Olen uskovainen. Haluatko kysyä minulta jotakin?

Kun koko asia on minusta jotenkin hassu. Rukoilen Jumalaa, mutta välillä tuntuu hassulta kun mietin, että miten sitä sillai oieasti uskoo. Ja kun ei ole koskaan tullut edes mitään tunnetta, että uskoisi. Jotenkin vain Jumalaan uskoo, mutta ei oikein tiedä, mihin uskoo.

Sanotaan, että kun kolkuttaa niin avataan. Olen huutanut kymmeniä kertoja Jumalaa ja en ole kyllä aina varma, onko minulle avattu.

Koko usko on minusta niin hankala hommat toisaalta kun en tiedä, että miten sitä pitäisi uskoa oikein ja voiko uskoa jos ei ole ns. uskovainen.

Miksi ei voi vain uskoa? Ja luottaa siihen, että Jumala kyllä vastaa. Miksi pitäisi uskoa ns. oikein ja osata olla oikeasti uskovainen, että kelpaa.

Miten jaksat ateistien julkisesti aina tilaisuuden tullen uskovia kohtaan harjoittamaa pilkkaa, jopa vainoa?

Se loukkaa minua, koska minullakin on tunteet eikä usko tarkoita että oisin tyhmä. Ateistit saa rauhassa arvostella ja haukkua uskovaisia. Mutta jos le arvostelemme, me olemme kapeakatseisia tuomitsijoita. Mutta, tällainen on ajan henki ja " uskon hinta ". ap

Kiitos avoimuudestasi. Minuakin kiukuttaa toisinaan tuo kaksinaismoralismi, miten on sallittua painaa alas uskovaa aina tilaisuuden tullen ja sitten esim. tiedeuskovaisuus tai puhdas materialismi kaikissa muodoissaan on se normi, oikein ja suositeltavaa. Mutta samaan aikaan, se on ajan henki, kuten sanot. Itseasiassa tekee vain todemmaksi ilmoituksen ajankohtaisuuden ja monet muut asiat, jotka itselle ovat rakkaita.

Silmiemme edessä. Näinhän se sanan mukaan menee, kuilu uskovien ja muiden ihmisten välillä kasvaa. Uskovaiset olemme aivan ihme tyyppejä suurimman osan mielestä. Mutta saamme olla turvallisella mielellä, koska Jeesus on kanssamme ja voittanut maailman. Mutta uskovaisillakin on tunteet ja ajatuksia. Minun sydän kärsii, kun näen pahuutta ja sokeutta ihmisissä. Ja sitten ei saisi sanoa mitään kellekään. Uskoa hiljaa kotona. Ja kaikki sanoo " no onhan se sulle hyvä, niinku sun juttu tuo usko, jos sulle tulee siitä hyvä olo. " Eikä tajuta, että Jeesus on totuus. Tie ja elämä. En seuraa Jeesusta helpon elämän tai hyvän olon toivossa. Vaan koska hän on elävä Herra ja hänellä vain on ikuisen elämän sanat. ap

Hän vastaa varmasti. En tiedä miten, mutta jokaiselle luonteensa mukaan. Mutta mitä sitten, kun hän vastaa? Oletko valmis seuraamaan Jeesusta, elämään hänen yhteydessään ja tahdossaan. Onko rukouksesi vilpitön?

Jokainen, joka etsii, löytää. Näin Raamatussa sanotaan.

ap

mikä on taivas? Pääsevätkö kaikki viattomat (kuten historian kaikki hyttyset ja punkit) sinne elämään ikuista elämää?

Taivaassa on käsittääkseni myös eläimet. En ole kyllä ihan varma. Mutta siellä on kaikki hyvä maan päältä myös, ne tuodaan sinne.

ap

Miten jaksat ateistien julkisesti aina tilaisuuden tullen uskovia kohtaan harjoittamaa pilkkaa, jopa vainoa?

Se loukkaa minua, koska minullakin on tunteet eikä usko tarkoita että oisin tyhmä.

Ateistit saa rauhassa arvostella ja haukkua uskovaisia. Mutta jos le arvostelemme, me olemme kapeakatseisia tuomitsijoita.

Mutta, tällainen on ajan henki ja " uskon hinta ".

ap

minulla on oikeus kertoa joka paikassa riemusanomaani siitä että mitään jumalia tms ei ole olemassa -ihan kuten tekin teette.

Se on vain suvaitsemattomuutta teiltä jos hermostutte tosiasioiden kertomisesta.

mikä on taivas? Pääsevätkö kaikki viattomat (kuten historian kaikki hyttyset ja punkit) sinne elämään ikuista elämää?

Taivaassa on käsittääkseni myös eläimet. En ole kyllä ihan varma. Mutta siellä on kaikki hyvä maan päältä myös, ne tuodaan sinne.

ap

Näin on.......

