Supernannyn uudet opit, ADHD lapsen kasvatus

niitä on vähän liikaa

niitä on vähän liikaa

ei siinä su uskomukset auta. Uskotko syöpäänkään? Nekin kun on lisääntyneet.

tampio!

Eikös yleensä adhd-lapset yritetä pitää tosi jämptisti ruodussa. Asiantuntija en ole. Mun yhdellä kaverilla oli villi poika, jolle sittemmin kasaantui tosi paljon ongelmia, oli väkivaltainen jne. Muistan vaan, kun jossain puistossakin oltiin, poika ei saanut tehdä juuri mitään, koska "se on niin villi, että satuttaa itsensä". Niinpä sen piti istua hiekkalaatikolla ja ajaa traktoria äidin ohjeiden mukaan, kun pienemmät lapset laski liukumäkeä ja juoksi. Ajattelin, että aika pihdeissä on tuo lapsi.

adhd-lapsi ja tavislapsi ei ihan samoilla kasvatuksilla pärjääkään. Adhd-lapselle selkeät ja toistuvat rutiinit ovat paljon tärkeämpiä vielä kuin tavislapsille. Ja ei adhd-lasta kai joka asiasta kannata jäähylle laittaa, kun se nyt sattuu olemaan sairaus, mikä aiheuttaa käytöstä, mille lapsi ei yksinkertaisesti voi mitään. Silloin pitää miettiä, mistä rangaistaan ja mistä ei. Tavislapsi taas kaipaa jäähyjä kasvatuksen tueksi, johdonmukaisesti.

Ollaan oltu liian tiukkoja, komennettu kokoajan, annettu rangaistuksia, oltu vihaisia ja väsyneitä lapseen. Perhesuhteet ovat menneet pilalle jatkuvasta riitelystä ja valtataistelusta.



Lapselle on näin kehittynyt huono itsetunto ja hän kokee olevansa huono, tyhmä ja tuhma.



Jos lapsella on neurologinen sairaus on paljon tilanteita mille hän ei voi mitään eikä pysty itsehillintään, niistä ei saa rankaista koska ne eivät auta asiaan vaan ainoastaan pahentavat tilannetta.

Komppaan paljon tuota nannyä mutta miksi hän ei käske vanhempia pitämään lapsia sylissä, halimaan heitä paljon ja juttelemaan nätisti kaikista asioista!



Se jutteleminen on sitä varhaiskasvatusta eli ennaltaehkäisevää kasvatusta. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää jutella kaikista asioista. Ainakin minä sain kivat lapset, jotka ei ole rämpineet kaduilla.

kuinka jo 6-vuotiaat tytöt ihannoivat laihuutta ja nauroivat idealle että pulskempi tyttö voisi olla suosittu..

ADHD-lapseen ei tehoa kova kuri ja käskytys. Niistä on yleensä vain haittaa. Sen sijaan lapsen itsetuntoa ja tietysti esim. keskittymiskykyä ja sosiaalisia taitoja pitää tukea.



Itsetunnon tukeminen on myös siksi tärkeää, että tällaiset lapset saavat valtavasti kielteistä palautetta ympäristöstään. Lapsihan menee aivan rikki, jos kotonakaan ei muuta saa.



Kerran yritin pitää kurikoulua omalle adhd-lapselleni, ja seuraukset olivat aivan katastrofaaliset. Lapsen luottamus meni niin totaalisesti, että sain paikkailla tilannetta pitkän aikaa. Edelleenkin huomaan, että lapsi reagoi hyvään hyvällä ja huonoon huonolla.

turhan moni ADHD-lapsi on saanut tulla ja mennä rajattomasti. Kun tällainen lapsi menee päiväkotiin ja viimeistään kouluun, on tiedossa kasapäin ongelmia. Mutta ainahan on poikkeuksiakin. Ja tiukista rajoista huolimatta kaikki lapset tarvitsevat rakkautta ja välittämistä, joka pitää osoittaa lapselle konkreettisesti. "Rajat ja rakkaus"-mantra pitää osata soveltaa käytäntöön.

niitä on vähän liikaa

Viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD ihmisillä on sairauteen altsitava geeni, joka on verrattain yleinen.(hLA DR 4, en nyt muista alaryhmää). Tällaisen ihmisen riski saada oireyhtymä on suuri ja nythän ei tiedetä varmasti, vaikka jotkut ulkoiset tekijät saisivat sairauden puhkeamaan.(samoin kuin narkolepsian saivat rokotteesta ensisijaisesti lapset, joilla oli tietty HLA-alueen geeni ja ulkoinen tekijä oli se rokotteen adjuvantti)

Yritin kirjoittaa av-mammoille yksinkertaistaen, kun en niitä tieteellisiä julkaisuja viitsi teillä luettaa, mutta löytyy googlettamalla HLA ja tautiassoisaatiot.

t. tiina tutkija

jaksuja ja muistakaa, että te ette ole syyllisä sairauteen ja Nannyn opit olivat hyviä, kuten tuossa erään kirjoittajan ohje pitää paljon lasta sylissä ja puhua.

t.tiina tukija

poikaa yritetään pitää,aika tiukka kurikin on,MUTTA joka asiasta ei todellakaan voi rankaista,muuten koko päivä olisi jäähyä.

terv 15v adhd pojan äiti

meillä on selvästi tuo geeni, tarkkaavuuden ongelmaa on 3/5 lapsesta, yksi on alle 3 vuotias (mutta hyvin samanlainen noiden levottomien lasten kanssa). Yhdellä on dg adhd+ as, kahdella muulla dg vielä haussa. Mies kertoo olleensa hyvin saman tyyppinen pienenä kuin nuo levottomat pojatkin, minä tunnistan itsessäni as- piirteitä. Lapsillamme on siis (nykytietämyksen mukaan) mahdollisimman huonot lähtökohdat mitä adhd ja as- piirteisiin tulee.



