Oletko ollut suhteessa, jossa jompikumpi teistä olisi halunnut edetä nopeammin kuin toinen?
Entä miten kävi: Teittekö kompromissin - odotitteko hitaammin lämpiävää vai erositteko?
Kommentit (17)
mies ei oikein tiennyt mitä haluaa. kesti pari vuotta tämä tilanne. lopulta jätti minut kun en suostunut jatkamaan epämäärärisesti. tapasin toisen miehen ja rakastuin. ja entinen alkoi tällöin kosia pari kertaa viikossa. lopetti vasta kun ilmotin olevani raskaana.
Vierailija:
en käsitä miehiä, jotka haluavat parin tapaamisen jälkeen tulla ' leikkimään perhettä' täysin tuntemattomien ihmisten kanssa
Ymmärrän kyllä, että suhteessa kannattaa edetä siten, että se molemmista tuntuu hyvältä.
Olen seurustellut miehen kanssa nyt kohta vuoden ja tavannut hänen lapsiaan rauhallisella tahdilla. Mitään kiirettä ei itselläni ole muuttaa " heti ens viikolla" yhteen, se olisi pelottavaa.
Kuitenkin sekin tuntuu jäytävältä, että nyt suhteemme on jumittunut asetelmaan, jossa vain miehellä " saa" olla epäilyksiä ja pelkoja. Hän määrittelee täysin suhteemme ehdot, tapaamiset ja sen, mitä teemme. Hän määrittelee, missä vaiheessa HÄN on valmis ottamaan ratkaisevia askeleita.
MINUN epäilyksilleni, peloilleni tms ei ole mitään sijaa, koska minulta menee kaikki energia miehen vakuutteluun. Ja MINUN on vaikea luottaa suhteeseen, jossa toinen haluaa toki edetä, mutta joka potee vanhaa erokriisiä ja enemmän pelkää kuin odottaa tulevaisuutta.
t. ap
Vierailija:
mies ei oikein tiennyt mitä haluaa. kesti pari vuotta tämä tilanne. lopulta jätti minut kun en suostunut jatkamaan epämäärärisesti. tapasin toisen miehen ja rakastuin. ja entinen alkoi tällöin kosia pari kertaa viikossa. lopetti vasta kun ilmotin olevani raskaana.
Itse halusin odottaa vuoden. Odotimme sen vuoden ja menimme naimisiin vuosipäivänä.
Harha" suhde" työkaveriin. Itse pidin sitä harmittomana bileillan pussailuna ja kuherteluna, mutta mies halusikin lopulta panna.. sekä minua että samalla avioliittomme romuiksi. Ei pantu - mitään.
Vierailija:
Harha" suhde" työkaveriin. Itse pidin sitä harmittomana bileillan pussailuna ja kuherteluna, mutta mies halusikin lopulta panna.. sekä minua että samalla avioliittomme romuiksi. Ei pantu - mitään.
Edellisessä suhteessa kumpikin haluttiin hitaasti edetä, oltiin vasta parikymmpisiä. Tässä nykyisessä haluttiin molemmat edetä nopeasti, yhteen muutettiin lähes samantien ja lapsia pian.
Avoliitto 3v. ja avoliitto 4v.
Minä odotin, että mies olisi valmis ostamaan yhdessä asunnon, naimisiinmenoon, ja lapsiin. Molemmilla kerroilla mies jätti lopulta, ja molemmat menivät sitten heti seuraavan tyttöystävänsä kanssa naimisiin ja hankkivat lapsia.
Enää en odota niin kauaa. Tällä hetkellä olen sinkku ja lapseton.
Vierailija:
Anteeksi että vastasin.
Lähinnä jotta saisin itse perspektiiviä. Lyhyistä suhteista ja pussailujutuista on itsellänikin kokemusta - siis sellaisista joissa jompikumpi olisi halunnut, toinen ei sitten niinkään. Ne ovat jotenkin helpompia :/
ap
Ja jälkeenpäin ajateltuna, hyvä niin. Nyt olen naimisissa maailman ihanimman miehen kanssa, ja meillä on vajaan vuoden ikäinen poika.
Ja tämän aviomieheni kanssa seurustelimme n. vuoden, sitten naimisiin, ja pam olin raskaana ja muutimme yhteen.:)
-11
Minun suhteestani sen verran, että olemme miehen kanssa molemmat 33-vuotiaita. Miehellä ei ole mitään sitoutumiskammoa, mutta hänellä on ero takana. Ymmärrän hänen tunteitaan ja sen, että hän mielellään tekee siirrot hitaasti ja harkiten.
Kuitenkin tilanne aiheuttaa pahaa mieltä ja mies sen minusta huomaa.
ööö, 22-24- vee. Nyt olen 26- vee. Tänä vuonna täytän 27.
-11,12
Asuin nuorempana (18-20v) miehen kanssa johon en ollut oikeastaan rakastunut ja jotenkin tiesin, että tämä ei ole kovin vakavaa.
Ensimmäinen näistä mainitsemistani vakavista: oltiin 4v yhdessä, joista 3v. avoliitossa. Olin 21v. kun tapasimme, mies 24v.
Toisessa tapauksessa olin 27v. mies saman ikäinen. Asuttiin yhdessä 4v., yhdessä yhteensä 5,5v.
Olen nyt 35v. Tässä välissä on ollut pari rakkautta ja viimeisimmän, vajaat 6kk kestäneen suhteeni eronneen 35v. miehen kanssa, lopetin kun tajusin, että hänellä ei ole aikomustakaan erota kokonaan (olivat asumuserossa jo ennen tapaamistamme). Tämä kuulemma lasten turvallisuuden takia. (no comments). En ole katunut tuota päätöstä.
Tapasin pian eroni (lasten isästä) jälkeen miehen, jota aloin tapailemaan. Ilmoitin ensitapaamisella, että erostani on niin vähän aikaa, että en pysty vakavaan ja tiiviiseen suhteeseen saman tien, ja että jos tästä suhde kehittyy, se etenee hitaasti. Mies olisi halunnut mennä nopeasti naimisiin, aloittaa talon rakentamisen jo parin kuukauden päästä tapaamisesta jne. Erosimme minun aloitteestani (tosin mieskin osoittautu psyykkisesti erittäin epävakaaksi).
Sen jälkeen olen usein tapaillut miehiä, jotka haluaisivat paljon nopeampaa etenemistä kuin minä. Ehkä tuosta taannoisesta suhteesta johtuen minua ahdistaa painostus (liian) nopeaan etenemiseen, ja myöhemmät suhteet ovat aina kaatuneet siihen. Minun on vaikea uskoa, että etenemistoiveiltaan kovin erilaiset suhteet toimisivat.
Aiheen vierestä vähän: en käsitä miehiä, jotka haluavat parin tapaamisen jälkeen tulla ' leikkimään perhettä' täysin tuntemattomien ihmisten kanssa, ja jotka olettavat että esim. lapsille ei tarvitse varata aikaa tutustumiseen ja uuteen tilanteeseen sopeutumiseen. Haluavatko he äidinkorviketta itselleen vai laumanjohtajan aseman itselleen? Mikä saa kuvittelemaan, että valmiiseen perheeseen voi noin vain tupsahtaa ikään kuin asia olisi aina ollut niin?
Halusin lapsia melko pian seurustelun alettua, mies aluksi suostui ja sitten perui. Sovimme 6kk miettimisaikaa. Aika meni ja mies oli valmis lapsen tekoon.
Arvostin tuota selkeää miettimisajan asettamista ja siitä kiinni pitämistä, ja heh, ehkä myös siksi, että sen jälkeen emme olleet enää eri mieltä.