Jaksaisitteko jos teillä olisi vieraita 90% ajasta?

mutta oli meilläkin vieraita perjantaista 20:00 sunnuntaihin 18:00 ja aikuisia ja lapsia yökylässä. Välillä vieraat vaihtui...



Mä tykkään kyllä vieraista. Jos olisin kotiäiti meille saisi tulla 75 % ajasta.

heidän kanssaan piti tosiaan kiertää kaikissa nähtävyyksissä ja koko ajan kokata ruokaa ja kuljettaa ympäri. Lentokentällä "piipahduskin" oli aina puolen päivän operaatio. Todella ärsyttävää.

EHkä kaikki eivät kuskaa ja passaa vieraitaan samalla tavalla, vaan panevät nämä osallistumaan perheen normaalin elämään tai turisteilemaan itsekseen.



Toinen asia on, että monissa ulkomaille muuttaneissa perheissä toinen puoliso on jättänyt omat työnsä ja on siis vapaa käyttämään aikansa tämmöiseen pörräykseen. Monet on myös palkanneet jonkun aupairin, joka hoitaa osansa. Silloin se on vähän eri tilanne kuin vastaava täällä kotosuomessa, missä molemmat puolistot on töissä ja sen lisäksi raatavat kotihommissa.

Ruoka maksaa, bensa maksaa, pääsyliput teatteriin, musikaaleihin, kiertoajeluihin, nähtävyyksiin maksaa, matkaliput maksaa. Aikaa palaa kuljetuksiin, varausten tekemiseen ja muuhun suunnitteluun. Täytyy tykätä tosi paljon vieraista, että tuota jaksaa tehdä koko ajan.



Meillä huippu oli, että appivanhemmat valitti, kun meille ei tule halpalentoja (mannertenvälisestä lennosta kysymys). Niinpä mieheni maksoi heidän matkansa. Koko sen ajan kun appivanhemmat meillä olivat, appi valitti kun kaikki oli ihan väärin paikallisten kielestä lähtien (ei puhuneet sitä kieltä, jota appi osasi).

jaksaisi, mutta tämähän on luonnekysymys. Toiset tykkää kun on vieraita, se ei tunnu rasittavalta vaikka jatkuisi kuukausia lähes yhtä putkea, minulle jo pari viikkoa vieraita riittää.

Lisäksi se ulkomailla asuminen voi tehdä koko tilanteesta erilaisen, jos ei ole ehtinyt muodostua ystävä- ja tuttavapiiriä sinne uuteen kotimaahan.

Tietenkin riippuu, että millaisia vieraita. Mut meillä kävi ennen paljon porukkaa parikin viikkoa kerrallaan. Se oli vaan hauskaa. Tietenkin säännöt oli selvät; vieras osallistuu siivoukseen ja käy vuorollaan kaupassa ja tekee ruuan silloin tällöin.

Muutenkin ollaan sen tyyppisiä että viihdytään ihan perheenä vaan. Kyllä viikko vieraita on ihan maksimi vaikka olisi kuinka mukavia. Siis esim. loma-aikaan.

Jos meillä edellisenä viikonloppuna olisi ollu yövieraita niin en seuraavana ottaisi.

Olen aikalailla yksin viihtyvä, ahdistun jos mies sanoo että joku on tulossa käymään.

Omat sukulaiseni asuvat 300km päässä meistä, kun taas miehen lähin sukulainen asuu 3km päässä meistä..

Minulla on muutama kaveri, mutta heitä näen jossain muualla kuin kotona. Sotkuista täällä ei ole, ei sen puoleen, mutta en vain jaksa sitä tunnelmaa mikä tulee siitä kun joku tulee käymään.

Varsinkin miehen kaverit ja sukulaiset ahdistavat. He ovat kaikki eri galaksista kuin minä, joten en osaa olla oma itseni silloin, vaan lähden mieluumin vaikka salille siksi aikaa kun vieraita on käymässä.

sanon, että kyllä se tietynlainen jatkuva vieraskoreus ainakin minua rassaa. En vaan osaa olla ns. oma itseni, jos on "vieraita" kylässä tai asumassa tai mitä nyt onkaan.