Kiitti, tämä on hyvä! Oikeesti, kiitos normaalista kielestä.

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää.

Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja.



Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni.



Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen.



Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Miten jaksat ateistien julkisesti aina tilaisuuden tullen uskovia kohtaan harjoittamaa pilkkaa, jopa vainoa?

Se loukkaa minua, koska minullakin on tunteet eikä usko tarkoita että oisin tyhmä.

Ateistit saa rauhassa arvostella ja haukkua uskovaisia. Mutta jos le arvostelemme, me olemme kapeakatseisia tuomitsijoita.

Mutta, tällainen on ajan henki ja " uskon hinta ".

ap

minulla on oikeus kertoa joka paikassa riemusanomaani siitä että mitään jumalia tms ei ole olemassa -ihan kuten tekin teette.

Se on vain suvaitsemattomuutta teiltä jos hermostutte tosiasioiden kertomisesta.

Minua kiinnostaa, että mikä riemusanoma se on, ettei Jumalaa ole olemassa. Onko tämä tietoisuus tuonut sydämeesi yli ymmärrystä käyvän rauhan ja ilon? Jos on, niin mistä tämä rauha tulee? Sinun omasta sisimmästäsikö? Ei ilmeisesti ainakaan sinun ulkopuoleltasi?

Nämä uskonasiat ja niistä keskustelu, vuoropuhelu, pahimmassa tapauksessa väittely, herättävät tunteita. Niissä voi moni, uskovainenkin, helposti provosoitua ja hermostuakin. Nämä ovat kuitenkin niin tärkeitä asioita, ihmisen elämän syvimpiä, keskeisimpiä asioita.

Joskus olisi ehkä luovutettava, koska keskustelu on lähes mahdotonta eikä sopuun tulla koskaan pääsemään. Miksi edes pitäisi päästä.

Aivan samoin kuin ei voi todistaa että Jumala on olemassa, ei voida todistaa ettei Jumalaa ole. Tämän asian myöntää jokainen rehellinen tutkiskelija.

ap

ja kenelle ei ihan riitä se, että sanotaan, että rukoile Jeesusta ja pyydä, että etsii sinut.

Kun on vuosikymmeniä rukoillut ja ei ole oikein selville tullut, mitä on tulla uskoon ja miksi minun pitäisi rukoilla taivaaseen pääsyä itselleni ja muiden mennä helvettiin. Koska jotenkin ei käsitykseeni mene se, että ihminen, Jumalan kuva, pantaisiin helvettiin tietämättömyyden takia. Missä silloin on se armo?

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää.

Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja.

Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni.

Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen.

Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää.

Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja.

Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni.

Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen.

Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Eikä kenenkään rukous ole vilpitöntä. Olemme syntisiä ihmisiä. Mutta Jeesus on sovittanut tämänkin synnin. Jumala näkee sydämeemme, sydämemme kaipauksen ja halun hänen puoleensa.

Jeesus on Raamatun mukaan ainut tie Jumalan luokse. Koska emme voi synteinemme lähestyä pyhää Jumalaa. Siksi tarvitaan ensin rangaistus, sovitus synneistämme. Tämän rangaistuksen Jeesus kärsi meidän puolestamme ristillä. Jeesus eli synnittömän elämän. Hän oli viaton uhri. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidät taivaaseen. Siksi Jeesus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen, joka kuului meille. Uskomalla Jeesukseen, ottamalla tämän sovituksen vastaan, me pääsemme taivaaseen.

Siksi on tärkeää uskoa Jeesukseen. Raamattu sanoo, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi helvettiin vaan saisi iankkisen elämän taivaassa.

Yleinen yleismaailmallinen jumalausko ei valitettavasti pelasta ketään. Tarvitaan sovitusta.

ap

ja kenelle ei ihan riitä se, että sanotaan, että rukoile Jeesusta ja pyydä, että etsii sinut. Kun on vuosikymmeniä rukoillut ja ei ole oikein selville tullut, mitä on tulla uskoon ja miksi minun pitäisi rukoilla taivaaseen pääsyä itselleni ja muiden mennä helvettiin. Koska jotenkin ei käsitykseeni mene se, että ihminen, Jumalan kuva, pantaisiin helvettiin tietämättömyyden takia. Missä silloin on se armo?

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää. Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja. Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni. Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen. Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Saat vastauksia kysymyksiisi.

Ei Jumala mitään uskovaisuutta vaadi. Riittää usko Jeesukseen. Jeesus sanoo: "Joka minuun uskoo, ei joudu kadotukseen."

Yksinkerttainen sydämen usko riittää. Jos sinua ahdistaa vapaat suunnat ja voimakas uskovaisuus.

