Mitä ajattelisitte jos kuulisitte ettän tuttunne on tappanut vastasyntyneensä ja heittänyt roskiin joskus aikoinaan??
miten suhtautuisitte häneen jos olisi esim työkaveri?
tapahtuuko tuollaista useinkin synnytyksen jälkeisessä masennuksessa?
minä en ainakaan pystyisi heittämään roskiin vaikka olisin kuinka masentunut tahansa, ja olen ollutkin eikä silloinkaan tulisi mieleenkään tuollainen teko
toivottavasti en paljastanut liikaa ja kukaan ei muista tapausta
Kommentit (28)
ja minusta tuntuu etten pysty edes puhumaan hänelle enää normaalisti niinkuin ennen
eräs toinen tuttu sanoi että tällaista tapahtuu tosi usein. Hänkään ei saanut tästä ilmeisesti mitään rangaistusta kun meni masennuksen piikkiin
en siis ole varma että synnyttikö lapsen kuolleena kotonaan ja heitti roskiin vai tappoiko ja heitti roskiin mutta roskikseen kumminkin on heittänyt. Kamala ajatella kun on ollut tämän kaveri kumminkin, puistatus
ja en tiedä mitä sanoisin, en todellakaan halua ettäs se saa tietää että minä tiedän mutta jos kamalasti alan välttelemään niin voi olla että arvaa
Nainen varmasti kärsii teostaan lopun elämäänsä. Kuuntele sydäntäs, sieltä se vastaus löytyy.
muistan itsekkin tapauksen ja en vain osannut yhdistää tähään naiseen.
Ei siis ole pelkkä juoru, kaverini miehen kaveri on roskakuski ja löysi silloin vauvan roskiksesta
Ei tuo ole sen kamalampi tapaus kuin aborttikaan.
Asia ei loppujen lopuksi kuulu sinulle mitenkään. Tahot joita asia voi koskea on oikeuslaitos. Linnaanhan murhasta joutuu. Ja sielunhoitaja, jos hän katuu tekoaan ja haluaa hoitaa suhteensa Jumalan kanssa kuntoon. Muille asia ei kuulu.
Mutta minun tutullani on ollut sama juttu. Nuorena teininä saanut lapsen ja sitten tappanut sen. Syitä on monia. Nyt vanhempana hänellä on kuitenkin uusi perhe. Minun suhtautumiseen se ei ole vaikuttanut, sitä ei tiedä minkälainen tilanne hänellä on ollut silloin kun on lapsen saanut. Ja varmasti saanut siitä kärsiä sen jälkeen jatkuvasti. Mitäpä jos et ajattelisi sitä sen enempää...
alkyjärkytyksen jälkeen... Uskon että hän itse on se, joka kärsii teostaan joka ikinen päivä, eikä kenenkään tuomitseminen helpota sitä tuskaa...
Varmaankin taustalla on ollut masennut tai hän on ollut todella pihalla tuon teon tehdessään.
Voi jeesus sentään, muuta en kykene sanomaan...
Onko vastasyntyneen tappaminen sitten vastaavasti hyväksyttävämpää kuin puolivuotiaan? Ja lapsen tappaminen enemmän ok kuin aikuisen?
Murha on murha, ja sikiökin on ihminen.
kyllä se vaatii vähän enemmän kylmyyttä ja julmuutta että pystyy omin käsin lapsensa tappamaan ja viemään sitten roskikseen... abortissa ei sentään tarvi kun maata ja joku muu hoitaa homman... siis ei tarvi omin käsin tappaa, musta siinä ainakin on ero. ja johan sen lakikin sanoo että niillä jotain eroa on, kun abortti on laillinen mutta jo syntyneen lapsen tappaminen ei.
samanlainen tarina työkaverista ja siitä kuinka tämä ei tiedä että kyselijä tietää.
jostain työkaverista. Nimittäin vastuuseen omasta elämästä kuuluu myös se, että osaa hakea apua silloin kuin sitä tarvitsee, eli raskaaksi tultua tai siitä edelleen. Että nyky-suomessa noin voi käydä, se on mulle käsittämätöntö, ja kertoo ettei elämänhallinta ole ollut muutenkaan hallinnassa.
Tieto siitä, että on paineen alaisena ajatunut noin äärimmäiseen tekoon aiheuttaisi sen että välttelisin häntä jatkossa, enkä haluaisi että hän tutustuu esim minun lapsiini. Se kertoo myös tämän henkilön lähipiiristä sen, että sitä ei yksinkertasesti ole, tai se sulkee silmänsä täysin.
Abortti on suomessa laillinen tietyin edellytyksin, lapsensurma on inhottavin rikos mitä kuvitella saattaa, ja niiden raamien sisällä mitä suomen laissa on tästä määritelty (viikot, jne.) ne eivät ole sama asia eikä sinun jankuttamisesi sitä muuta.
Eihän kukaan oikeasti rinnasta aborttia ja jo syntyneen lapsen tappamista samaksi asiaksi? Hyi kamalaa.
naista kohtaan. Koskaan ei tiedä mitä taustalla o ollu, miten syvä psykoosi, insesti, raiskaus tms. Totuus varmaan on, että kyseinen äiti on kantanut ja kantaa varmasti sellaista taakkaa harteillaan, ettei sitä varmaankaan muiden enää kannata lisätä. Jos asiasta on jo kulunut aikaa, niin sitä suuremmalla syyllä asiaa ei kannata kaivaa enää esiin. Ehkä hän on jo rangaistuksensa laillisesti kärsinyt, mutta henkiset muistot ovat varmasti sen luokan suuria, ettei niitä hevillä unohda.
Minullakin tuttava on joutunut kokemaan vastaavanlaisen. Tosin synnytti salaa ja vauva mehtyi synnytykseen. Kenelläkään ei ollut tietoa että edes odottaa lasta. Nyt hänelläkin perhe ja voi vain kuvitella mitä muistoja tulee kun elävän vauvan saa syliinsä...
Sääliä edes vähän ja antakaa menneiden olla menneitä. Kukaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan ja mistä tilanteesta itsensä löytää...
Minä en osaisi suhtautua normaalisti murhaajaan, valitettavasti. Ei ole normaalia eikä tavallista tappaa omaa lasta.