Mutta allekrjoitan nuo mitä täällä jo tulikin; jatkuva kelteinen palaute ja ainainen rankaiseminen ei toimi adhd- lapsella. Jatkuva kielteisyys syö lasta. Rutiinit on oltava, niistä pidetään kiinni. Ja muistetaan antaa positiivista palautetta aina kun siihen on aihetta.



Kannatan jäähyä rankaisukeinona, mutta ei se toimi lapsella joka muutenkin on muurahaisia täynnä kun pitäisi olla pakallaan! Tuo adhd- poika on mm tippunut tuolilta x useita.. ihan vaan siksi kun_ei_voi olla paikallaan, eikä hän voi sille mitään! Lääkityksen myöt hyperaktiivisuus on vähentynyt, ja muitakin positiivisia asoita on tullut esille :)

Vanhemmat vaan antavat liikaa "liekaa" näissä jutuissa eivätkä vaadi kunnollista käytöstä. Nythän esim. Lintsilläkin on adhd ym. muksuille haettavissa sellainen passi, jolla pääsee jonojen ohi. En varmasti hae, vaan opetan ylivilkkaalle lapselleni että sairaus ei ole mikään syy saada erityiskohtelua!



Ps. adhd-lapsille on olemassa erilaisia apuvälineitä, mm. tasapainotyyny tuolille.

Tuon lintsi-äidin lasta mietin surullisesti..

Minä olen hänestä ylpeä, sillä hän on pienestä pitäen opetellut hillitsemään itseään ja niinpä osaa olla ihmisiksi kaikkialla. Siinä missä muut ylivilkkaat säntäilevät pää kolmantena jalkana kaikkialle, omani heiluttaa huomaamattomasti jalkaansa/kättänsä ja se riittää hänelle liikeaistimukseksi. Olen kanavoinut hänen energiansa kehittäviin juttuihin, toisaalta ylikeskittyessä antanut fiksua puuhaa myös- hän teki eskarilaisen tehtäväkirjaa ennenkuin täytti 4 vuotta ja tekee nyt 5-vuotiaana 200 palan palapelejä. Ei mitään suremista tässä!



Lapsella on tiukat rajat mutta myös saa myös osakseen paljon rakkautta, julkisestikin. Hän on todella hauska tyyppi eikä minua häiritse hänen lievä koheltamisensa. Sairaus ei ole mikään syy kohdella lastaan kuin lemmikkieläintä: "se nyt vaan on tollanen hölmö eikä se niinku tajuu". Melkeinpä päinvastoin, moni adhd olisi oikein älykäs mutta eivät saa oikeanlaista kasvatusta kun äidit katsovat sormiensa läpi riehumista ja lapsen energia kuluukin sitten siihen.

Lapsellasi ei ole vaikea ADHD, se on selvä. Teillä menee niin hienosti että varmaan kannattaa hakea diagnoosin purkua koska teillä on väärä diagnoosi. Haitteko sen yksityiseltä? Sieltä niitä jaellaan kaikille halukkaille liukuhihnalta ilman pitkäkestoisia ja tarkkoja tutkimuksia. ADHD ei parane koskaan!

asuu vielä samassa taloyhtiössä. Heillä on mahdotonta komentamista ja huutamista koko elämä ja tytön käytös ihan kamalaa. Oikea nuorisorikollisen alku. Esimerkiksi on krooninen valehtelija, joka ennakoi juuri antisosiaalista käytöstä aikuisena. Joskus tekisi mieli ravistaa äitiä ja sanoa, että vaikka lapsi olisi kuinka raskas, niin nyt kierre pitäisi saada poikki. Tyttö osaa olla fiksu, kun hymyilee ja muistaa aina kiittää. Joskus tulee meille ja tietää säännöt, palkitsen aina kiitoksella, juttelulla ja hymyllä oikean käytöksen. On tosi nätisti meillä. Joskus menee ylikierroksille ja alkaa se valehtelu, mutta siihen tiukka puuttuminen lopettaa sen. Jos päälle on fiksusti, niin muistan aina olla positiivinen. Ymmärrän, että helppo näin naapurina sanoa, kun ei itse sitä elä, mutta se lapsi on NIIN syvällä negatiivisen palautteen kehässä. Koulussa sama. Jos on hiljaa, niin aikuiset ympärillä huoahtaa, kun saavat olla tytöltä hetken rauhassa. Sitten alkaa taas huomiota saadakseen sen pelinsä.

Pitäisikö itkeä vai nauraa?!?

Tyhmä ainakin olet jos et ymmärrä etteivät kaikki lapset ole kuin sinun vaikka heillä olisi sama dg.