Lapsi menee erityisluokalle, olikohan sittenkään oikea päätös?

Erityisluokkia on monenlaisia. Osassa (ns. ESY-luokat) on lapsia, jotka ovat älyllisiltä ja oppimistaidoiltaan normaaleja, mutta sosiaalisten tai psyykkisten ongelmien takia pienryhmän ja erityisen tuen tarpeessa. Osassa taas on oppimisvaikeuksisia lapsia (EMU tai EVY). Osassa taas kaikkia edellämainittuja (ns. laaja-alainen erityisluokka). Ja onpa aivan tiettyyn diagnoosiinkin keskittyviä luokkia ja kouluja (mm. Helsingissä Ebeneser-koulu, joka keskittyy pääosin dysfasia-diagnoosilla varustettujen lapsien opetukseen).



Ja oppiaineissa mukautetaan vain tarpeen mukaan, eli osa erityisoppilaista etenee kaikissa aineissa ihan yleisopetuksen tavoitteiden mukaan, osa taas on mukautettuna tietyissä aineissa.



Joten unohda nuo apukoulut, ei voi todellakaan sanoa, että nykyiset erityisluokat olisivat suoraviivaisesti niiden jatketta.



Lapsellesi tehdään joka tapauksessa erityisopetuspäätös määräaikaisena, niin se on pakko nykyään (erityisopetuslaki muuttui pari vuotta sitten). Joten eka päätös tulee todennäköisesti ulottumaan kolmannen vuoden kevääseen, jolloin viimeistään pitää harkita, onko lapsi erityisluokan tarpeessa, vai olisiko integraatio normaaliluokkaan parempi vaihtoehto.



Ja sitä ennenkin voitte ilman muuta opettajan kanssa miettiä erityisluokan tarpeellisuutta. PLUS että lasta voidaan integroida rinnakkaisluokkaan tietyissä oppiaineissa, esim. oma as-poikani on intregroituna englannin ja matematiikan osalta.



Minusta olet saanut hyviä vastauksia. Jos lapsella on erityisen tuen tarve, kannattaa tarkkaan miettiä, mikä olisi sopivin tuen muoto. Ikävä kyllä integrointi normaaliluokalle ei yleensä kovin hyvin pelitä, jos lapsella on laaja-alaisia luokassaselviämisen vaikeuksia, esim. keskittymisongelmia ja ääniyliherkkyyttä. Integrointi tarkoittaa ainakin stadissa sitä, että lapsen luokalle saa luokka-avustajan (joka siis voi avustaa myös muita lapsia) laskennallisesti vain NELJÄKSI tunniksi viikossa, eli tuki todellakin on hyvin vähäinen.



TOKI se erityisluokka kannattaa sitten valita huolella. Luokka voi toimia hyvin tai huonosti opettajasta, avustajasta ja muista lapsista riippuen. Jos luokalla sattuu olemaan yhdeksän muuta, hyvin vilkasta ja levotonta lasta, siellä voi olla keskittymiskyvyttömän ja ääniyliherkän lapsen paljon VAIKEAMPI keskittyä kuin pienessä normaaliluokassa. Kannattaa käydä katsomassa sitä luokkaa ja opettajaa, jota lapsellesi suunnitellaan!

jos päätös on epävarma.

En laittanut lastani erityskouluun ja pärjää lähikoulussa ihan hyvin.

Ei sieltä erityiskoulusta helpolla pääse pois ja monta vuotta joutuu olemaan erityiskoulussa.

Lähikaverit on iso juttu.

Lähikaverit hylkää lapsesi, koska yhteinen koulu lujittaa ystävyyttä.

Esikoisemme on erityiskoulussa vammansa takia ja on yksinäinen.

Samoin naapurin poika ja eräs toinen poika on ilman kavereita.

Heidän kaverit on erityiskouluista ja asuvat liian kaukana.