Jos sana uskóvaisuus ahdistaa. Jos asut Helsingissä, suosittelen esim Tuomasmessuá.



ap

Nimittäin rukoilen mieluummin muille ihmisille sitä taivaspaikkaa. Niille ihmisille, jotka auttavat toisia vilpittömästä ja uhraavat oman elämänsä auttamalla esim. hyljättyjä lapsia. Niitä ihmisiä, joilla on kädet olleet täynnä työtä ja jotka pakenevat sodan jaloista ja heillä ei ole ollut aikaa pohtia Jeesuksen sovitustyötä. Mutta ne, jotka ovat tehneet elämässään toisten elämää pelastavia tekoja.

Rukoilen siis jatkossakin mieluummin ns. yleisenä Jumalauskontona väärin heidän puolestaan. Jumalan käsissä on minun taivaspaikkani ja hän tietää, minne minut laittaa, vaikka en jaksa ja ehdi niin pohtia tätä Jeesuksen sovitustyötä ja aivoni eivät jaksa käsittää tätä asiaa.

Ihminen ei voi määritellä, miten sinne taivaaseen mennään. Ihminen on vain niin hanakka sanomaan, että vain tällä tavalla ja vain tätä kautta sinne päästään.

Tuntemattomia ovat Herran tiet. Olen Jumalalle sanonut, että koska minä en tiedä, enkä ole kokenut valaistumista ja tämä asia ei ole tullut teineen ja Jeesuksineen minulle selväksi, koska tämä menee liian monimutkaiseksi, olen hänen käsissään. Tehkööt hän minun elämälleni, mitä haluaa. Mutta rukoilen, ettei hän ainakaan pistä rangaistukseksi helvettiin niitä ihmisiä, jotka ei ole kuulleetkaan Jeesuksesta ja joilla ei siellä sotien ja raiskauksten keskellä ole aikaa pohtia Jeesuskysymystä ja sovituksia yms.

Uskon siis väärin. Näin on sitten tarkoitus. Jumala päättäkööt, mitä minulle tapahtuu kun kuolen.

nro 17

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää.

Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja.

Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni.

Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen.

Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Eikä kenenkään rukous ole vilpitöntä. Olemme syntisiä ihmisiä. Mutta Jeesus on sovittanut tämänkin synnin. Jumala näkee sydämeemme, sydämemme kaipauksen ja halun hänen puoleensa.

Jeesus on Raamatun mukaan ainut tie Jumalan luokse. Koska emme voi synteinemme lähestyä pyhää Jumalaa. Siksi tarvitaan ensin rangaistus, sovitus synneistämme. Tämän rangaistuksen Jeesus kärsi meidän puolestamme ristillä. Jeesus eli synnittömän elämän. Hän oli viaton uhri. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidät taivaaseen. Siksi Jeesus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen, joka kuului meille. Uskomalla Jeesukseen, ottamalla tämän sovituksen vastaan, me pääsemme taivaaseen.

Siksi on tärkeää uskoa Jeesukseen. Raamattu sanoo, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi helvettiin vaan saisi iankkisen elämän taivaassa.

Yleinen yleismaailmallinen jumalausko ei valitettavasti pelasta ketään. Tarvitaan sovitusta.

ap

Nimittäin rukoilen mieluummin muille ihmisille sitä taivaspaikkaa. Niille ihmisille, jotka auttavat toisia vilpittömästä ja uhraavat oman elämänsä auttamalla esim. hyljättyjä lapsia. Niitä ihmisiä, joilla on kädet olleet täynnä työtä ja jotka pakenevat sodan jaloista ja heillä ei ole ollut aikaa pohtia Jeesuksen sovitustyötä. Mutta ne, jotka ovat tehneet elämässään toisten elämää pelastavia tekoja. Rukoilen siis jatkossakin mieluummin ns. yleisenä Jumalauskontona väärin heidän puolestaan. Jumalan käsissä on minun taivaspaikkani ja hän tietää, minne minut laittaa, vaikka en jaksa ja ehdi niin pohtia tätä Jeesuksen sovitustyötä ja aivoni eivät jaksa käsittää tätä asiaa. Ihminen ei voi määritellä, miten sinne taivaaseen mennään. Ihminen on vain niin hanakka sanomaan, että vain tällä tavalla ja vain tätä kautta sinne päästään. Tuntemattomia ovat Herran tiet. Olen Jumalalle sanonut, että koska minä en tiedä, enkä ole kokenut valaistumista ja tämä asia ei ole tullut teineen ja Jeesuksineen minulle selväksi, koska tämä menee liian monimutkaiseksi, olen hänen käsissään. Tehkööt hän minun elämälleni, mitä haluaa. Mutta rukoilen, ettei hän ainakaan pistä rangaistukseksi helvettiin niitä ihmisiä, jotka ei ole kuulleetkaan Jeesuksesta ja joilla ei siellä sotien ja raiskauksten keskellä ole aikaa pohtia Jeesuskysymystä ja sovituksia yms. Uskon siis väärin. Näin on sitten tarkoitus. Jumala päättäkööt, mitä minulle tapahtuu kun kuolen. nro 17

