Minun mielestäni suomalaiset odottavat liikaa sitä, että aina yhteiskunnassa

on joku, jonka pitäisi hoitaa MINUN asioitani tai järjestää tämä MEIDÄN asia.



Työssäni, jossa näen paljon suomalaisia, olen alkanut pikkuhiljaa kiinnittää huomiota siihen, että nykyajan ihmisissä on huolestuttavan suuri prosentti tällaisia uusavuttomia vanhempia ja aikuisia, jotka odottavat että aina on joku, joka hoitaa minun asiani tai ottaa vastuun asioista.



Jos en jaksa, tarvitaan kodinhoitaja tai päiväkotipaikka tai työantajan järjestämä kuntoutus tai kotiin palkattu hoitaja tms.

Jos ei ole rahaa, kela maksaa, sossu maksaa, kunta maksaa, valtio maksaa, työnantaja maksaa.

Jos en osaa, jätän tekemättä, jään työttömäksi tai odotan että saan parempia töitä työkkäristä tai että joku huomaa etten osaa.

Jos ei huvita, vika on yhteiskunnan rakenteissa tai hallituksessa tai työnantajassa tai kotikunnan työllisyysrakenteissa.

Jos on parisuhteessa vaikeaa, haen eroa.

Jos lasten kanssa on vaikeaa, hoitakoot joku muu ne pikkuipanat.

Jos pomo on ärsyttävä tai työkaverit hankalia, jään saikulle ja maksakoot työnantaja mun oloneuvoksen päivät.



Jne. Minua ainakin raivostuttaa tämä suomalaisten uuavuttomuus ja kyvyttömyys ponnistella ihan itsenäisesti oman hyvinvointinsa eteen!