Erityiskoulua suositellaan liian helposti, koska monesti kukaan ei osaa sanoa tarkkaan miten lapsi pärjää koulussa.

Kuopuksen kanssa toimittiin toisin ja ei todellakaan ole luokan huonoin.

Hyvin menee ja äikkään saa apua vanhemmilta ja tukiopetuksesta.

Eikö starttiluokka olisi parempi vaihtoehto silloin kun ollaan epävarmoja tarvitseeko lapsi erityisluokkaa vai ei?

Meidän koulussa erityisluokalla parempi ilmapiiri kuin tavallisessa luokassa. Tavallisessa luokassa myös enemmän kiusaamista.

Riippuu oppilaasta saako saman opetuksen kuin tavallisessa luokassa opiskelevat. Osa erityisluokkalaisista opiskelee aina tietyt aineet isossa luokassa, esim matikka ja englanti.

En myöskään ymmärrä miksi ajatellaan erityisluokkalaisten olevan häirikköjä? Toki niitäkin on mutta ei ole mikään sääntö. Normaalillakin luokalla on aina häiriköitä. Meillä Helsingissä ainakin on oma luokkansa sosiaalisesti häiriintyneille.

Kannattaa katsoa ettei lapsi joudu mamu-erityisluokalle.

Nyt näyttää ihmisillä olevan käsitys että lapsi on menossa erityiskouluun ? ei vaan nämä pienluokat ovat ihan samassa koulussa kun kaikki muutkin luokat näitä vain ei kaupungin sisällä yleensä ole kaikissa kouluissa (vaikka pitäisi) koska rahat ei riitä sellaseen. Mun lapsi lähti pienluokalle 3 kilometrin päähän eikä lähikouluun joka oli 300m päässä. Kulki 2 ekaa vuotta taksilla ja nyt tän 3 luokan kulkenut fillarilla ja bussilla. 1 kaveri oli jo eskarista tuttu (tämä oli hyvä asia) ja sitten on saanut 8 uutta kaveria sieltä.

Pienluokkia on monta tuossa koulussa. Eli ihan ekasta kuudenteen luokkaan asti. Nämä luokat tekevät kaiken mitä muutkin. Osallistuvat urheilupäiviin yms. käyvät liikkatunneilla toisten luokkien kanssa pelaamassa pesistä tai fudista. Jotkut oppilaista viettävät osan tunneistaan isommissa luokissa integroituna. Tämä on koulun tapa eikä kukaan ihmettele sitä. Pojaltani kun on kysytty että miksi se on pienluokalla (esim. Jengikaveri kysyi) niin tämä vastasi että mun on vaikea keskittyä isossa ryhmässä siksi. (vaikka tämä ei olekkaan perimmäinen syy mutta kelpaa hyvin vastaukseksi) Hänellä on kavereita harrastuksen parista sekä naapurustosta vanhoja eskarikavereita.. yms. Eli lapsi kun lähtee kouluun hänen maailmansa ja reviirinsä laajenee räjähdysmäisesti.. ei se välttämättä olekkaan se naapurin Pekka joka on tärkeintä maailmassa..

[quote author="Vierailija" time="22.04.2012 klo 00:12"]

oikeasti entinen apukoulu. Aku Ankkakin on käynyt vain apukoulun. Tässä siis huono maine tuolta apukoulu-ajalta. Nimikikkailulla muutettu pienluokaksi.

Tutun asperger-lapsi kävi vuoden erityiskoulua kolmosella. Sitten tuli takaisin taviskouluun. Ihan ok menee.

[/quote]

Niin. Dysfasiaa tai -leksiaakin kutsuttiin ennen tyhmyydeksi.

