saattaa auttaa, mutta vain, jos molemmat haluavat apua ja haluavat pelastaa avioliittonne. Yksin sinä et voi sitä tehdä.

Mitä sinun pitäisi tehdä nyt? MINUSTA sinä voisit järjestää teille jonkun kahdenkeskisen jutun. Jos vaimosi ei vastusta yllätyksiä, se voisi olla jopa pieni lomamatka. Järjestät lasten hoidon, matkat, majoitukset jne. Jos taas vaimosi ei pidä isoista yllätyksistä, se voi olla ihan vaan yhteinen illallinen ilman lapsia jossain rauhallisessa paikassa, jossa voi jutella. Oli se mitä tahansa, sinun on otettava asia puheeksi. Teidän on puhuttava asiasta avoimesti ja rehellisesti.

Suosittelen sinulle ja vaimollesi myös erästä kirjaa. Bruce Fisherin Jälleenrakennus - Kun suhteesi päättyy. Enkä tarkoita tällä sitä, että epäilisin avioliittonne päättyvän, vaan kirjasta on apua myös silloin, kun pyrkii korjaamaan nykyistä suhdetta, joka on päässyt jossain vaiheessa vääristymään. Se auttaa ehkä näkemään syitä, miksi niin on käynyt ja keinoja korjata tilanne.

Parisuhdeterapiaan sain vaimon kammettua puoliväkisin. Lopulta se sitten kuitenkin lopetettiin vaimon halusta. Itse olen lukenut parisuhdekirjallisuutta ja koittanut hyvää kirjaa vaimollekin tuputtaa, mutta eipä tuo näy olevan kovin kiinnostunut lukemaan. Arjesta irrottautumishetkiä on ollut, mutta parisuhteeseen ei niillä ole vaikutuksia ollut. Keskusteltukin on, mutta ei niistä ole seurauksena kuin syyttelyitä ja eripuraa. Tilanne on tällä hetkellä se, että vaimo miettii tilannetta ja sitä mitä haluaa elämältä. Itse vähän epäilen, että vaimolla on kiinnostusta johonkin toiseen mieheen...

Ap,minä olen aikalailla kuvailemasi nainen ja haluankin kysyä sinulta,mitä olet tehnyt että tilanne tämä?

Itse voin rehelisesti kertoa että rakkauteni kuoli vuosien saatossa miehen liiallisen alkoholin käytön takia, 10x ruoka/vuokra rahojen pelaamisen vuoksi, miljoonien valheiden ja typerien juttujen takia jotka johtui ihan tuosta ekasta syystä.

Enempää en osaa sinua auttaa,en tiedä muuttuisiko tunteeni paremmaksi jos mies muuttuisikin ns. kunnolliseksi ja kaikki olisi sen jälkeen kiiltokuvaa. Se että, olen vuosia elänyt jatkuvassa stressissä, surussa ja epätoivossa, niin tuskin sitä kaikkea voi pyyhkiä parissakaan vuodessa.

Olisikin helppoa, jos kyse olisi alkoholismista, tms. - mutta kun ei. Vaimoni sanomaan mukaan olen hyvä isä ja osallistun kodin pyörittämiseen (tietysti aina olisi parannettavaa). Oma fyysinen olemukseni ei käytännössä ole muuttunut tapaamisestamme.



Ymmärrän hyvin, että ihmiset muuttuu ajan mittaan ja vaimo ei välttämättä halua samoja asioita kuin 15 vuotta sitten. Hyväksyn tämän täysin, mutta peräänkuulutan sitä miksei sitä sitten voisi rehellisesti sanoa? Kai minullakin on sanani sanottavana tässä liitossa ja olisi kiva tietää tilanne, jotta voi tehdä omia päätöksiään asioiden suhteen.

Kyllä väljähtyneeseenkin suhteeseen, mutta sen perusteella mitä ap on tänne kertonut niin tuntuu että nainen ei taida edes haluta sen palaavan vaan lähinnä kerää rohkeutta lopullisen eropäätöksen tekoon. Ilman myös sen naisen omaa tahtoa yrittää löytää rakkaus uudestaan ei oikein toivoa ole.

