Onneton jankuttja taas täällä

nimittäin minä, joka perjantaina koeajalla purin työsopimukseni, koska olin hakeutunut itselleni liian vaativiin tehtäviin.

Näin sieluni silmin otsikot Iltapäivälehtien kannessa: Hoitaja xx-firmassa aiheutti ammattiosaamattomuudellaan asiakkaan vammautumisen/kuoleman.



Viikkon en ole nukkunut, olen viikon aikana saanut max 1000kcal edestä menemään ruokaa alas. Minua ahdistaa tulevaisuus, häpeän itseäni ja koko tilannetta.



Eilen kerroin asiasta isälleni ja aikuisille lapsille, kaikkien kommentit olivat. "Tottakai sinä jatkat ja höpöhöpö tietenkin olet osaava ja pätevä ammattilainen"



Mikseivät he ymmärrä tätä tuskaa ja ahdistusta mitä sisälläni koe asian tiimoilta? En todellakaan hepposin perustein lähtenyt tuolta firmasta pois.. mulla on iso asuntolaina + muutakin lainaa edes nämä eivät peloita minua niin paljon kuin se, että kohta istun vankilassa sen vuoksi, etten ole niin raudan kova ammattiosaaja mitä tuossa tehtävässä pitää olla.



En todellakaan tiennyt tehtävää vastaanottaessa mistä tuossa hommassa on kyse; olen vastaavaa työtä tehnyt pienellä paikkakunnalla mielestäni aivan loistavin tuloksin, mutta nyt isossa kaupungissa haasteet ovat aivan toista luokkaa. Lisäksi iso osa työstä tapahtuu englanninkielellä, jota en osaa kuin auttavasti. Tämän kerroin työhaastattelussa, että kielitaitoni on heikko.



Viime viikko, oli tuskien viikko, minä en nukkunut, en saanut syötyä ja illat vain itkin.



Perjantaina laitoin esimiehelle viestin, että nyt koeajalla puran työsopimuksen heti päättymään.

Eihän hän voi vaatia huomenna minua jatkamaan tms?



Omasta mielestäni toimin kaikkien edun mukaan, ennenkaikkea asiakkaiden. Vosinhan minä tuossa hommassa luovia ja tehdä työni alta riman ja olla välittämättä millaista hoitoa ja lääkitystä ihmiset saavat!! En vain pysty, se olisi rikos.



Minulla ei ole päätökseni takana perheen tukea, kaikki vain sanovat, että nyt saat valtavan hienon tilaisuuden oppia uutta ja muutaman kuukauden kuluttua olet jo mestari.



Miten saada heidät tajuamaan, etten todellakaan ole, vaan muutaman kuukauden kuluttua istuisin käräjillä =(



Isäni soitti tuossa äsken ja sanoi: jos nyt lähdet menetätä maineesi, etkä koskaan saa mistään töitä.