Meidän lapselle suositellaan pienryhmää kolmannelle luokalle. Ei pysty keskittymään. Ja koulussa lolmoselle tulee isot ryhmät. Kaikki ryhmät silloin hajotetaan. Harmittaa, kun ei. Ekalle laitettu pienempään kouluun...mutta ei voi tietää. Itelläaina nää syyyllisyyden tunteet. Erilaisia lapsia...Esikoinen hyvin koulussa pärjää...niin sit luulin, että seuraavakin. Koulun vaihto edessä. Pienryhmästä ei kyllä ole järkeä palata tähän vanhaan kouluun. En tiedä mikä tie sitten lapselle koulun jatkon suhteen on. Itsestäkin tuntuu, että pienryhmä hyvä. Mutta kaikki koukerot ei vielä selvillä. Rassaahan tämä. Ei mennyt niinkuin stromsöössä. Lasta aion kannustaa uuteen ryhmään ja että on hienoa, että pääsee rauhallisempaan ryhmään. Niin myös ajattelen. Vaihdokset ne rassaa...että miten sopeutuu. 

Niin siirto voi onnistua tulevaisuudessa helpostikin esim. luokalla nousun yhteydessä. Uskon kuitenkin että päätöksenne on oikea, sillä turhan usein lapsi laitetaan normaalille luokalle ilman edellytyksiä. Parempi olla eritysluokalla tuen piirissä ja olla hyvä kuin että olisi normaalilla luokalla puutteellisella tuella ja olla aina luokan huonoin. Saa erkkaluokalta uudet kaverit, eikä noita todellisuudessa erityisemmin leimata.

Lapselle voi todenmukaisesti sanoa mm. siitä että kun on vaikea joskus keskittyä, niin erityisluokalla on vähemmän oppilaita ja siellä on helpompi olla kun isossa luokassa.

Silloin kun minä kävin erikoisluokan 3-9lk niin tuolloin 90 luvulla meidät leimattiin vammasiksi tms,nykyaikana erityisluokka ei ole mikään tabu mistä ei saisi puhua,se on vaan normaalin tyylinen luokka mutta pienempi ryhmä,samat laskut yms kun normaalissakin opetuksessa mutta mukautettuma versiona.



Erityisluokka on parhain niille joilla on keskittymisvaikeuksia tai lukihäiriö tms,ei se ole häpeä,samanlainen ihminen hän on kun kaverinsakin,selitä lapsellesi ja tue häntä parhaasi mukaan,älä ainakaan hyljeksi lastasi sen takia että hän menee erityisluokalle,sen sanon sinulle.

neurologi arveli ettei lapsi varmaan koko kouluaikaa ole erityisluokalla, eli siirtyy sitten aikanaan tavalliselle luokalle. Huolestuttaa vaan, että tuleeko leimatuksi, eli miten tavislasten vanhemmat suhtautuu. Jouduin jo kertomaan yhden eskarikaverin äidille että lapsi meneekin toiseen kouluun, pienemmälle luokalle...saa nähdä kutsutaanko enää leikkimään niille...toivottavasti murehdin turhaan.

Tuo päätöksen tekeminen ei todellakaan ole helppo, tiedän! Itse pitkällisten pohdintojen jälkeen päädyin laittamaan lapseni pienluokalle ja olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni. Pelkäsin juurikin tuota mahdollista "leimautumista". Toiselle luokalle siirrytäänkin jo isoon luokkaan, on saanut valtavasti tukea, huomiota, oivalluksia ja valmiudet siirtyä pois pienluokalta. Lapseni luokalla o pari lasta joilla on adhd, on ollut levottomuutta siis jo heidän osaltaan, mutta toisaalta onhan niitä tavallista vilkkaampia lapsia muutamia taatusti siellä isossakin luokassa. Luulen, että monen perheen kohdalla vanhempien ylpeys estää lapsen saada tarvitsemaansa apua. Tarkoitan, että varmastikin isoissa luokissa on lapsia joiden kuvittelisi tarvitsevan pienluokkaa..

tai pienryhmässä, kuten meillä päin nykyään sanotaan. Usein on hanakalampaa, jos erityisluokkasiirto tulee vasta myöhemmin. Ja kuten joku jo mainitsikin, voi olla hyvin todennäköistä, että lapsesi siirtyy tavalliselle luokalle ehkä jo alkuopetusluokkien jälkeen.



