"Äiti on paras äiti omalle lapselleen"
Oletko samaa mieltä? Aina kun jonkun tapaa olla äiti ja hoitaa lapsiaan tms arvostellaan, joku (useimmiten ko. äiti) hyökkää puolustamaan, että hän on paras äiti omalle lapselleen. Ikään kuin lapsi olisi jotenkin äidin omaisuutta, jolla hän saa tehdä mitä haluaa. Onko olemassa parempia ja huonompia äitejä? Väittäisitkö kirkkain silmin, että esimerkiksi seuraavat ominaisuudet kantava äiti on hyvä äiti juuri sellaisena, vaikka hän
- polttaa
- on lihava
- syö ja syöttää lapselleen epäterveellistä ruokaa
- suhtautuu toisinaan välinpitämättömästi lapsen asioihin, esim. kouluun, turvallisuuteen ja huoliin
- käyttää tv:tä ja tietokonetta lapsenvahtina päivittäin, kun ei jaksa leikkiä lapsen kanssa
- kuskaa lapset hoitoon tutuille ja sukulaisille joka toinen vknloppu päästäkseen juhlimaan
nämä siis esimerkkeinä, mutta siis ihan tosi, onko kukaan sitä mieltä, että jotkut äidit vaan ovat huonoja? säälittekö ikinä lapsia siksi, että heistä ei voisi sanoa, että heillä on maailman paras äiti?
esimerkkinä voisi olla myös isä, mutta huonon äidin stigma on jotenkin yhä kuin tabu.
Kommentit (52)
paitsi tuon ,ettei välitä lapsen turvallisuudesta. Varsinkin jos pieni lapsi kyseessä.
totean vain ykskantaan että otsikon väite on täyttä bullshittiä.
Oma äitini ei todellakaan varmasti ollut paras äiti minulle. Joku muu olisi hoitanut homman paljon paremmin.
I rest my case.
käsittänyt tuota että äidin lihavuus vaikuttaisi kykyyn olla hyvä äiti?
ja olen mielestäni hyvä äiti. Nämä ominaisuudet ei vaikuta lapseen millään tavalla jos haluat vetää huonon esimerkin niin siitä vaan.¨
Mun vanhemmat eivät tupakoineet eivätkä olleet ylipainoisia. Varo vaan, niin saattaa täydellisestä olemuksestasi huolimatta käydä myös sinun lapsillesi aikuisena.
Itse näen hyvän äitiyden hiukan syvällisempänä kuin sinä. Siihen kuuluu luonnollisesti lapsen perustarpeista huolehtiminen mutta meillä olen sen lisäksi hyvinkin kiinnostunut ruuasta jota lapselle syötän, harrastuksista ( kuuluun huoltojoukkoihin, toimin rahastonhoitajana jne.), kavereista, kasvatuksesta, vanhempainyhdistyksen toiminnasta ja kaikesta mikä lastani koskettaa.
Otan asioista selvää ja haluan tukea lastani parhaalla mahdollisella tavalla. Matkustelemme kotimaassa niinkuin ulkomaillakin, haluan tarjota lapselle elämyksiä.
Sinä näet tupakoivat ja yipainoisen kliseisenä hikeä valuvana wt-mammana joka polttaa kuin korsteeni... oet väärässä. Pukeudun kauniisti, olen huoliteltu ja siisti. Tupakkaakin poltan vain paikoissa joissa se ei haittaa muita.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä että jokainen äiti ei ole paras mahdollinen omalle lapselleen mutta että noilla kriteereillä...
Ja siis vihaan tuota klisee lausetta. Oma äitini on todella paska äiti, väkivaltainen ja tunnekylmä lapsuudessa, täydellisen piittaamaton ja välinpitämätön aikuisuudessa. Ei ole nähnyt lapsiani koskaan, ei tullut edes ristiäisiin. Ja ei siis ole ikinä sitten tietenkään auttanut, hoitanut, leikkinyt tms ainokaisten lastenlastensa kanssa.
Äidilleni oli ja on ihan yhdentekevää vaikka kärsisin ja kituisin. Viimeksi ollaan puhuttu yli 5vuotta sitten puhelimessa.
Kyllä tekee välillä mieli tintata kun joku tulee selittämään joskus että "sehän on sentään sun äii" tai "jokainen äiti on paras lapselleen". Sanoisin että kuka tahansa muu äiti olisi ollut paljon parempi! Ja äitini siis terve, normaali, ei alkkis eikä mt-ongelmaa. Ei vaan ole koskaan tykännyt omista lapsistaan, ei 70-luvulla eikä 2010- luvulla.
silti heti on kaksi lihavaa/tupakoitsevaa mammaa älisemässä kyvystään huolehtia lapsistaan. olen samaa mieltä siitä, että myös tupakkaa polttava / ylipainoinen äiti VOI OLLA hyvä äiti lapselleen, mutta jos minun pitäisi vain listan avulla arvioida, kumpi on parempi äiti: välinpitämätön, laiminlyövä, viinaanmenevä, lihava ja tupakoitseva vai välinpitämätön, laiminlyövä ja viinaanmenevä, niin voitte arvata kumpaa veikkaisin. etkö itse tekisi samoin?
100-kiloinen ketjupolttajakin voi olla hyvä äiti, mutta eivät nuo ominaisuudet häntä kyllä äitinä paranna.
ap
Esimerkkinä oma äitini joka joi koko raskausajan. Kun synnyin hakkasi minua aina kännissä ja haukkui lihavaksi, vaikka olin hoikka lapsi. Sairastuin syömishäiriöön ja äiti vain haukkui ja haukkui. vaikka olin luuranko.
Oli harvoin kotona. (aina jonkun naapurin kanssa ryyppäämässä)
Olin todella paljon yksin ihan pienestä lähtien.