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää. Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja. Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni. Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen. Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Eikä kenenkään rukous ole vilpitöntä. Olemme syntisiä ihmisiä. Mutta Jeesus on sovittanut tämänkin synnin. Jumala näkee sydämeemme, sydämemme kaipauksen ja halun hänen puoleensa. Jeesus on Raamatun mukaan ainut tie Jumalan luokse. Koska emme voi synteinemme lähestyä pyhää Jumalaa. Siksi tarvitaan ensin rangaistus, sovitus synneistämme. Tämän rangaistuksen Jeesus kärsi meidän puolestamme ristillä. Jeesus eli synnittömän elämän. Hän oli viaton uhri. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidät taivaaseen. Siksi Jeesus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen, joka kuului meille. Uskomalla Jeesukseen, ottamalla tämän sovituksen vastaan, me pääsemme taivaaseen. Siksi on tärkeää uskoa Jeesukseen. Raamattu sanoo, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi helvettiin vaan saisi iankkisen elämän taivaassa. Yleinen yleismaailmallinen jumalausko ei valitettavasti pelasta ketään. Tarvitaan sovitusta. ap

Kyllä ihmisen täytyy olla sillä tavalla "itsekäs" ettei laita itseään iankaikkiseen kadotukseen. Itsekäs on väärä sano, sanotaanko että viisas.

Lapset ovat kokonaan Jumalan omia ja lapset pääsevät taivaaseen. Jumala ei ole idiootti sadisti, vaan suuret aivot ja tunteet omaava armollinen isä.

Jumala ei heitä ketään helvettiin. Sen tekee sielunvihollinen, joka viimeiseen asti yrittää viedä ihmisiä harhaan eikä Jeesuksen luokse.

Minä en tiedä, kuka menee helvettiin tai kuka ei. Kerron voin, mitä Raamattu sanoo. Jumala on armollinen ja haluaa, ettei kukaan joudu helvettiin.

Tällaiset kysymykset saavat minut ihmettelemään, että miten voi olla, ettei ns kristityssä maassa tiedetä edes perustavanlaatuisia kristillisen uskon perusasioita. Kirkko on epäonnistunut tehtävässään täysin.

Suosittelen sinulle vaikkapa uuden Huovisen kirjoittaman katekismuksen lukemista. Siellä on selkeällä kielellä kerrottu uskon perusasiat.

En epäile vilpittömyyttäsi tai hyvää sydäntäsi. Olet varmasti parempi ihminen kuin minä. Mutta kun páremmuudella ei mennä taivaaseen, ainosastaan Jeesuksen kautta.

Mutta voin vastata kysymyksiin myöhemmin, jos joku haluaa vielä kysyä jotakin. Rukoilen jokaisen kysyjän puolesta tänään.



ap

Älä heittäydy marttyyriksi ja alenna itseäsi tällä, että olet muka huono ihminen.

Kirkolla ja Suomen kristillisellä kirkolla on hyvin vähän tekemistä uskon kanssa mielestäni. Kirkko on ihmisen kehittämä järjestelmä. Jumala ei ole antanut käskyä perustaa papinvirkoja ja piispanvirkoja ja kirkolliskokouksia.

Ihmisten käsissä on ollut myös ortodoksisuus ja katolilaisuus ja luterilaisuus. Kiistat pyhän hengen roolista ja Nikeian kirkolliskokouksessa laadittu uskontunnustus.

Valta ja vallanhimo on määritellyt suuntaa, miten kristillinen usko kehittyy.

Minusta on vaarallista aina kun IHMINEN sanoo, että vain tällä ja tällä tavalla menee taivaaseen.

Edelleen olen sitä mieltä, että kyse on Jumalan armosta ja hän rakastaa ihmistä niin paljon, että helvettiin ei mene kiinalainen, joka ei ole kuullutkaan Jeesuksesta jos hän on elänyt hyvää elämää ja pyrkinyt hyvään.

Asia on kuitenkin näin, että ihminen niin nopeaa määrittelee, kuka sinne taivaaseen pääsee. Itse uskon, että nämä asiat selviää vasta kun olemme kuolleet.

Jumala on kuitenkin rakkaus. Ja hän rakastaa mielestäni myös sitäkin ihmistä, joka ei ole Jeesuksesta kuullut.

