Miksi isovanhemmilla on muka etuoikeus kuulla vauvan syntymästä ensimmäisinä?

...kertoo esim. omalle mummilleen (äidillesi) ja kaikille muille ensin että on menossa naimisiin senjasen kanssa ja sitten vasta myöhemmin sinulle.



Eihän siinä mitään...eikös niin. Mikä etuoikeus sinulla on esim. omaan äitiisi nähden kuulla oman lapsesi asioista?

riippu siitä kuinka hyvissä väleissä siinä vaiheessa olemme, Äitini kanssa mulla ei ole enää muuta yhteistä kuin verisukulaisuus.

Usein vain vanhemmat ovat ne läheisimmät ihmiset, ja tietty heille tulee kerrottua ensin. Mutta kaikilla ei ole näin, ja siitä on silloin turha stressiä ottaa.

Kyllä on ap:lla lapsellinen kosto. Miksi moista tarvitsee enää miettiä ja vieläpä alkaa kostamaan? Ehkä äitisi oikeasti suri sitä, ettette olleetkaan niin hyvissä väleissä kuin hän oli kuvitellut - tai ainakin koki asian niin ja siksi harmistui.

asioihin puuttumisella.

aikuinen ihminen. Kuvailemassasi tapauksessa oli kyse ihan käytännön asioista, joihin ei voinut vaikuttaa. Tietysti isovanhemmille ilmoitetaan ensin, se minusta niin itsestäänselvää, etten osaa sitä edes perustella. Vauvahan on heidän jälkeläisensä.

Olet äitisi tytär, mutta ei sinun kaikessa - esim katkeruudessa - tarvitse olla äitisi kaltainen, eihän?

ap kertoi että oli yrittänyt soittaa vanhemmilleen. Olisiko pitänyt olla niin kauan kertomatta muille, että ap:n isä olisi suvainnut vastata puhelimeen. Eikös tuo nyt ole ihan ap:n vanhempien ongelma, jos eivät suostu luuria nostamaan. Nythän siellä ei enää tainnut olla sitä ukkia, eli jospa se mummo vastaisi sitten puhelimeen kun se soi. Ei kai nyt tuollaisesta kannata katkeraksi heittäytyä.

Synnytyksen jälkeen on helppo nakuttaa tekstari ja lähettää se samanaikaisesti kaikille sukulaisille ja ystäville :)

jos vanhemmat ei niitä isovanhemmille anna. etenkin tässä tapauksessa musta ap:n äiti on se, joka käyttäytyy typerästi.



minä ja mieheni emme aikoinaan kertoneet naimisiinmenostamme kuin vain muutamalle ystävälle, jotka olivat häissä paikalla - jopa vanhempamme kuulivat siitä vasta 2kk häiden jälkeen eli jopa meidän työpaikoilla/koulussa kuultiin asiasta ensin. mun vanhempani eivät tästä onneksi mitään herneitä neniinsä vetäneet, onnittelivat vain, samoin mieheni isä, mutta mieheni äiti jaksoi aika kauan kuittailla, kuten jaksoi myös kun odottelimme vielä esikoista. onneksi ei nyt enää reilut neljä vuotta myöhemmin jaksa...



musta on kummallista se että isovanhemmat ovat peräämässä tämmöisiä oikeuksia vain siksi, että ovat isovanhempia. en minä muutenkaan kerro kaikkia asioitani vanhemmilleni, varsinkaan ensimmäisenä, koska olen jo aikuinen ja ne ovat ensisijaisesti mun asioitani, eivät heidän. onneksi omat vanhempani osaavat olla tyytyväisiä siihen, että kerron heille sen mitä koen tarpeelliseksi.

huonot välit äitiisi, niin älä ilmoita ollenkaan. Ei kaikki tule vanhempiensa kanssa toimeen. Meillä äiti oli ainoa jolle soitin sairaalasta siellä ollessani (no miehelle myös) ja heti ensimmäiseksi soitin omalle äidilleni kun lapsi syntyi ja mies soitti omalleen. Mutta meillä onkin ihan tosi hyvät välit, ei mitään sanomista, ja äidit ovat meille molemille tosi tärkeitä ihmisiä. Ei tulisi mieleenkään ilmoittaa kenellekään muulle ensin!

taidat olla se sama "ei ole omena kauas puusta pudonnut"-tyyppi. Surullista, lopeta koston kierre ja näytä omille lapsillesi parempaa mallia! Heillä on kuitenkin myös isoäiti ja isoisäj a lapsesi saa tehdä heistä omat johtopäätökset. Kasva aikuiseksi! Todellisuudessa teet hallaa vain LAPSILLESI!

Tästä voi rivien välistä lukea, että sulla ap on todella paha olla! Hae apua ja tee sovinto läheistesi kanssa. Ikävä aloitus! Vittuilun kanssa on vittumaista elää, lopulta siitä kärsivät lapsesi, sinä olet jo kärsinyt ja kärsit. Siis v-sanakin on jo sieltä ja kertoo paljon sinun pahasta olosta. Siis hae apua!