Mua pelottaa synnytya ihan hirveästi :(

Onko eka vai jäikö edellisestä trauma? Kannattaa puhua neuvolassa, ehkä ohjaavat sut eteenpäin.

Saat varmasti apua pelkoosi. Ei mitään hätää.

mulla on synnytys paljon lähempänä, enkä osaa vielä pelätä lainkaan. Ekassa kuitenkin luulin kuolevani - tai toivoin ja tokan käynnistyessä mä tajusin hetkessä, että tämä on niin hirveää, että miten selviän ja miten olen täällä taas. Silloin tokalla kertaa olin kauhuissani alusta loppuun. Ja nyt taas vuosia välissä. Tiedän kauhun tulevan, mutta en osaa yhtään varautua siihen etukäteen.

Kipu? Että lapselle sattuu jotain? Jokin muu?



Itse en pelännyt synnytystä, en tainnut edes ehtiä alkaa pelätä koska lapsi syntyi keskosena 1,5kk etuajassa. Jotenkin vaan sitä luotti että sairaalassa porukka osaa hommansa, tai siihen oli vaan pakko luottaa.



Oletko jutellut neuvolassa pelostasi? Auttaisiko keskustelu jonkun kanssa?



Voimia, tsemppiä ja uskoa siihen että kaikki menee aikanaan hyvin.

Minulla oli vähän samanlaisia pelkoja, olin melkeinpä varma etten tulisi hengissä selviämään synnytyksestä. Se oli kamalaa raskauden aikana, mutta heti synnytyksen alettua asiaa ei ehtinyt edes ajattelemaan. Sitä vain keskittyi suorittamiseen, ei siihen että jotain voisi tapahtua.

ja sitä myötä se, etten uskalla ponnistaa ja vauvalle käy jotain.



Otan asian puheeksi neuvolassa kun seuraavan kerran menen sinne..

Itse en pelännyt ensimmäisellä kertaa, lähinnä olin utelias mitä tapahtuu. Toisella ja kolmannella kerralla kyllä pelkäsin niin, että yöunet menivät.



Lohduttaisiko ajatus siitä, että tuhannet ja taas tuhannet naiset nyt ja aiemmin ympäri maailmaa on tai on ollut samassa tilanteessa kuin sinä nyt? Et siis ole yksin, meitä on muitakin. Minua tämä ajatus lohdutti paljon. Samoin se kun tiesin, että se on vain käytävä läpi jos sen vauvan joskus syliin haluaa. Muuta vaihtoehtoa ei ole, joten parasta oli yrittää asennoitua mahdollisimman positiivisesti.



Olen synnyttänyt kolme kertaa ja jokainen niistä on ollut erilainen synnytys. Ensimmäinen oli hyvä kokemus, josta jäi mukavat muistot, vaikka kivulias olikin (ei kivunlievitystä). Toinen oli kokemuksena inhottava ja kivulias (ei kivunlievitystä), mutta voi kuinka ylpeä olin itsestäni sen jälkeen. Kolmas oli hyvä synnytys, helpohko, vaikka rajun avautumisen takia taas tosi kivulias.



Niin ne vain ovat erilaisia ja etukäteen et voi tietää millaisen synnytyskokemuksen sinä saat. Tsemppiä! Viimeistään viiden viikon päästä se on takana ja sinulla on ihana palkinto sylissäsi.

Ajattele että se on vain yksi päivä sun elämässä, yksi ainoa! Muut ovat selvinneet, sinäkin selviät! Älä pelkää sulle tulee se ponnistuksen tarve, että melkeinpä väkisin ponnistat, etkä edes voi olla ponnistamatta:) kyllä sä selviät:)

Ei ole mistään syytä lietsoa itseään paniikkiin. Puudutteet auttaa kipuun, luonto auttaa ponnistamaan, henkilökunta on paikalla auttamassa ja huolehtimassa, ettei vauvalle käy mitään.



Juttele neuvolassa ja koita saada käynti pelkopolile.



Tsemppiä, hyvin se menee!

Mä pelkäsin kans kovasti ja olin ihan paniikissa tuossa vaiheessa. Olin ihan varma, että minä en sitä ulos punge ja saa jäädä sisään tai sitten leikataan pois.

