Uskalletteko kertoa rakstajallenne/sivusuhteellenne, miten paljon hänestä oikeasti tykkäätte?
Vai esitättekö suhteessa kevyempää roolia, kuin miltä oikeasti tuntuu?
Minusta tuntuu, tällä hetkellä, että haluan kertoa tapailemalleni miehelle, miten paljon hänestä pidän. Silläkin uhalla, että tarina loppuu siihen ja mies luikkii pakoon. Oma pää ei enää vain kestä tätä muuten. Ikävä on kova, vaikka juuri eilen istuimme lounaalla puolitoista tuntia...
Kommentit (35)
Että ihan järkyttävä lutka olet.
Sääli miestäsi ja lapsiasi!
Toivottavasti jäätte kiinni. Kerro joku tuntomerkki miehestä, niin vaimo saa vihjeen ja voi elää omaa elämäänsä. Moni nainen päästäisi mielellään sohvalla haisevan miehensä menemään, kun vain saisi hyvän syyn. On niin helppo pitää yllä ruusunpunaisia kuvitelmia miehestä, kun ei joudu elämään sen miehen kanssa joka päivä ja yö.
Ihmiselle on jo lapsuudessa iskostettu mieleen käsikirjoitus elämälle ajatusten muodossa, ja miten hänen tulee esittää kunnon miestä tai hienoa naista. Näitä rooleja hiotaan ja niistä väitellään sekä luodaan uusia "sopivia" tapoja joiden mukaan kaikkien tulisi toimia, olla tai vaikkapa pukeutua.
Parisuhteisiin tämä vaikuttaa siten, että niistä tulee myös valmiin kaavan mukaista näyttelyä, eli teatteria, siis valhetta, ja tällaisessa suhteessa aitoa läheisyyttä on mahdoton saavuttaa. Ihminen kokee läheisyyden puuttuvan, mutta koska ei ymmärrä ongelman johtuvan hänen omista ajatuksistaan, suhde monesti päätyy tuskalliseen eroon. Osa suhteista saattaa kestää pidempään, sillä osalliset pitävät visusti kiinni rooleistaan, mutta sisällöltään ne ovat tyhjiä.
Olen lukenut erästä kirjaa, joka kuvailee ongelman erittäin tarkalla tavalla. Kirjan avulla oppii tarkastelemaan ajatuksia mielessään. Kun ajatus paljastuu, siitä tulee tietoiseksi jolloin sen voi valita pois. Sitä ennen se vaikuttaa toimintaan tiedottomuudesta, eikä sitä edes huomaa, eli henkilö esittää roolia huomaamattaan. Ajatuksia paljastaessa tietoisuus omasta itsestä kasvaa koko ajan aina kunnes tuo opittu rooli on kadonnut kokonaan, jolloin jäljelle jää aito oma itse. Tämä mahdollistaa myös aidot ja toimivat ihmissuhteet.
Kirjasta lisää täällä http://www.alkuajatus.org
Olen kertonut olevani ihastunut. Toistaiseksi sitä tunteeni ovatkin. Ikävöin välillä enemmän, välillä vähemmän. Aion jakossakin kertoa hänelle tunteeni.
Me ei keskustella mitä hän tekee perheensä kanssa kesälomalla. Harvoin muutenkaan puhumme hänen perheestään tai minun. Ja jos puhumme, niin yleensä lapsista. Minulle ei kuulu hänen parisuhteensa. Eikä hän kysele, olenko tapaillut ketään.
Kesälomaa suunnittelemme yhdessä. Eli mitä tehdään lomalla yhdessä. Emme suunnittele yhteistä tulevaisuutta. Katsotaan hetki kerrallaan.
Tieto sattuu monella tavalla sillä emme (ainakaan toistaiseksi) voi olla yhdessä. Ehkä sitten kun lapset on lähteneet kotoa...
Ja silti on ihana tietää ja kertoa tunteista toiselle.
Esitän rakastajalleni, ettei minua oikeastaan pahemmin kiinnostaisi jos juttumme loppuisi. Esitän viileää vaikka todellisuudessa olen hiusjuuriani myöten rakastunut.
En uskalla kertoa tästä hänelle, koska tiedän, että kaikki loppuisi siihen. Eikä meistä kuitenkaan voisi koskaan tulla yhtään mitään. Rikkoisin vain itseni ja mahdollisesti oman parisuhteeni kertomalla tunteistani rakastajalleni... Käteen ei jäisi mitään.
anna tunteittemme roihuta. Meillä suhdetta takana vähän reilu 4v ja ei tämä tästä ainakaan laantumaan päin ole. Näyttäisin tunteeni kunnolla, jos voisin olla varma yhteisestä tulevaisuudesta....
Vai samat eukotko tääl vaan kirjoittelee?
välillä mentiin enemmän tai vähemmän seksin puolelle. Puheet olivat sillä tasolla kuin tunteetkin, eli ihan sitä "sä olet niin kiva, mä niin tykkään susta" -tasoa. Kumpikaan ei ollut rakastunut toiseen.
Se on jo ohi, ja olemme edelleen väleissä. Kyllästyttiin vain puolin ja toisin siihen säätöön.
Itse jo pelkään miten omani päättyvät.
Jos toinen vaan kyllästyy ja itse tahtoisi vielä jatkaa...
toisten suhteita tai liittoja ei saa lähteä oman mielihyvän takia rikkomaan.
Raukkamaista, alhaista, itserakasta ja halveksuttavaa.
En tunne yhtään tällaista ressukkamiestä tai -naista. Ja jos kuka tahansa ystävistäni sortuisi nussimaan varattuja, saisi elämänsä läksytyksen ja ystävyyden irtisanomisen. En ole tekemisissä halpojen huorien kanssa.
