Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette soita koskaan takaisin ystävillenne
06.06.2012 |
mikä on mielestänne normaali määrä puheluja yrittää tavoittaa teitä? Jos on esimerkiksi soittanut kolmena peräkkäisenä päivänä joka kerta vähän eri aikaan, niin minusta alkaa olla kiusallista häiriköintiä yrittää enää tavoittaa. Mutta kun olis asiaa. Ja asia sen verran isompi, että ei sovi tekstarilla hoidettavaksi.
Vai onko silloin oletusarvo, että tavoittelija tosiaan soittaa useita kertoja joka päivä kunnes osuu sellaiseen ajankohtaan, että ehdit vastata?
Kommentit (7)
sä saattaisit jo kolmannesta soittaa takas.
Kun mä nyt vaan ihan oikeasti ihmettelen, että missä se raja yleensä kulkee.
Mutta toisaalta sä siis myös pidät ihan ok:na, että sama ihminen soittaa pari-kolme kertaa illassa ja vielä toiset saman verran seuraavana iltana? Kun minusta se tuntuu paljolta. Työpäivän jälkeen kuitenkin kumpikin pää meistä pystyy vasta puhumaan ja lapset menee kasin jälkeen nukkumaan, joten siinä jää se nelisen tuntia aikaa yrittää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyisestä puhelinkulttuurista. Mä kun en yleensä edes soita, ellei mulla ole asiaa, joten haaveilen ihmisten suhtautuvan puheluihini sillä tärkeydellä.
Ja mua taas ahdistaa, että ihminen, jonka näen joka päivä muutenkin, soittaa tunnin puheluita ilman mitään asiaa. Se ei taas sovi mun luonteelleni
inhoan puhelimessa puhumista, vaikka olen ihan sosiaalinen ja puhelias muuten.
Minulla on pari kaveria, jotka soittavat ja puhuvat tunnin tuosta vaan, ihan jonninjoutavia juttuja tekemisistään. En vaan millään jaksa, sori. Minulla on vapaa-aikanani muuta tekemistä kuin puhua puhelimessa, ja jos ei ole, haluan olla rauhassa ja vaikka lukea. Ei kaikkia kiinnosta jutella puhelimessa. Siksi saatan jättää vastaamatta, koska vaikka toisella olisi asiaakin, sen sanomiseen menee minuutti ja sittena alkaa muu juoruilu. Ei vaan jaksa.
Anteeksi, en halua olla tyly, mutta ihmiset ovat erilaisia. Minä haluan tekstarilla tärkeätkin asiat. Jos asia vaatii tarkentamista, soitan tekstarin jälkeen takaisin, lyhyesti.
Yritä ymmärtää.
Itse olen puhelias ja sosiaalinen, mutta puhelimessa puhuminen on ärsyttävää. En tiedä miksi. En ole koskaan ollut ns. turhan lätisiä puhelimessa, soitankin ainoastaan silloin kun on asiaa. Minut saa myös parhaiten kiinni tekstarilla. Vihaan myös puhelinmyyjiä kuin ruttoa ja sen takia jää vastaamatta monelle, joka soittaa tuntemattomasta. Kai sitä on vähän outo, mutta minkäs sille voi. :/
jos siis tahtoisin sinut kaasokseni tai lapseni kummiksi tai haluaisin pyytää sinut kaverikseni jo maksetulle matkalle, johon mieheni ei pääsisikään jne. niin haluat kaiken sellaisen keskustelun käytävän tekstarilla? Valitan, soittaisin jollekin muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
inhoan puhelimessa puhumista, vaikka olen ihan sosiaalinen ja puhelias muuten.
Minulla on pari kaveria, jotka soittavat ja puhuvat tunnin tuosta vaan, ihan jonninjoutavia juttuja tekemisistään. En vaan millään jaksa, sori. Minulla on vapaa-aikanani muuta tekemistä kuin puhua puhelimessa, ja jos ei ole, haluan olla rauhassa ja vaikka lukea. Ei kaikkia kiinnosta jutella puhelimessa. Siksi saatan jättää vastaamatta, koska vaikka toisella olisi asiaakin, sen sanomiseen menee minuutti ja sittena alkaa muu juoruilu. Ei vaan jaksa.
Anteeksi, en halua olla tyly, mutta ihmiset ovat erilaisia. Minä haluan tekstarilla tärkeätkin asiat. Jos asia vaatii tarkentamista, soitan tekstarin jälkeen takaisin, lyhyesti.
Yritä ymmärtää.
Siis täsmälleen kuin minä! Itselleni ei ole mitään niin isoa asiaa, jota ei voisi tekstarilla hoitaa. Olen ollut kolme kertaa kaasona ja minulla on kuusi kummilasta (yhdelle kyselijälle tiedoksi).
Itse en vastaa koskaan puhelimeen, paitsi jos lapseni soittavat. Vastaajaan voi jättää viestin, jos ei jaksa tekstaria kirjoittaa. En kuitenkaan soita takaisin, jossei ääni- tai tekstiviestissä selvästi kerrota mistä on kyse. Itse kirjoitan helposti satojen merkkien viestejä, joilla pidän yhteyttä kavereihin ja hoidan asioita.
Puhelinkammoinen en ole, eli lääkäreiden ja kampaajien varaamiset yms. ja työpuhelut hoituvat sujuvasti.
Olen myös erittäin sosiaalinen, eli puhumista en pelkää, ja olen jostain syystä sellainen tyyppi, jolle mummot juttelevat kassajonossa ja jolta turistit kysyvät tietä. Se on mukavaa, mutta puhelimessa lärpättely ei! Ystävieni kanssa istutaan pitkiä sessioita nokikkain ja jutellaan maat ja taivaat, mutta puhelimessa ei.
Mutta jos mulle soitetaan pari-kolme kertaa tänään ja saman veran huomenna, niin jo osaisin päätellä että sinulla on ihan oikeeta asiaa, etkä vaan halua lätistä niitä näitä.
No, mä en mene ihan sun speksiin... en soita takaisin yhdestä-kahdesta kerrasta, mutta jjo useamman yrityksen jälkeen. Tai laitan tekstaria, että oon matkoilla palataan ens vko.