Minä en ole uskovainen, mutta minun kohtaloni on Jumalan käsissä. Omaa taivaspaikkaa en voi rukoilla. Sen päättää vain Jumala, miten minulle käy kuoleman jälkeen. Mutta sitä olen voinut rukoilla, että hän armahtaisi esimerkiksi isäni, joka oli väkivaltainen narsisti. Koska hän ei tiennyt, mitä teki, koska oli oman aikakautensa kasvatuksen ja traumojen uhri. Hänen puolestaan olen rukoillut.

Ehkä siksi minulle ei ole annettu uskoa, koska en osaa vain hokea raamatusta luettuja lauseita. Silti uskon, vaikka uskoa minulle ei ole annettu. Silti luotan siihen, että tälläkin on Jumalalla tarkoitus, miksi elävää uskoa ei ole minulle tarkoitettu. Hänhän on kaikkivaltias ja hän on minut luonut.

Syntisempi olen kuin moni muu. En edes tiedä, onko minulla oikeutta pyytää anteeksi. Mutta kiittänyt olen, että hän on silti antanut minulle elämän ja elämässä onnellisuuttakin sopivin määrin.

Mutta usko on hyvin monimutkainen ja vaikeaselkoinen asia.

Jatkan keskusteluja Jumalan kanssa. Uskon siihen, että hän kuuntelee minuakin, vaikka elävää uskoa en ole saanutkaan.

nro 17

Nimittäin rukoilen mieluummin muille ihmisille sitä taivaspaikkaa. Niille ihmisille, jotka auttavat toisia vilpittömästä ja uhraavat oman elämänsä auttamalla esim. hyljättyjä lapsia. Niitä ihmisiä, joilla on kädet olleet täynnä työtä ja jotka pakenevat sodan jaloista ja heillä ei ole ollut aikaa pohtia Jeesuksen sovitustyötä. Mutta ne, jotka ovat tehneet elämässään toisten elämää pelastavia tekoja. Rukoilen siis jatkossakin mieluummin ns. yleisenä Jumalauskontona väärin heidän puolestaan. Jumalan käsissä on minun taivaspaikkani ja hän tietää, minne minut laittaa, vaikka en jaksa ja ehdi niin pohtia tätä Jeesuksen sovitustyötä ja aivoni eivät jaksa käsittää tätä asiaa. Ihminen ei voi määritellä, miten sinne taivaaseen mennään. Ihminen on vain niin hanakka sanomaan, että vain tällä tavalla ja vain tätä kautta sinne päästään. Tuntemattomia ovat Herran tiet. Olen Jumalalle sanonut, että koska minä en tiedä, enkä ole kokenut valaistumista ja tämä asia ei ole tullut teineen ja Jeesuksineen minulle selväksi, koska tämä menee liian monimutkaiseksi, olen hänen käsissään. Tehkööt hän minun elämälleni, mitä haluaa. Mutta rukoilen, ettei hän ainakaan pistä rangaistukseksi helvettiin niitä ihmisiä, jotka ei ole kuulleetkaan Jeesuksesta ja joilla ei siellä sotien ja raiskauksten keskellä ole aikaa pohtia Jeesuskysymystä ja sovituksia yms. Uskon siis väärin. Näin on sitten tarkoitus. Jumala päättäkööt, mitä minulle tapahtuu kun kuolen. nro 17

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää. Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja. Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni. Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen. Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Eikä kenenkään rukous ole vilpitöntä. Olemme syntisiä ihmisiä. Mutta Jeesus on sovittanut tämänkin synnin. Jumala näkee sydämeemme, sydämemme kaipauksen ja halun hänen puoleensa. Jeesus on Raamatun mukaan ainut tie Jumalan luokse. Koska emme voi synteinemme lähestyä pyhää Jumalaa. Siksi tarvitaan ensin rangaistus, sovitus synneistämme. Tämän rangaistuksen Jeesus kärsi meidän puolestamme ristillä. Jeesus eli synnittömän elämän. Hän oli viaton uhri. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidät taivaaseen. Siksi Jeesus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen, joka kuului meille. Uskomalla Jeesukseen, ottamalla tämän sovituksen vastaan, me pääsemme taivaaseen. Siksi on tärkeää uskoa Jeesukseen. Raamattu sanoo, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi helvettiin vaan saisi iankkisen elämän taivaassa. Yleinen yleismaailmallinen jumalausko ei valitettavasti pelasta ketään. Tarvitaan sovitusta. ap

Kyllä ihmisen täytyy olla sillä tavalla "itsekäs" ettei laita itseään iankaikkiseen kadotukseen. Itsekäs on väärä sano, sanotaanko että viisas.

Lapset ovat kokonaan Jumalan omia ja lapset pääsevät taivaaseen. Jumala ei ole idiootti sadisti, vaan suuret aivot ja tunteet omaava armollinen isä.

