Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Uskalletteko kertoa rakstajallenne/sivusuhteellenne, miten paljon hänestä oikeasti tykkäätte?

Vierailija
13.06.2012 |

Vai esitättekö suhteessa kevyempää roolia, kuin miltä oikeasti tuntuu?



Minusta tuntuu, tällä hetkellä, että haluan kertoa tapailemalleni miehelle, miten paljon hänestä pidän. Silläkin uhalla, että tarina loppuu siihen ja mies luikkii pakoon. Oma pää ei enää vain kestä tätä muuten. Ikävä on kova, vaikka juuri eilen istuimme lounaalla puolitoista tuntia...

Kommentit (35)

Vierailija
21/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useampaa lasta voi rakastaa, miksi ei myös useampaa miestä?

lopulta rakastuu tulisesti. Miehen ja naisen välinen rakkaus on puhtaimmillaan jotain niin kaunista, että siitä et rumaa saa tekemälläkään ja sen kun voisi päättää että en rakastu kehenkään. Olosuhteet vaan ovat joskus sellaiset ettei haluamaansa saa! t. se 4v suhde

Vierailija
22/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pari miestä on jäänyt mieleen mutta he eivät olleet niin kiinnostuneita minusta. Toisen olisin halunnut pitää ystävänä ja hän on välillä kirjoittanut pitkiä meilejä. Tosin ehkä 2v välein. Olin itse ihastuneempi ja sen myönsin. Mies oli vapaa ja lapseton. Itselläni lapsia. Emme olleet koskaan sängyssä.Haluisin unohtaa ja jatkaa elämää. Minulla myös mies valittu aikoinaan väärin perustein. En nyt hae mitään sivusuhdetta mutta tietenkin jonkun kivan miehen huomio saattaisi piristää. Mutta ensin pitäisi unohtaa varmaan vanhat että pääsisi eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kukaan ei ole heti miehen tavattuaan rakastunut, vaan ensin ihminen ihastuu (tunne voi olla todella voimakas, mutta se on kuitenkin kaukana rakkaudesta). Vasta, jos miehen kanssa aloittaa suhteen, rakkaus alkaa kehittyä parin välille.



Jos ei aloita sitä suhdetta, kärsii ehkä jonkin aikaa ihastumisen tunteen täyttymättömyydestä, mutta samalla varmistaa ettei tule rakentaneeksis rakkautta kehenkään muuhun kuin omaan mieheen.



Jos se toinen on kerta kaikkiaan absoluuttisesti parempi, niin ottakaa hyvät ihmiset ero ennen kuin aloitatte sen uuden suhteen. En voi käsittää, miksi joillekin kulissit ovat niin tärkeitä, että niiden vuoksi on tuhottava useiden itselle läheisten ihmisten elämä!

Vierailija
24/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä en todella etsiskellyt ketään, vaan tämä mies tuli työkuvioissa vastaan ja reilun vuoden työtuttavuuden jälkeen hän lähestyi minua mailitse ja siitä alkoi puolen vuoden kirjottelu ja aikanaan suhde, kun annoin tunteilleni periksi. On tietysti ihanaa, että joku ihailee ja rakastaa, mutta ihan sen vuoksi en lähtisi seikkailemaan, ei tämä aina yhtä juhlaa todellakaan ole.



t.4v

Vierailija
25/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

[i En voi käsittää, miksi joillekin kulissit ovat niin tärkeitä, että niiden vuoksi on tuhottava useiden itselle läheisten ihmisten elämä!

[/quote]




jota täälläkin palstalla on paljon pohdittu ja mihin ei ole olemassa oikeaa vastausta.



Onko oikein hajottaa lasten koti ja elämä vain sen takia,että on rakastunut johonkuhun toiseen. Tätä hajottamista, voidaan puolustella sillä, että lapset tajuaisivat vanhempiensa liiton olevan rakkaudeton. Tästä en kuitenkaan ole ihan varma... Ja kun tilanne ei välttämättä ole se, ettei siellä avioliitossakin rakkautta olisi, se on vain erilaista.



t.ap

Vierailija
26/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Useampaa lasta voi rakastaa, miksi ei myös useampaa miestä?

lopulta rakastuu tulisesti. Miehen ja naisen välinen rakkaus on puhtaimmillaan jotain niin kaunista, että siitä et rumaa saa tekemälläkään ja sen kun voisi päättää että en rakastu kehenkään. Olosuhteet vaan ovat joskus sellaiset ettei haluamaansa saa! t. se 4v suhde

On otettava riski ja näytettävä sille toiselle tunteensa, jotta jotain aitoa voi syntyä.

