Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kaveri muuttaa ja minua itkettää!!
28.08.2009 |
Toka-luokkalaisen poikani paras kaveri muuttaa tänään eri kaupunkiin 100km:n päähän ja nyt minua vaan itkettäis asia. Poikani kirjotti aamulla kortin ystävälleen :kivaa on ollut , Hei, Hei!
Miten ottaakin nyt näin koville. Pojat on olleet päiväkodista saakka 3-vuotiaasta hyviä kavereita ja nyt samalla luokalla.
Kommentit (9)
Nyt hän tarvitsee tukea ystävystyäkseen uudestaan jonkun toisen kanssa. Tällaisessa tilanteessa meillä äideillä usein nousee omat vanhat erokokemukset jan niihin liittyvät tunteet pintaan - yritä kuitenkin käsitellä ne muuten kuin suremalla poikasi kanssa!
Onko teillä web-kameraa ja skypeä? Sen välityksellähän lapset voivat edelleen pitää yhteyttä keskenään:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toka-luokkalaisen poikani paras kaveri muuttaa tänään eri kaupunkiin 100km:n päähän ja nyt minua vaan itkettäis asia. Poikani kirjotti aamulla kortin ystävälleen :kivaa on ollut , Hei, Hei! Miten ottaakin nyt näin koville. Pojat on olleet päiväkodista saakka 3-vuotiaasta hyviä kavereita ja nyt samalla luokalla.
tunteen. Meillä oli samanlainen tilanne lähes 10 vuotta sitten, mutta lapset pitivät yhteyttä ja voi niitä huippuhetkiä, kun isompina kävivät lomilla lomailemassa toisillaan =) ja uusiakin ystäviä löytyi omasta koulusta
Mulla oli sama tilanne vähän aikaa sitten. Mun päiväkoti-ikäisen lapsen sielunkumppani muutti toiseen kaupunkiin. Me ollaan satunnaisesti tavattu silloin tällöin kun ei haluttu poikia toisistaan erottaa.
Varmaan totta tuo 3 -viesti. Päätin itse eilen usean vuoden mittaisen työsuhteeni ja aloitan -kohta uudessa työssä. Eilen ei itkettänyt, kuin vähän läksiäistilanteessa, mutta nyt senkin edestä!
t.ap
Täälläkin muutti lähes 200km päähän lapsen kaveri... No watsuppi laulaa kyllä. Ehkäpä voivat nähä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6. vastaan nyt sulle, kun nostit ketjun.
Kun olin 5, paras kaverini muutti 170 km päähän. Vanhempamme toivat meitä tapaamaan toisiamme. Kun olimme 2. ja 3.luokkalaisia, aloitimme kirjeenvaihdon ( 80-luvulla). Teini-iässä aloimme käydä junalla toistemme luona. Nyt olemme molemmat yli 40 ja kaverini yhä ylimmät ystävykset. Ei ole toista jonka kanssa olisi yhtä helppoa olla.
onneksi vanhempamme auttoivat ystävyyden vaalimisessa alkuajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n lapsihan on jo täysi-ikäinen.
Olis kiva tietää, miten tämän ystävyyden kävi.
Ja toivottavasti kaverikin voi tulla teille vaikka yökylään joskus.