Mutta sukulaiset meillä käy niiiiin harvoin, että ihan mukavaa vaihtelua saada heitä silloin tällöin kylään. Saa itsekin vähän tekosyytä juhlistaa arkea.

Liika on liikaa tässäkin.

Mutta jotkut siis tuntuu jaksavan, hatunnosto siitä hyvästä. Toisaalta jos itse tiedän että joillakin on paljon vieraita käynyt, en kyllä itse kehtaa olla sinne heti tunkemassa vaikka mielikin ehkä tekis, vaikka kutsuttaiskin...

mutta ihmiset on erilaisia.



Asumme ulkomailla ja meillä käy vieraita, mutta enemmänkin ottaisin. Vaikka vieraat on ihania, niin kivaa on sekin kun he lähtevät ja saa taas olla rauhassa kotona ja keskittyä omaan tavalliseen arkeen. Tykkään että vieraiden välissä on muutaman päivän hengähdystauko. Sitten nauttii taas uusista vieraista.



Sellaisia, jotka ovat joustavia ja huomioivat muut sekä liikkuvat itsenäisesti jaksaa kauemmin.

kysymys olisi jostain tosi tutusta esim.oma sisko tai veli, niin jaksaisin hyvinkin. Silloin hän saisi osallistua arkeemme siinä missä muutkin perheenjäsenet. En jaksaisi jos kysymys olisi passattavista vieraista.

Maksimi on 2% ajasta, en jaksa vieraita, enkä jaksa hirveästi tavata ihmisiä. Lapsilla on kaverinsa, ne saavat tulla ja mennä.

kysymys olisi jostain tosi tutusta esim.oma sisko tai veli, niin jaksaisin hyvinkin. Silloin hän saisi osallistua arkeemme siinä missä muutkin perheenjäsenet. En jaksaisi jos kysymys olisi passattavista vieraista.

Vieras olisi joko siskoni, jonka kanssa olen todella läheinen. Hän menisi hyvin arkirutiinien mukana ja hänen kanssaan en kyllästy puuhailemaan tai keskustelemaan.



Tai sitten vieras olisi yksi (tai yksi toinen) mieheni kaveri. He puuhailisivat suurimman osan ajaasta kahdestaan (laittaisivat autoa, kävisivät baareissa, pelaisivat pleikkaa) ja minulla olisi yhtälailla omaa aikaa kuin nyttenkin. (meillä ei ole lapsia)



Muita vieraita en jaksaisi noin paljoa. En omia kavereitani, enkä kummankaan sukulaisia siskoani lukuunottamatta.

Mulla on kaveri jolla on aina avoimet ovet. Asuu "maalla". Niillä on aina joku. Oven taakse vaan tullaan ja siitä sitten sisään. Viikonloppuisin siellä saattaa olla parikin kaveria miehineen kylässä plus lapset ja ehkä niidenkin kavereita. Kaikenlisäksi tilat ei ole mitkään hulppeat vaan ihan tavis kolmio. Kiva asunto ei siinä mitään mutta siinä vaiheessa kun joka nurkassa istuu joku, niin mua ahdistaa!



Mutta toiset on tuollaisia, mä en tykkäisi, kaveri tykkää, se on sen koti ja eläköön miten haluaa.

kyllä, meillä on ollut mm. useita vaihto-oppilaita ja heti ensimmäinen sellainen oli meillä vuoden. hyvin jaksoi ja ikävä tuli kun poika lähti.

jos olisi ylimääräinen huone/huoneet ja ylimääräinen vessa & suihkuhuone vieraiden käyttöön ja perhe saisi elää omassa tilassaan - ei tarttisi luopua mistään tilasta.



Ruoka ym. ei haittaisi ja osaan kyllä elää omaa elämääni, mutta en sitten välttämättä ole kovin vieraanvarainen, kun en olisi koko ajan viihdyttämässä...