Mutta mitä lähemmäs se tuli, niin pelko pieneni. Lopulta, kun se meni viikon yli lasketusta ajasta, olin aivan valmis mihin vaan kunhan se tulee ulos.

Ekan kohdalla siis näin. Jännitin tulevaa kovasti. Toka olikin sitten iisimpi.



Puhu peloistasi ja hyväksy pelkosi, se on ihan normaalia!



Tsemppiä odotukseen!

ja sitä myötä se, etten uskalla ponnistaa ja vauvalle käy jotain.

Otan asian puheeksi neuvolassa kun seuraavan kerran menen sinne..

Siinä vaiheessa sä mielumminponnistat kuin olet ponnistamatta. Luonto hoitaa kyllä sen. Kipu on hurja, mutta ei sitä kannata pelätä, vittumaisempaa on hammassärky. Saat kivuista kuitenkin melkoisen korvauksen!

Älä pelkää, se menee omalla painollaan kun annat vaan mennä ja luotat ammattilaisten apuun. Kipuihin saa myös helpotusta.

synnytyspelko on ihan järkevää, mut käytännössä synnytykset kuitenkin menevät hurjan hyvin useimmilla. Oikealla kivunlievityksellä et edes koe kovia kipuja.

on ottaa selvää aktiivisesta synnytyksestä, jotta vähän itse on perillä, miten voi itse auttaa. Hengittää syvään supistusten tullessa, suihkua ja jne

Ihan turhaan pelkäät, pelkäät sitten tokalla kerralla jos eka oli ihan hirveetä :D

Sullahan voi olla vaikka helpoin synnytys ikinä ja oot turhaan sitten murehtinut monta kuukautta.



Itse oon synnyttäny 4kertaa, kaksi ekaa ilman lääkkeitä ja vikat spinaalin kanssa. Jos tuntuu siltä niin pyydä kaikki dropit, ne todellakin on hyviä. Mulla vika synnytys oli kokolailla kivuton, osu puudutus ihan nappiin, kotiin lähettiin 6 tuntia synnytyksen jälkeen.



Tsemppiä sulle odotukseen ja synnytykseen, hyvin se menee!!!! :)

ja sitä myötä se, etten uskalla ponnistaa ja vauvalle käy jotain.

Trust me, se ei jää uskalluksesta kiinni :)

Luota siihen, että meidät naiset on suunniteltu synnytystä varten, ja kaikki tarvittava löytyy sinusta! Se on uskomatonta, mutta näin se on. Se voima mikä tulee, se on jotain käsittämätöntä eikä sitä voi sanoin kuvailla joten en edes yritä. Mutta tulet huomaamaan sen :)

Mitä kipuun tulee, niin joo, se sattuu. Kuitenkin puudutusvalikoimaa on nykyään laajalti. Itse olen 2 kolmesta synnyttänyt luomuna (koska en ehtinyt saada mitään), ja siitäkin selviää! Minulla on oikein lämpimät muistot näistä synnytyksistäni.

Anna luonnollisen voiman kasvaa itsessäsi, luota itseesi. Kannattaa silti puhua neuvolassakin asiasta. Tsemppiä!

Onko se se kipu? Jos, niin siitä selviää helpolla, nykyään puudutteet on NIIN hyviä! Oikeasti, ne ON hyviä. Mä pelkäsin sitä että repeän, jotenkin sitä että naiseus menis sen myötä, enkä halunnu eppariakaan koska ajattelin että siitä tulis "silvottu" olo. Lopputulos oli, että esikoiseen meni 10 h, ponnistusvaihe kesti 20 min, yhtäkään tikkiä ei tarvittu ja ilmoitin jo salissa käärö sylissä että "no kyllä mä TÄMÄN homman voin tehdä vaikka huomenna uudestaan!". Puhu miehelles tai jollekin ystävälles (siis sen neuvolan lisäks!), ja muista että vaan paha kello kaikuu kauas, eli ne hirveimmät -ja harvinaisemmat- tapaukset kyllä mässätään joka paikassa, mutta liian harvoin kerrotaan niitä juttuja missä synnytys sattuu jonkin aikaa mutta sitten tulee lääkkeet ja auttaa kivusta eroon ja loppu meneekin loistavasti. No hätä, sä selviät siitä HIENOSTI, usko pois.