Rakkautta ei ole se, että haluaa varmistaa, ettei jää tyhjän päälle. Suuri osa rakkaudesta on kuitenkin tekoja. Ei sellaista ihmistä rakasta, jota voi pettää ja jolle voi valehdella ja jota ei kunnioita sen vertaa, että olisi avoin ja rehellinen.

Eikä silloin oikeastaan voi rakastaa sitä rakastajaansakaan, koska ei ole valmis heittäytymään siihen suhteeseen vaan haluaa pitää takaporttia auki eli varmistaa, ettei jää tyhjän päälle.

Ette te siis rakasta sitä rakastajaanne ettekä puolisoanne. Te rakastatte itseänne ja ajatusta siitä, että olisitte rakastuneita. Te rakastatte vähän samalla tavalla kuin lukisitte jännittävää romaania ja kuvittelette itsenne päähenkilön asemaan. Sekin on tietysti jo huimaava kokemus mutta turvallinen, kun ei tarvitse oikeasti riskeerata itse mitään.

Rakkauteen liittyy aina toisen arvostus ja kunnioitus sekä riskin otto. Jos ei ole valmis sitä riskiä ottamaan, ei kyse ole mistään suuresta rakkaudesta. Ei todellakaan. Ja rumaksi saa minkä vain, kun itsekäs ihminen toimii. Vai luuletko, että se puolisosi pitää sinun rakkauttasi puhtaana? Tai lapsesi?

Meni vähän ohi aiheen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhoja parisuhteitamme vielä kasassa kuin itserakkaus. Tästä tilanteesta emme todellakaan nauti, mutta miehelleni olen luvannut lasten takia jatkaa yhdessä siihen saakka kun ovat lukioikäisiä ja tällä rakkallani taas työ on sellainen ettei hän voi toistaiseksi erota tai aika todennäköisesti menisi työpaikka, muutaman vuoden päästä tilanne on toinen, mutta en tiedä jaksanko elää tätä rankkaa elämää niin kauan. Kun rakastaa, vaikka ei saisi rakastaa ja kun ikävöi vaikka ei saisi ikävöidä....





t.4v

Vierailija
28/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko oikein hajottaa lasten koti ja elämä vain sen takia,että on rakastunut johonkuhun toiseen. Tätä hajottamista, voidaan puolustella sillä, että lapset tajuaisivat vanhempiensa liiton olevan rakkaudeton. Tästä en kuitenkaan ole ihan varma... Ja kun tilanne ei välttämättä ole se, ettei siellä avioliitossakin rakkautta olisi, se on vain erilaista.


Ja kyllä pahinta katkeruutta näyttäisi aiheuttavan tieto siitä, että isä tai äiti on VUOSIEN AJAN roikkunut kulissisuhteessa samalla kun on oikeasti rakastanut jotakuta toista. Tämähän paljastuu viimeistään silloin, kun lapset ovat muuttaneet kotoa ja petturivanhempi katsoo voivansa vihdoin alkaa elää itselleen. Joskus toki pettäminen paljastuu jo aiemmin, vastoin pettäjän suunnitelmia.

Tuntemani ihmiset, jotka tuon ovat kokeneet lapsen asemassa, ovat enemmän tai vähemmän edelleen hajalla asiasta. On todella vaikeaa mennä elämässä eteenpäin, kun joutuu kelailemaan elämää vuosien ajalta ja miettimään, mikä kaikki oli kulissia ja valhetta. Älkää siis hyvät ihmiset ainakaan lasten edulla yrittäkö oikeuttaa omaa itsekkyyttänne ja heikkouttanne (sillä heikkouttahan se on, että ei pysty olemaan itsestään ja tunteistaan rehellinen omille läheisilleen).

Pettäjien suusta kuulee myös usein näitä "En halua satuttaa puolisoani kertomalla sivusuhteestani" -juttuja. Miten he eivät ymmärrä, että he ovat jo satuttaneet puolisoaan ryhtymällä pettämään tätä! Puoliso ei vain vielä tiedä siitä. Ja mitä kauemmin se valheessa eläminen jatkuu, sitä enemmän asia koskee sitten, kun se tulee ilmi.

Minusta tämä ei ole sellainen asia, johon ei muka olisi oikeaa vastausta. Oikea vastaus on, että vaikeita asioita ei tule hautoa vuosikausia, vaan ne tulee käsitellä avoimesti niin pian kuin suinkin mahdollista. Se on kaikkien osapuolien kannalta parempi. Joka muuta väittää, haluaa tosiasiassa vain itsekkäästi sekä säästää että syödä kakkunsa.

T. Nainen, joka on menettänyt unelmiensa miehen toiselle naiselle, mutta ilman pettämistä koska mies oli alusta asti rehellinen (Ja voin vain kuvitella kuinka paljon enemmän vahinkoa olisi tullut, jos mukana olisi ollut epärehellisyyttä ja pahimmassa tapauksessa vielä lapsiakin!)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakastaminen on ensisijaisesti tekoja.