Isä ei silloin ollut kuvioissa.
Ei tiennyt minusta silloin (nykyään ollaan todella hyvissä väleissä)
Olin n.10 vuotias kun äiti hakkasi minut niin pahasti, että päätin että nyt lähden, enkä palaa ikinä.
En palannut. Eikä äitiä kiinnostanut.
Noissa sinun luettelemissa asiossa ei minun mielestäni ole muuta kamalaa kun tuo, että suhtautuu välinpitämättömästi lapsen turvallisuuteen, koulunkäyntiin ja huoliin.
silti heti on kaksi lihavaa/tupakoitsevaa mammaa älisemässä kyvystään huolehtia lapsistaan. olen samaa mieltä siitä, että myös tupakkaa polttava / ylipainoinen äiti VOI OLLA hyvä äiti lapselleen, mutta jos minun pitäisi vain listan avulla arvioida, kumpi on parempi äiti: välinpitämätön, laiminlyövä, viinaanmenevä, lihava ja tupakoitseva vai välinpitämätön, laiminlyövä ja viinaanmenevä, niin voitte arvata kumpaa veikkaisin. etkö itse tekisi samoin?
100-kiloinen ketjupolttajakin voi olla hyvä äiti, mutta eivät nuo ominaisuudet häntä kyllä äitinä paranna.
ap
Mutta se on fakta, että OMA esimerkki on paras kasvatusmetodi. Minä ainakin olen saanut oppini omilta vanhemmiltani:). Ei kai tarvii lisätä kuin se menee.
Miki äitiydestäkin jaetaan "pisteitä" ja kastotaan kuka on parempi kuin toinen? Eikö riittävän hyvä voisi olla tarpeeksi hyvä?
Luonnollisestikin narkkarit, jotka pahoinpitelevät lapsiaan ja myyvät heitä pedofiielille jotta saavat itse piikin eivät ole hyviä äitejä, mutta jos tämä keskustelu koskee meitä "normaaleja" äitejä niin eiköhän me kuitenkin olla lastemme mielestä niitä parhaimpia.
100-kiloinen ketjupolttajakin voi olla hyvä äiti, mutta eivät nuo ominaisuudet häntä kyllä äitinä paranna. ap
Mutta se on fakta, että OMA esimerkki on paras kasvatusmetodi. Minä ainakin olen saanut oppini omilta vanhemmiltani:). Ei kai tarvii lisätä kuin se menee.
Joka toinen viikonloppu (otan tämän ihan kirjaimellisesti) muualla kuin kotona ei ole hyvä juttu. Vuoroviikko-eroperheet vetäkää herneet.
Olen niin uupunut ja stressaantunut. Masentunut. Laitan einesruokaa ja lapset katselevat televisiota liikaa. Vien lapset usein isovanhemmille, koska mun täytyy levätä. Olen ylipainoinen ja poltan joskus tupakkaa. Ainoa hyvä asia on, että halaan lapsia joka päivä, kerron että rakastan heitä, heillä on säännölliset nukkuma ja ruoka-ajat.
Mutta olen aivan kelvoton. En ole ansainnut lapsiani. En ole ilkeä. Olen vaan niin hemmetin burn out. Vaikka saan apua ja tukea, niin silti on päiviä etten jaksa muuta kuin istua sohvalla.
Meillä ei ole varaa matkustaa. Vanhempainyhdistysihmiset ovat minulle aivan ihme heimo. Ihailen heitä kaukaa ja tunnen syyllisyyttä, kun en itse jaksa.
Lapsiparat. Onneksi en tosiaan ole sentään ilkeä tai väkivaltainen.
kuitenkin tarkoiteta sitä, että se lapsen äiti on paras äiti, sen lapsen mielestä. Eikä sitä millainen äiti oikeasti on / on muiden mielestä.
MIKSI et laihuutta myös, jos kerran ulkonäköasiatkin vaikuttavat äidin hyvyyteen.
Jos ihminen ei välitä itsestään sen vertaa että pitäisi itsensä terveenä, ei hän pysty välittämään aidosti toisistakaan.
Lapsi oppii tärkeimmät mallit kotoaan. Jos äiti on roskaruokariippuvainen syöttöporsas, lapsi hyvin todennäköisesti omaksuu epäterveelliset ruokailutottumukset, huonot ja epätasaiset syömisvälit, ja kehittää mieltymyksen epäterveellisiin juttuihin kuten liika rasva, liika suola, liika sokeri, einekset ja lisäaineet.
Harva lihava ihminen on liikunnallinen, ja kehittyäkseen terveeksi lapsi tarvitsee runsaasti monipuolista liikkumista. Ei pakkopullana tai harrastuksissa vaan osana normaalia arkea.
Lihavilla on usein tunne-elämän ongelmia joita peitotaan syömisellä - lapsi ei opi normaalia tunteiden ymmärrystä ja niiden oikeaa käsittelyä kotoa.
Eli lihavat - ensin se oma elämä kuntoon, sitten vasta niitä lapsia.
Sinä joka mainitsit Super-Marjon - no, ei sekään ihminen ihan normaalilta vaikuta. Eiköhän maailmassa ole joitakin välimuotoja lihavan ja anorektisen välille. Minusta mikä tahansa syömishäirikkö on haitaksi lapselleen.
Mutta se on fakta, että OMA esimerkki on paras kasvatusmetodi. Minä ainakin olen saanut oppini omilta vanhemmiltani:). Ei kai tarvii lisätä kuin se menee.
Sairaalloinen laihuus ei myöskään opeta mitään hyvää lapselle.
Syömishäiriöitä molemmat.
Jos se ei syötä lapsilleen samaa mitä itse syö tai ainakaan samaa määrää ruokaa?