Voi olla, että vaimosi lähtemisen estää syyllisyys (hän ei todennäköisesti halua kuitenkaan loukata sinua, eikä varmastikaan rikkoa lastenne perhettä), ehkä pelko (kuinka itsenäinen hän on taloudellisesti, onko hänellä tukiverkkoja, onko hän työelämässä).



Jättäjän rooli on vaikea. Hyvä jättäjä ei jahkaile, vaan tekee päätöksensä, pitäytyy siinä ja on rohkea päätöksessään. Vaimoltasi puuttuu tuo rohkeus.



Jos sinä olet rohkeampi, sinähän voit tehdä sen päätöksen vaimosi puolesta. Voisitko kuvitella kertovasi vaimollesi haluavasi eron? Parhaassa tapauksessa se viimeistään herättää vaimosi taistelemaan liittonne puolesta. Huonoimmassa tapauksessa tietysti sinusta tulee tarinan roisto, mitä sinä et oikeasti ole.



Yksin et liittoanne voi pelastaa. Ehkä on jo aika pelastaa itsesi?

Sivulauseessa on joskus tullut ilmi pelko siitä kuinka pärjää lasten kanssa taloudellisesti. Eikä tukiverkostokaan meillä ole paras mahdollinen, eli lapsia on esim. aika vaikea saada hoitoon lyhyellä varoitusajalla. Jatkossa tietysti helpottuisi, jos lapsilla olisi kaksi kotia.



Itse olen sanonut vaimolle, että meidän parisuhteemme ei ole sellainen, jossa tahdon elää ja ero tulee siinä vaiheessa, kun toivo loppuu tilanteen paranemisesta. Vaimo on myös sanonut miettineensä avioeroa ja tällä hetkellä miettii sitä ollaanko yhdessä vai ei.



Tällä hetkellä elämäntilanne on se, että ero ei olisi taloudellisesti kummallekaan järkevää. Mikä varmaan saattaa olla syynä, ettei eroa vielä ole tullut.

Miten samanlaista elämäntilannetta  elän kuin a.p. Vaimoni ilmoitti pian vuodenvaihteen jälkeen haluavansa eron. Olin päällä puuhun lyöty, enkä edes alkuun ymmärtänyt miksi hän sellaisen haluaa, sillä olemme mielestäni eläneet hyvässä liitossa, missä arjen työt on jaettu ja lomat vietetty yleensä yhdessä. Olemme harrastanee yhteisiä asioita: mm. matkailua, ulkoilua, käyneet teatterissa,  elokuvissa ja kutsuneet ystäviämme kotiin ja käsitykseni mukaan näistä myös nauttineet täysin mitoin. Vaimoni tammikuun sanoin olen olllut erittäin hyvä isä, mutta rakkautta  ei enää ole. Vaimoni oli erittäin vastahankainen  lähtemään parisuhdeterapeutin luokse, eikä terapeutin luona käyminen muuttanut hänen lähtöaikeitaan. Syyt mitä hän terapiassa esitti kuulosti melkein hatusta vedettyjä,  liiallista tietokoneen käyttöä tms.  Noin kuukautta myöhemmin selvisi, että vaimollani onkin ollut taustalla toinen mies, josta hän oli aiemmin vaiennut. Hänen kertoman mukaan tämä suhde oli kestänyt noin kuukauden verran ennen  eroilmoitusta. En ymmärrä missä välissä hän olisi ehtinyt tapailemaan tätä kolmatta pyörää, koska viimeisen kuukauden vietimme hyvin tiiviisti yhdessä. Näin jälkikäteen on selvinnyt palapalalta, että suhde on todennäköisesti alkanut jo kesällä 2013 tai ehkä jo aikaisemmin. Voi olla, että myös  a.p:n vaimolla on ollut suhde, koska suhtautui varsin kylmästi suhteen parantamisyrityksiin kuten minun kohdallani tapahtui. Ehkä vaimosi ei halua loukata, mutta toisaalta tiedon pimittäminen mahdollisesti tästä toisesta miehestä on myös väärin ja tuhoisaa.  Olisi mielenkiintoista tietää, mitä aloittajan suhteelle tänä päivänä kuuluu, oletteko kenties vielä yhdessä vai eronneet ?