Olen masentunut ja itkuinen sillä asumme vuokralla
ja saamme kokoajan siitä kuulla rikkailta sukulaisilta. Masennun aina sukulaisvierailuilla kun meitä halveerataan. Emme kumpikaan käytä alkoholia, käymme töissä, tosin tienataan aika vähän mutta rakastamme kummatkin tekemäämme työtä ja toisiamme. Lapsemme on hyväkäytöksisiä ja kaikinpuolin ok. En tiedä enää miten jaksan. Näisääs perheissä jossa rahaa niin minunnäkökulmasta paljon asioita joita en toivoisi omaan elämääni. Itkettää taas viikonlopun vierailujen vuoksi. Pakko kai mennä puhuun psykiatrille.
Kommentit (4)
Toiset odottaa kuolemaa ja perintöä, meidän ei tarvitse odotella kumpaakaan.
Mieti, miten hyvä osasi on, jos olette kaikki terveitä ja teillä on hyvä parisyhde, hyvä työ ja muut asiat hyvin. Joku vuokralla asuminen on ihan toisarvoinen asia! Eikä edes kuulu kenellekään muulle.
Jos yrittävät vielä kysellä, vastaat viattomasti, että aletaanko puhumaan nyt teidän perheasioistanne? Jos vielä tulisi sönkötystä, sanoisin, että T U R P A kiinni hyvän sään aikana.
2
Luulen, että itsekin haluaisit omistaa kotisi. Sukulaisesi voivat olla oikeassa siinä, että olisi järkevämpää hankkia oma asunto. Minä myös sain kuulla tosi paljon siitä, että meillä ei ollut omaa asuntoa, varsinkin sisaruksiltani. En olisi itse uskaltanut ostaa asuntoa, mutta mieheni oli rohkeampi.