Jos tunteen perässä juoksette, olette ihastumismaanikkoja. Rakastaminen puolestaan on sitä, että on valmis asettamaan itsensä vaikeisiinkin tilanteisiin sen rakastamansa henkilön vuoksi. On tukena myötä- ja vastamäessä ja antaa toisen myös olla tukena itselle. Ja tämä ei oikeasti onnistu, ellei ole tärkeissä asioissa toiselle rehellinen.

Vierailija
30/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhoja parisuhteitamme vielä kasassa kuin itserakkaus. Tästä tilanteesta emme todellakaan nauti, mutta miehelleni olen luvannut lasten takia jatkaa yhdessä siihen saakka kun ovat lukioikäisiä ja tällä rakkallani taas työ on sellainen ettei hän voi toistaiseksi erota tai aika todennäköisesti menisi työpaikka, muutaman vuoden päästä tilanne on toinen, mutta en tiedä jaksanko elää tätä rankkaa elämää niin kauan. Kun rakastaa, vaikka ei saisi rakastaa ja kun ikävöi vaikka ei saisi ikävöidä....

t.4v


Lastenne kohtalo hieman huolettaa, mutta jos sinä ja miehesi olette asioista yhtä mieltä ja pystytte eroamaankin sopuisasti ja selittämään tilanteen lapsille, niin tilanteenne on eri kuin niillä pettäjillä, jotka salaavat asian puolisoltaan.

Rehellisyys on kaikkein tärkeintä. Sillä pääsee yli monista hankalistakin paikoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päästä puolisosi menemään, jos et häntä rakasta. Kukaan ei ole niin huono ihminen, että ansaitsisi tulla petetyksi.

Vierailija
32/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päästä puolisosi menemään, jos et häntä rakasta. Kukaan ei ole niin huono ihminen, että ansaitsisi tulla petetyksi.

Eihän tässä asiassa useinkaan edes ole kyse siitä, ettei rakastaisi sitä nykyistä puolisoa, vaan että tunteita herää myös jitakuta toista kohtaan. Uskon että ihminen ei edes ole oikeasti yksiavioinen (eikä ole ollutkaan joskus kauan sitten) vaikka itse sillä tavalla elänkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/35 |
14.06.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän tässä asiassa useinkaan edes ole kyse siitä, ettei rakastaisi sitä nykyistä puolisoa, vaan että tunteita herää myös jitakuta toista kohtaan. Uskon että ihminen ei edes ole oikeasti yksiavioinen (eikä ole ollutkaan joskus kauan sitten) vaikka itse sillä tavalla elänkin.


Valehteleminen tällaisessa erittäin tärkeässä asiassa on rakastavan käytöksen vastakohta.

Puolisoa kohtaan voi toki tuntea kiintymyksen tunnetta, mutta se on aivan eri asia kuin rakastaminen. Suhteessa jatkaminen valheellisesti kiintymyksen tunteen vuoksi on itsekkyyttä. Rakkaus puolestaan on epäitsekkäitä tekoja toisen hyväksi (joista seuraa lopulta huumaava ja pitkäkestoinen mielihyväkokemus myös itselle, mutta itsekkäästi suhteessa elävä petturi ei koskaan pääse sinne saakka).

Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että nuo kaksi asiaa ovat todella, todella kaukana toisistaan.

Vierailija
34/35 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lopulta rakastuu tulisesti. Miehen ja naisen välinen rakkaus on puhtaimmillaan jotain niin kaunista, että siitä et rumaa saa tekemälläkään ja sen kun voisi päättää että en rakastu kehenkään. Olosuhteet vaan ovat joskus sellaiset ettei haluamaansa saa! t. se 4v suhde

Rakkautta on monenlaista ja sitä riittää hyvin avioliittoonkin. Elämä on tässä ja nyt eikä huomiesta voi tietää. Eikä kyse todellakaan ole mistään hetken huumasta.

7


Jos petät niin et rakasta miestäsi. Et ole ikinä rakastanutkaan. Jos pidät toista sivusuhteena niin et rakasta rakastajaasikaan. Olet vain itsekäs

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/35 |
09.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomasin vasta että aloituksesta jo aikaa vierähtänyt, ollaan syksyn puolella.. mutta minä ainakin olen tunteellinen höppänä, että menetyksen uhallakin olen kertonut ja kerron tunteeni.. en varatulle miehelle vaan vapaalle miehelle.. (itse olen kyllä varattu ja perheellinen, eikä ole aikomustakaan perhettä eikä miestä jättään, niin kuin ei sinullakaan, eikä ole vaatimuksia toista kohtaan). Nämä kaksi miestä vain täydentävät toisiaan.. mitä toiselta puuttuu sitä toisella on..