Lapsettomuudesta kärsivä; miten jaksat päivästä toiseen, kun vauvaa ei kuulu?

Jaksan kuitenkin yleensä hyvin, koska olen muilta osin hyvin tyytyväinen elämääni.

ei ole lapsesta kiinni. Elämässäni on paljon ihania asioita, nautin niistä täysillä enkä haikaile jotain mitä en ehkä saa. Ajanhukkaa tuhlata elämänsä toivottomuuteen. On muutakin elämää kuin lapsi.

Toivossa on hyvä elää! En ole siis vielä luovuttanut ja uskon että joskus vielä vauva saadaan jollain tavalla.



Toinen asia on, että en ajattele asiaa joka päivä. Ajattelen sitä ainoastaan silloin kun on pakko, esim. silloin kun on ovulaatio, silloin kun on menkat ja silloin kun on lapsettomuushoidot meneillään.



Lopetin jopa foolihapon syömisen. Ajatuksena on aloittaa sen käyttö uudestaan vasta kun seuraavat hoidot lähestyvät.

Välillä on ollut vaikeita aikoja, jolloin asia on vaivannut päivittäin ja on ollut tosi vaikea ottaa vastaan muiden vauvauutisia. Oma elämä tuntuu jumittuneen paikoilleen.



Hiljalleen olen kuitenkin pystynyt käsittelemään asiaa ja etenemään tässä kriisissä niin, ettei asia ole koko ajan mielessä. Olen kirjoittanut ajatuksistani, puhunut niistä tärkeille ihmisilleni ja käsitellyt asiaa puolisoni kanssa. Olen taas alkanut nähdä, miten hyvin kaikki muut asiani ovat. Minulla on onneksi hyvin onnellinen avioliitto, joka on tämän myötä vain vahvistunut (voisi olla myös päinvastoin, ja tiedostan sen).



Minua auttaa myös se, että olemme vihdoin siirtyneet tuloksettomien hoitojen jälkeen yksityiselle puolelle jatkamaan lapsettomuushoitoja. Hyvä hoito luo toivoa. Mutta toisin kuin vielä muutama vuosi sitten, pystyn jo näkemään tulevaisuuteni hyvänä, vaikken tulisikaan raskaaksi.



Oman elämän suurimman unelman hautaaminen on vaikeaa, mutta kaikki eivät koskaan saa haluamaansa. Elämästään voi silti tehdä elämisen arvoista. Näin en olisi vielä joku aika sitten kyennyt ajattelemaan saati kirjoittamaan. Jaksamista kaikille, joilla on vielä asian kanssa työstettävää (ei se koskaan kokonaan lopukaan, valitettavasti).