Kuinka pärjää superloukkkaantujan kanssa?

Yksityiselämässä hankkiuduin moisesta eroon.

Töissä olen korostetun asiallinen ja säilytän kaiken dokumentaation tulevia syytöksiä varten. Vältän viimeiseen saakka kahdenkeskisiä keskusteluja eli koetan olka aina "todistajien" kanssa. Olen toki ystävällinen, mutta erittäin varovainen.

loukkaantumisillaan. Ole oma itsesi vaan ja kun toinen loukkaantuu, niin toteat vaan että tarkoitus ei ollut loukata mutta tällainen sinä vain ole, etkä sille muuta voi. Loukkaantuja voi häipyä elämästäsi, tai sitten oppia sopeutumaan, mutta ei sinun tarvitse häipymisen pelossa itseäsi alkaa muuttamaan ja elämään kusi sukassa koko ajan.

Hän manipuloi ympäristöään käytöksellään ja sitä ei jaksa kukaan normaali ihminen.

Tilanne johti siihen, että en rupatellut hänen kanssaan niitä näitä, hoidin todella asiallisesti ne asiat, joita työn hoitamiseksi oli pakko keskustella hänen kanssaan, mutta en vitsaillut mitään tai jäänyt keskustelemaan mitään ylimääräistä.



Kyseinen henkilö käänsi kaikki mahdolliset asiat niin, että häntä syytetään tästä. Jos häneltä olisi kysynyt, missä joku työhön liittyvä työkalu on, hän olisi tulkinnut asian niin, että häntä syytetään siitä, että hän on hukannut kyseisen työkalun, vaikka kyse oli siitä, että kysyjä ei vaan yksinkertaisesti tiennyt, missä työkalua säilytetään ja kaipasi kokeneemmalta neuvoa. Lisäksi hän oli tosi tarkka siitä, mikä kuului hänen toimenkuvaansa ja mikä ei. Ainoa ihminen, jonka olen kuullut sanovan, että en auta sinua, koska ei kuulu toimenkuvaani.

Hän itse sai olla miten ikävä ja hankala tahansa, mutta jos joku heitti ilmiselvän (kevyenkin) vitsin niin loukkaantuja tuhisi rintaansa lopun päivää.

Olen henkilöstöjohtaja ja yhdessä työpaikassani kävi näin. Meillä oli yksi raskaana oleva tutkija, jolle tuli iso kirjalaatikko. Hän alkoi kantaa sitä, vaikka vieressä oli 3 virastomestaria. Huomasin tapauksen ja kysyin, että miksi ihmeessä ette auta. He sanoivat, ettei kuulu toimenkuvaan.

Onneksi asemani puolesta pystyin pitämään huolta, että jatkossa kuului. Tämä kauniisti ilmaistuna. Oikeasti piti heittäytyä aika kusipääksi, mutta toisaalta jos jätkien asenne on tuo, mitä voi työnantajalta odottaa... No, meni vähän aiheen ohitse.

Lisäksi hän oli tosi tarkka siitä, mikä kuului hänen toimenkuvaansa ja mikä ei. Ainoa ihminen, jonka olen kuullut sanovan, että en auta sinua, koska ei kuulu toimenkuvaani.

Olen henkilöstöjohtaja ja yhdessä työpaikassani kävi näin. Meillä oli yksi raskaana oleva tutkija, jolle tuli iso kirjalaatikko. Hän alkoi kantaa sitä, vaikka vieressä oli 3 virastomestaria. Huomasin tapauksen ja kysyin, että miksi ihmeessä ette auta. He sanoivat, ettei kuulu toimenkuvaan.

Onneksi asemani puolesta pystyin pitämään huolta, että jatkossa kuului. Tämä kauniisti ilmaistuna. Oikeasti piti heittäytyä aika kusipääksi, mutta toisaalta jos jätkien asenne on tuo, mitä voi työnantajalta odottaa... No, meni vähän aiheen ohitse.

Lisäksi hän oli tosi tarkka siitä, mikä kuului hänen toimenkuvaansa ja mikä ei. Ainoa ihminen, jonka olen kuullut sanovan, että en auta sinua, koska ei kuulu toimenkuvaani.

Mikset itse mennyt auttamaan?

Meninkin. :-) Mutta sitä olisi ollut helpompi kantaa neljällä hengellä.

Olen henkilöstöjohtaja ja yhdessä työpaikassani kävi näin. Meillä oli yksi raskaana oleva tutkija, jolle tuli iso kirjalaatikko. Hän alkoi kantaa sitä, vaikka vieressä oli 3 virastomestaria. Huomasin tapauksen ja kysyin, että miksi ihmeessä ette auta. He sanoivat, ettei kuulu toimenkuvaan.

Onneksi asemani puolesta pystyin pitämään huolta, että jatkossa kuului. Tämä kauniisti ilmaistuna. Oikeasti piti heittäytyä aika kusipääksi, mutta toisaalta jos jätkien asenne on tuo, mitä voi työnantajalta odottaa... No, meni vähän aiheen ohitse.

Lisäksi hän oli tosi tarkka siitä, mikä kuului hänen toimenkuvaansa ja mikä ei. Ainoa ihminen, jonka olen kuullut sanovan, että en auta sinua, koska ei kuulu toimenkuvaani.

Mikset itse mennyt auttamaan?