Olo on jotenkin lusmu ja petturi.

..vaikkei todellakaan pitäis.



Olen joskus itkenyt täällä helvetillistä työtilannettani, jonka aiheuttaa vähintäänkin mielipuoli kollega, jonka toiminta on lähinnä työpaikkakiusaamista. Nyt on käynyt niin onnekkaasti, että olen saanut uuden työn, joka sattuu olemaan vielä esimiestason tehtävä. Käyn tänään allekirjoittamassa sopimuksen ja tarkoitus olisi lähteä samantien. Eli ajattelin tänään illalla soittaa nykyiselle toimarille että lopetan, enkä tule huomenna töihin. Ja hengähtää yhden päivän ja sitten keskiviikkona aloitella uudessa paikassa.

Olo on kuitenkin tosi kurja. Okei, olen iloinen että saan päätökseen todella, todella tuskalliset 3 kk tässä nykyisessä työssäni, mutta samalla lähtöni aiheuttaa vaikeuksia lähimmälle esimiehelleni ja toimitusjohtajalle. Lomat menee ihan sekaisin kun häippäsen. En koskaan avautunut tukalasta tilanteesta kollegan kanssa, koska toimitusjohtaja ja esimieheni olisivat olleet täysin kollegani puolella (joka työnarkomaanina on varmasti arvokas työntekijä). Tulen erittäin hyvin juttuun esimieheni ja toimarin kanssa, ainoa vaan että esimieheni on kollegani paras ystävä ja toimarin rakastajatar. Siinäkin syyt siihen miksi jäisin auttamatta kakkoseksi jos olisin nostanut kissan pöydälle.

Nyt vaan sanon tänään kerralla koko totuuden, eli sen että syynä lähtööni on 90% tuo kollegani ja 10% se että en ole koskaan työskennellyt firmassa jossa asiat olisi organisoitu näin päin helvettiä.



Mistähän johtuu että MULLA on paska olo, vaikka lähden siksi että MULLE on tehty paska olo viimeiset 3 kk? Syyllinen olo.