Erityisluokalla ryhmä on pieni, jolloin aikuisen tukea on enemmän saatavilla. Lisäksi opettaja on erityisopettaja, jolla tietämystä ja asiantuntemusta opettaa oppilaita, joilla erityistarpeita.

pienryhmään nyt, kun siihen on annettu mahdollisuus! Voihan olla, että lapsesi ei tule pärjäämään isossa luokassa ja sitten tuleekin tarve saada paikka pienryhmästä ja sitähän ei välttämättä silloin saa. Meneekö lapseltakin siinä vaiheessa maku opintoihin?

Ehkä päätös on sittenkin oikea, vaikea se ainakin oli. Tuli vaan niin surullinen olo kun tuleva erityisopettaja kertoi, että erityisluokalla on usein samassa koulussa olevan "tavallisen" luokan kanssa kaikkea yhteistä häppeningiä, mutta "tavallisten" lasen vanhemmat saattavat vastustaa, joten ehkei sellaista ole ensi syksynä. Lapseni on kuitenkin minusta ihan tavallinen. Toimintaterapeuttikin sanoi, että vaatii harjaantunutta silmää näkemään ongelmat.

niin, tiedän joidenkin vanhempien olevan mieleltään hyvinkin suppeita ja on surullista, että he kasvattavat lapsistaankin kapeakatseisia. Ehdottomasti on hyvä, että pienryhmäläiset integroituvat eri tavoin ja eivät ole tekemisissä pelkästään pienryhmänsä jäsenten kanssa. Olen huomannut joidenkin opettajienkin suhtautuvan kalseasti pientyhmiä kohtaan. Jos joku villikko on sattunut aiheuttamaan ongelmia, niin ilman muuta kaikki pienryhmäläiset ovat ongelmaisia. Valitettava asenne mihin törmää toisinaan. Ihmisiähän me kaikki vain olemme, jopa opettajatkin/kasvattajat.

et kävin 1 ja 2 peruskoulussa kunnes siirryin erityisluokalle jossa olinkin sitten ysiin saakka,sieltä siirryin ammattikouluun mukautettuun opetukseen,erityisluokka,sain ammatin pääsin töihin,sieltä sitten pääsin kaupungin leipiin ja sielä ollut sitten vuodesta 2004 sitten toteutun haaveni ja perustin yrityksen,ja nykyään olen oman itseni herra ;)



Vaikka kävin erityisluokat,olen kuitenkin nytten yrittäjä ja pyöritän firmaani,eli se ei katso oletko käynyt erityisluokan vai et,sinusta voi tulla jotain kun jaksat opiskella. Ja kannusta lastasi äläkä hyljeksi,opeta myös muillekin vanhemmille että se ei ole häpeä,samanlainen on lapsesi vaikka on erityisluokalla.



T. 4 joka tsemppailee täältä teitä :))

olipa luokka mikä tahansa. Varsinkin jos on keskittymisvaikeutta ja oirehtii levottomuudella ja häiriökäyttäytymisellä on parempi tavallisten oppilaiden kannalta että on pienryhmässä.



Toisaalta taas jos pienryhmässä on paljon samanlaisia villikkoja voi tilanne siinä luokassa olla hankala ja vaikeuttaa kaikkien työskentelyä ja oppimista.



Jos erityisluokkaa on suositeltu niin parempi mennä sinne.

kyllähän se niin on, että isoon luokkaan on ahdettu niitäkin oppilaita joiden ehdottomasti pitäisi olla pienryhmässä. Tiedän vanhempia, joiden lapselle on suositeltu pienryhmään ja he ovat sen välittömästi tyrmänneet. Siellä sitten riehuvat menemään isossa luokassa ja aiheuttavat ongelmia, näitä on paljon.