Jumala ei heitä ketään helvettiin. Sen tekee sielunvihollinen, joka viimeiseen asti yrittää viedä ihmisiä harhaan eikä Jeesuksen luokse.

Minä en tiedä, kuka menee helvettiin tai kuka ei. Kerron voin, mitä Raamattu sanoo. Jumala on armollinen ja haluaa, ettei kukaan joudu helvettiin.

Tällaiset kysymykset saavat minut ihmettelemään, että miten voi olla, ettei ns kristityssä maassa tiedetä edes perustavanlaatuisia kristillisen uskon perusasioita. Kirkko on epäonnistunut tehtävässään täysin.

Suosittelen sinulle vaikkapa uuden Huovisen kirjoittaman katekismuksen lukemista. Siellä on selkeällä kielellä kerrottu uskon perusasiat.

En epäile vilpittömyyttäsi tai hyvää sydäntäsi. Olet varmasti parempi ihminen kuin minä. Mutta kun páremmuudella ei mennä taivaaseen, ainosastaan Jeesuksen kautta.

Jumala tässä päivää!



Heitähän vaatteet päältäsi ja mene pihalle tekemään kuperkeikkoja. Ai miksikö? No että osottaisit että uskot minuun tietenkin!



Samalla voisit kipaista paikalliseen pappilaan ja pistää pastorille pari hunttia - oli "saarnaamassa" reberbahnilla ja jäi kaverille velkaa.

Ei nämä niin vakavia asioita ole, että näistä nyt kannattaisi hermostua.

Usko ja uskonto ja kirkkohistoria on olleet aina minusta todella mielenkiintoisia. Lapsesta asti olen Jumalaan uskonut, mutta uskonto sinänsä ei ole minulle auennut.

Mutta aiheena se on erittäin mielenkiintoinen.

Lisäksi minusta on ollut aina rauhoittavaa nukkumaanmennessä puhua Jumalalle näistä asioista ja pohtia monia asioita ja rukoilla siunausta niille ihmisille, joita rakastan.

Tämänhän voi ajatella, että se on minun huolipäiväkirja. Ihminen on aina tarvinnut uskoa kuolemanpelkoonsa, koska sanotaan, että ihminen on ainoa eläin, joka ymmärtää kuolevansa.

Monien mutkien kautta olen kuitenkin itse tehnyt henkilökohtaisen ratkaisun ja lopettanut miettimisen, onko Jumalaa olemassa vai ei. En kuulu kirkkoon, koska kirkko on minusta ihmisten vallan pesä ja en hyväksy sitä. Olen päättänyt, että uskon Jumalaan, koska olen näin tehnyt. Mutta en jaksa mennä tässä asiassa niin syvälle, että alkaisin Jumalan edestä pohtimaan, kuka pelastuu ja kuka ei ja kuka pelastuu oikealla tavalla uskoa.

Minä yritän vain uskoa niin, että Jumala on rakkaus ja hän toivottavasti on armollinen ja kuoleman jälkeen oikeasti tiedämme, mitä tämän kaiken takana oli.

nro 17

Jumala tässä päivää!

Heitähän vaatteet päältäsi ja mene pihalle tekemään kuperkeikkoja. Ai miksikö? No että osottaisit että uskot minuun tietenkin!

Samalla voisit kipaista paikalliseen pappilaan ja pistää pastorille pari hunttia - oli "saarnaamassa" reberbahnilla ja jäi kaverille velkaa.

Älä heittäydy marttyyriksi ja alenna itseäsi tällä, että olet muka huono ihminen.

Kirkolla ja Suomen kristillisellä kirkolla on hyvin vähän tekemistä uskon kanssa mielestäni. Kirkko on ihmisen kehittämä järjestelmä. Jumala ei ole antanut käskyä perustaa papinvirkoja ja piispanvirkoja ja kirkolliskokouksia.

Ihmisten käsissä on ollut myös ortodoksisuus ja katolilaisuus ja luterilaisuus. Kiistat pyhän hengen roolista ja Nikeian kirkolliskokouksessa laadittu uskontunnustus.p

Valta ja vallanhimo on määritellyt suuntaa, miten kristillinen usko kehittyy.

Minusta on vaarallista aina kun IHMINEN sanoo, että vain tällä ja tällä tavalla menee taivaaseen.

Edelleen olen sitä mieltä, että kyse on Jumalan armosta ja hän rakastaa ihmistä niin paljon, että helvettiin ei mene kiinalainen, joka ei ole kuullutkaan Jeesuksesta jos hän on elänyt hyvää elämää ja pyrkinyt hyvään.

