Lue keskustelun säännöt.
Hyvä vai paha äitipuoli
20.04.2012 |
Tunnen toisinaan suurtakin ristiriitaa että olenko riittävä äitipuoli ja annanko tarpeeksi huomioita.
Meillä tämä "lapsipuoli" asuu suurimman osan meillä, koska lapsen äiti ei pysty huolehtimaan hänestä. Lapsi kuitenkin tapaa äitiään säännöllisesti ja sen takia olen sitä mieltä ettei minun tarvitse olla hänelle äiti, koska hänellä on oma äiti.
Yritän tasapuolisesti jakaa huomiota oman lapsen, joka on siis vielä vauva ja tämän lapsipuolen kesken mutta toisinaan tulee tunne että olenko huono äitipuoli kun vauva kuitenkin tarvitsee syliä ja turvaa enemmän. Ja tiedostan sen että tunnen omaa lastani kohtaan erilaisia tunteita kuin mieheni lasta kohtaan.
Välillä tuntuu pahalle se kun tiedän että tämän lapsipuolen vauva-aika ja taaperoikä ei ole ollut mitään helppoa ja hän ei välttämättä ole saanut tarpeeksi äidiltänsä huomiota niin kuin olisi pitänyt.
Toisinaan ärsyttää suurestikin se että tämä äiti on luopunut lapsestaan ja asettaa sitten meidän perheelle ehtoja miten tulee missäkin toimia. Nukkumaanmenoajalle nauraa kun on niin aikainen, sanoo minulle että soita sinä neuvolaan kun on sitä ja tätä, jos lapsi äidillä niin meidän pitäisi mennä viemään lapsi lääkäriin jos kipeä. Tekee lapselle lupauksia mitä ei pidä ja minä olen se joka lohduttaa ja kuuntelee itkut ja surut. Mutta ikinä tämä äiti ei ole sanonut minulle että kiitos kun olet hoitanut lastani.
Ehkä itse olen turhamainen ja välillä tuntuu että elän kahden lapsen kanssa yh-arkea kun mies paljon töissä.
Tämä oli nyt tämmöinen mielenpurkaus.
Kommentit (7)
ei ole suunnitelmissa, että hän voisi mennä äidin luo ja vierailla teillä vaan joka toinne viikonloppu?
Et voi siis koko ajan miettiä tuollaisia vaan lasta pitäisi kohdella ihan normaalisti. Myös komentaa ja kiukuta, niinkuin omillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitosta, haukkuja ja vaatimuksia vain. Kohtelet lapsipuolta vain niin kuin kohtelisit omaasi. Aina ne vauvat ovat enemmän sylissä, mutta kun huomioi riittävästi isompaakin lasta, niin ei se lapsi sitä edes ajattele. Vauvojen kuuluukin olla paljon sylissä.
Sä voit vaikuttaa vain sun kodissa oleviin sääntöihin, antaa äidin naureskella vain. Ne säännöt tuovat kuitenkin lapsille sen turvallisuudentunteen, myös silloin kun niistä kaikista eniten kapinoidaan.
Mieti kuinka paljon sä annat lapsipuolellesi, kun olet hänen tukenaan, kun hänen äitinsä ei siihen pysty ja vain aiheuttaa surua. Sä olet hänelle todellinen tähti.
Ei ole menossa äidin luo vaan asuu pysyvästi meillä.
Tosiaan, hyvä pointti tuo että jos lapsi olisi oma en miettisi tämmöisiä.
Ehkä ei pitäisi stressata liikaa.
Äitien mielestä äitipuolet tekevät aina väärin, vaikka mitä tekisivät. Ja vaikka olisivat kaikkien muiden mielestä suorastaaan pelastaneet lapsen elämälle niin äiti ei ole siihenkään tyytyväinen eikä missään tapauksessa kiitä, koska hän joutuisi samalla myöntämään oman huonommuutensa. Eihän sellaista kukaan halua myöntää.
On olemassa kaikenlaisia äitejä, huonoja, keskivertoa ja parempia, sitä ei vain haluta sanoa, koska ne huonoimmat äidit kaipaavat eniten kannustusta, eikä todellisuuden myöntämistä pidetä kannustavana (vaikka se sitä usein onkin). Huonoista äideistä tulee helposti myös jonkun exiä, koska heillä on puutteelliset vuorovaikutustaidot ja itsereflektio ylipäätään eivätkä he sen takia pysty pitämään avioliittoaan koossa. Miehet eivät yleensä jaksa loputtomiin tukea esimerkiksi luonnehäiriöistä vaimoa, ja monet haluavat tarjota lapsilleen paremman roolimallin valitsemalla seuraavaksi kumppanikseen tasapainoisemman naisen.
Näin ollen äitipuolen on usein aika helppoa olla parempi äiti kuin lapsipuolen äiti on. Silti lapsi pitää aina omaa äitiään parhaana ja antaa hyvin usein kaikki "palkinnot" vain siihen suuntaan, vaikka äiti ei niitä ansaitsisi.
Äitipuoli jää siis aina vaille palkkiota äidiltä ja lapselta. Jos myös puolison tuki on puutteellinen eikä ympäristä ymmärrä, ollaan jo hyvin vaikeassa tilanteessa.
Suosittelen äitipuolille ulkopuolisen, ammatillisen tuen hankkimista silloin, kun elämä tuntuu vaikealta. Jos laittamalla muutaman satasen terapiaan pystyy pelastamaan perheensä ja muutaman lapsen tulevaisuuden, se on hyvin käytettuä rahaa.
Olet ihana äitipuoli, mietit miten olla parempi äiti otto-tytöllesi ja mietit että olet varmasti tasapuolinen.
Itseasiassa monissa täys-sisarperheissä ei olla tasapuolisia lapsille. Kertomasi mukaan teillä asiat paremmin.
Kiitä itseäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihana äitipuoli, mietit miten olla parempi äiti otto-tytöllesi ja mietit että olet varmasti tasapuolinen.
Itseasiassa monissa täys-sisarperheissä ei olla tasapuolisia lapsille. Kertomasi mukaan teillä asiat paremmin.
Kiitä itseäsi!
Meillä miehellä on edellisestä liitosta kaksi lasta jotka myös asuvat meillä. Äidillä tuli biletysvaihe, kun teki nuorena lapset. Meillä ei puhuta äiti,lapsi-tai sisaruspuolista, vaan lapset ovat meidän yhteiselle lapselle isosiskoja, joilla on eri äiti. Minua vanhempi lapsista kutsuu nimellä, toinen sanoo äidiksi.
Mielestäni tuon parempaa äitipuolta ei voi lapsi toivoa, ja lapsen äitiä varmasti satuttaa kun ei osaa olla yhtä hyvä huoltaja kuin sinä, siksi takertuu vain negatiivisiin seikkoihin.
Jatka vaan samaan malliin, toivottavasti kaltaisiasi ihmisiä olisi enemmän!
et olisi niin tarkka, että hän saa tasapuolisesti huomiota vaan antaisit enemmän huomiota vauvalle, joka sitä myös enemmän tarvitsee.
Eli haluatko, että lapsi kuuluu perheeseen ja häntä kohdellaan kuin perheenjäsentä vai onko hän ikuisesti erikoisasemassa olemalla lapsipuoli?