Joojoo, superlutka täällä. Pidän peliä kahden eri miehen kanssa omani selän takana....
Toinen on jo pidempiaikainen "suhde". Välkmatkan takia ei tavata vaan soitellaan ja viesteillään. Hänestä on tullut mulle tosi tärkeä, jopa ystävä. Sen lisäksi että meidän välillä on ihan tajuton seksuaalinen veto! Suhdetta ei ole tarkoitus tämän pitemmällä viedäkään, molemmat olemme naimisissa. En voisi kuvitellakaan oikeaa parisuhdetta hänen kanssaan. Mutta kiva olisi joskus vielä tavata. Harmi että välimatkaa on niin paljon, tai toisaalta se voi olla hyväkin?
Toinen mies on uudempi tapaus. Tavataan työasioissa säännöllisen epäsäännöllisesti, aina myös muita ihmisiä läsnä. Sen lisäksi olemme viesteilleet ja tavanneet pari kertaa myös vapaa ajalla. Mies on todella mukava ja pelkään että olen ihastumassa häneen. Mutta en todellakaan uskalla sitä sanoa hänelle. Hän on poikamies, se tekee asiasta tavallaan vielä monimutkaisemman... En tiedä voinko luottaa häneen, kuten tuohon ukkomieheen. Vaikea tilanne, mutta kuitenkin niin nautittava :)
Olen seurannut useampaa tällaista romanssia ja itsekin sellaisen kokenut edellisessä avioliitossa. Voin sanoa, että itku siitä tulee. Mitään hyvää ei ole odotettavissa. Joskus, jossain maailmassa, joku saa rakastajansa, mutta useimmiten realiteetit on vastaan ja sinä rikot vain itsesi. Pahimmillasi rikot perheesi ja et siltikään saa sitä ihanaa rakastajaasi. Miehet on parempia lokeroimaan asioita. Varmaan monet rakastaa sitä sivusuhdettaan ja ei se vaimo välttämättä enää pahemmin kiinnosta. Ongelma tulee siitä, että vastapuolella on suku, lapset ja helppous. Miehet on käytännöllisiä. Ei ne jaksa alkaa soutamaan vastatuuleen ja mielummin valitsevat helpon tien.
Olla noin hirveitä?! Teillä on perhe ja lapsia ja silti olette pahempia kuin portot sodomassa ja gomorassa! Eikö teitä hävetä yhtään? Mitä lapsennekin sanovat kun kasvavat isoiksi??? Ette taida ajatella kuin omaa napaanne, mikä on erittäin surullista.. :( Vähän järkeä peliin, minkä takia sitä pitää olla toisen kanssa, jos ei kerta oikeasti halua ja koko ajan on toinen mies kainalossa??? Missä on teidän moraali ja hyvät tavat? :( Sääliksi käy teidän perheitä ja sukulaisia....
lopulta rakastuu tulisesti. Miehen ja naisen välinen rakkaus on puhtaimmillaan jotain niin kaunista, että siitä et rumaa saa tekemälläkään ja sen kun voisi päättää että en rakastu kehenkään. Olosuhteet vaan ovat joskus sellaiset ettei haluamaansa saa!
t. se 4v suhde
lopulta rakastuu tulisesti. Miehen ja naisen välinen rakkaus on puhtaimmillaan jotain niin kaunista, että siitä et rumaa saa tekemälläkään ja sen kun voisi päättää että en rakastu kehenkään. Olosuhteet vaan ovat joskus sellaiset ettei haluamaansa saa! t. se 4v suhde
Rakkautta on monenlaista ja sitä riittää hyvin avioliittoonkin. Elämä on tässä ja nyt eikä huomiesta voi tietää. Eikä kyse todellakaan ole mistään hetken huumasta.
7
viestin miehelle, etten pysty ees keskittyy mihinään kun on niin kauhee ikävä. Ja vastaukseks tuli Voi sua rakas, koita jaksaa huomiseen ja punainen sydän :)
se 4v, jolla kylläkin ikää 40v :)
Mä en yksinkertaisesti pysty käsittämään tällaisia pettureita! Mitkään olosuhteet eivät ole hyväksyttäviä syitä vuositolkulla kestäviin "sivusuhteisiin". Turha tulla sitten tänne itkemään, kun jossain vaiheessa juuri SINÄ olet se tietämätön petetty...
ja moraaliset pohdinnat ovat ehkä ihan toiseen ketjuun kuuluvia asioita. Tiedän, että olen itse aikoinani valinnut puolisoni väärin perustein ja sitten elämä on vain vienyt ja on tullut hankittua lapset, asunnot yms.
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen suurin pelkoni on, että salasuhteeni vastaa omiin tunteisiini jotenkin neutraalin välttelevästi. Tyyliin "Mukava kuulla, samoin". Joka ei siis olisi selkeästi kieltävä vastaus mutta kuitenkin laimeaa... Silloin minun pitäisi tehdä omat ratkaisuni siitä, olisiko se laimeus jatkamisen arvoista.
T.AP
Osaltaan näihin ajatuksiini varmasti vaikuttaa lähestyvät kesälomat. En jaksa esittää reipasta ja kertoa iloisesti oman perheeni lomasuunnitelmista ja toisaalta kuunnella miehen perheen suunnitelmia - kun oikeasti kuitenkin haluan kertoa miten paljon häntä ikävöin.
Miten te muut, joilla
Omaa perhettäni en halua jättää, enkä siis ole myöskään mieheltä mitään vaatimassa.