Asia on kuitenkin näin, että ihminen niin nopeaa määrittelee, kuka sinne taivaaseen pääsee. Itse uskon, että nämä asiat selviää vasta kun olemme kuolleet.

Jumala on kuitenkin rakkaus. Ja hän rakastaa mielestäni myös sitäkin ihmistä, joka ei ole Jeesuksesta kuullut.

Minä en ole uskovainen, mutta minun kohtaloni on Jumalan käsissä. Omaa taivaspaikkaa en voi rukoilla. Sen päättää vain Jumala, miten minulle käy kuoleman jälkeen. Mutta sitä olen voinut rukoilla, että hän armahtaisi esimerkiksi isäni, joka oli väkivaltainen narsisti. Koska hän ei tiennyt, mitä teki, koska oli oman aikakautensa kasvatuksen ja traumojen uhri. Hänen puolestaan olen rukoillut.

Ehkä siksi minulle ei ole annettu uskoa, koska en osaa vain hokea raamatusta luettuja lauseita. Silti uskon, vaikka uskoa minulle ei ole annettu. Silti luotan siihen, että tälläkin on Jumalalla tarkoitus, miksi elävää uskoa ei ole minulle tarkoitettu. Hänhän on kaikkivaltias ja hän on minut luonut.

Syntisempi olen kuin moni muu. En edes tiedä, onko minulla oikeutta pyytää anteeksi. Mutta kiittänyt olen, että hän on silti antanut minulle elämän ja elämässä onnellisuuttakin sopivin määrin.

Mutta usko on hyvin monimutkainen ja vaikeaselkoinen asia.

Jatkan keskusteluja Jumalan kanssa. Uskon siihen, että hän kuuntelee minuakin, vaikka elävää uskoa en ole saanutkaan.

nro 17

Nimittäin rukoilen mieluummin muille ihmisille sitä taivaspaikkaa. Niille ihmisille, jotka auttavat toisia vilpittömästä ja uhraavat oman elämänsä auttamalla esim. hyljättyjä lapsia. Niitä ihmisiä, joilla on kädet olleet täynnä työtä ja jotka pakenevat sodan jaloista ja heillä ei ole ollut aikaa pohtia Jeesuksen sovitustyötä. Mutta ne, jotka ovat tehneet elämässään toisten elämää pelastavia tekoja. Rukoilen siis jatkossakin mieluummin ns. yleisenä Jumalauskontona väärin heidän puolestaan. Jumalan käsissä on minun taivaspaikkani ja hän tietää, minne minut laittaa, vaikka en jaksa ja ehdi niin pohtia tätä Jeesuksen sovitustyötä ja aivoni eivät jaksa käsittää tätä asiaa. Ihminen ei voi määritellä, miten sinne taivaaseen mennään. Ihminen on vain niin hanakka sanomaan, että vain tällä tavalla ja vain tätä kautta sinne päästään. Tuntemattomia ovat Herran tiet. Olen Jumalalle sanonut, että koska minä en tiedä, enkä ole kokenut valaistumista ja tämä asia ei ole tullut teineen ja Jeesuksineen minulle selväksi, koska tämä menee liian monimutkaiseksi, olen hänen käsissään. Tehkööt hän minun elämälleni, mitä haluaa. Mutta rukoilen, ettei hän ainakaan pistä rangaistukseksi helvettiin niitä ihmisiä, jotka ei ole kuulleetkaan Jeesuksesta ja joilla ei siellä sotien ja raiskauksten keskellä ole aikaa pohtia Jeesuskysymystä ja sovituksia yms. Uskon siis väärin. Näin on sitten tarkoitus. Jumala päättäkööt, mitä minulle tapahtuu kun kuolen. nro 17

jos rukoilee Jumalalta pelastusta itselleen ja itselleen hyvää. Olen rukouksissani Jumalalle (ja mistä minä tiedän, että jos rukoilen nyt Jumalaa niin minua ei kuunnellakaan kun en rukoile Jeesusta...tämä on minusta käsittämätöntä, ketä mun pitää nyt rukoilla, että tämä menee oikein) sanonut, että en voi rukoilla vilpittömästi, koska taustalla on ihmisen inhimillinen kuolemanpelko ja itsekkyys haluta itselleen pelastusta ja itselleen hyvää. Joten en ole tarpeeksi hyvä ja vilpitön ihminen saadakseni mitään taivaspaikkaa, koska rukoilen itselleni hyvää vain saadakseni etuja. Ainoa rukous, mikä on vilpitön, on rukoukseni silloin kun rukoilen lapsilleni suojelusenkeleitä heidän tielleen ja siunausta lapsilleni. Jokainen rukous, missä rukoilen itselleni jotain, kumpuaa vain omasta halusta päästä helpommalla ja kuolemanpelosta ja itsekkäästä halusta päästä parempiin olosuhteisiin kuoleman jälkeen. Silti uskon, mutta en jaksa nippelöidä sellaisen asian kanssa, että meneekö rukous hukkaan jos rukoilen nyt väärää henkilöä. Olen ajatellut, että eiköhän Jumala ole niin suuri, että näkee ne paskat, itsekkäät ajatukset ja haluni selvitä vähän helpommalla ja päättää itse, mitä tekee minulle. Sillä hänellähän on valtakunta, voima ja kunnia.

Eikä kenenkään rukous ole vilpitöntä. Olemme syntisiä ihmisiä. Mutta Jeesus on sovittanut tämänkin synnin. Jumala näkee sydämeemme, sydämemme kaipauksen ja halun hänen puoleensa. Jeesus on Raamatun mukaan ainut tie Jumalan luokse. Koska emme voi synteinemme lähestyä pyhää Jumalaa. Siksi tarvitaan ensin rangaistus, sovitus synneistämme. Tämän rangaistuksen Jeesus kärsi meidän puolestamme ristillä. Jeesus eli synnittömän elämän. Hän oli viaton uhri. Jumala rakastaa meitä niin paljon, että haluaa meidät taivaaseen. Siksi Jeesus kärsi meidän puolestamme rangaistuksen, joka kuului meille. Uskomalla Jeesukseen, ottamalla tämän sovituksen vastaan, me pääsemme taivaaseen. Siksi on tärkeää uskoa Jeesukseen. Raamattu sanoo, että Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, joutuisi helvettiin vaan saisi iankkisen elämän taivaassa. Yleinen yleismaailmallinen jumalausko ei valitettavasti pelasta ketään. Tarvitaan sovitusta. ap

Kyllä ihmisen täytyy olla sillä tavalla "itsekäs" ettei laita itseään iankaikkiseen kadotukseen. Itsekäs on väärä sano, sanotaanko että viisas.

Lapset ovat kokonaan Jumalan omia ja lapset pääsevät taivaaseen. Jumala ei ole idiootti sadisti, vaan suuret aivot ja tunteet omaava armollinen isä.

Jumala ei heitä ketään helvettiin. Sen tekee sielunvihollinen, joka viimeiseen asti yrittää viedä ihmisiä harhaan eikä Jeesuksen luokse.

Minä en tiedä, kuka menee helvettiin tai kuka ei. Kerron voin, mitä Raamattu sanoo. Jumala on armollinen ja haluaa, ettei kukaan joudu helvettiin.

Tällaiset kysymykset saavat minut ihmettelemään, että miten voi olla, ettei ns kristityssä maassa tiedetä edes perustavanlaatuisia kristillisen uskon perusasioita. Kirkko on epäonnistunut tehtävässään täysin.

Suosittelen sinulle vaikkapa uuden Huovisen kirjoittaman katekismuksen lukemista. Siellä on selkeällä kielellä kerrottu uskon perusasiat.

En epäile vilpittömyyttäsi tai hyvää sydäntäsi. Olet varmasti parempi ihminen kuin minä. Mutta kun páremmuudella ei mennä taivaaseen, ainosastaan Jeesuksen kautta.

En ole sen parempi kuin muutkaan, enkä huonompikaan. Olen samanlainen kuin muutkin, minussa on paljon hyvää, olen arvokas ihminen, vaikka syntinen olenkin.

Jos kerran uskot, sinulle on uskon lahja annettu. Minusta vaikutat nöyrältä ja itsensä tuntevalta ihmiseltä.

Olen opiskellut neljä vuotta kirkkohistoriaa, tunnen sen hyvin. Silti se ei ole kaatanut uskoani, päinvastoin.

ap

Jumala tässä päivää!

Heitähän vaatteet päältäsi ja mene pihalle tekemään kuperkeikkoja. Ai miksikö? No että osottaisit että uskot minuun tietenkin!

Samalla voisit kipaista paikalliseen pappilaan ja pistää pastorille pari hunttia - oli "saarnaamassa" reberbahnilla ja jäi kaverille velkaa.

Olen töissä juuri, enkä osaa niitä tehdä.

Paikallista pastoria voin kyllä käydä tapaamassa ja antaa hänelle rahaa, jos se on sinulle tärkeä asia ja jotenkin puhuttelee.

ap

Ne jotka eivät ole kuulleet evankeliumia, jätämme tietenkin Jumalan armon varaan, muistamme että Jumala ei ole idiootti eikä sadisti.



Uskosi vaikuttaa aidolta, elävältä ja vilpittömältä.



Raamatun mukaan vain Jeesukseen uskovat pääsevät taivaaseen. Uskon, että Raamattu on Jumalan sanaa. Siellä sanotaan näin.



ap