Lue keskustelun säännöt.
Mulla on paha mieli. :(
21.03.2009 |
Mies vaan lähti juomaan, eikä vaivautunut ilmottamaan. Sen piti mennä erääseen kauppaan ja käymään nopeasti kylässä, mutta sille tielle jäi. TAAS!
Mä en tiedä, jaksanko enää. Ei se kotona ollessaankaan välttämättä puhu mulle, tai ole edes samassa huoneessa. Silloinkin kun puhuu, niin ei välttämättä vaivaudu katsomaan silmiin, kun pitää koko ajan olla sillä hemmetin tietokoneella.
Lapset mä hoidan yksin. Aina ja aina ja aina vaan. Kaikki yöheräilyt, sairastelut ja ihan kaikki on vaan mun vastuulla, kun mies on niin kakara. Juo vaan kaljaa, eikä ole enää yhtään kiinnostunut musta (eikä lapsistaankaan).
Mitä tässä voi tehdä? Itse olen pilannut tukiverkkoni, kun menin sairastumaan masennukseen ja nyt olen yrittänyt saada ystäviä.
Olis niin kiva, kun joku joskus ottais lapset hoitoon, olis kiva välillä vaan käpertyä miehen kainaloon, olis kiva tehdä jotain yhdessä koko perheenä. Mulla on niin ikävä miestä, mutta se vähät välittää. Tiedän, että silläkin on ongelmia, mutta olis se mukavaa, jos joku joskus välittäis mustakin, eikä aina niin, että mä saan huolehtia muista.
:(
Kommentit (27)
Yritin puhua miehelle, se ei tuottanut tulosta. Joten lopulta otin eron. Siitä on nyt 4,5 vuotta aikaa, enkä päivääkään ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestä silmiin ja sano että mulla on ikävä mun miestä
Sun tilanne on raskas ja te ette varmaan osaa kunnolla keskustella, tietokone on muuttunut miehelle pakopaikaksi jonne pääsee piiloon omia ongelmia.
Voimia sulle apee
Ihan sama, miten sille sanon, niin aina sanon väärällä tavalla. Tai sit lupaa parantaa tapansa, mutta ei tee mitään.
Nyt se on hävinny johonki teille tietymättömille. Soitin sille illalla ja sen piti nukkua siellä, missä oli kylässä, mutta niille onkin kuulemma tullut riitaa ja oli lähtenyt myöhään aivan humalassa taksilla johonki. Luulivat siellä, että se tuli tänne, mutta eipä oo näkyny. Missä lie on...
Ei oo ku harmia vaan tommosesta juoposta. Nyt olen (ja nämä toisetkin ovat, keiden kanssa hänellä oli riitaa) huolissani, että onko katuojassa kuolleena vai hotellissa vai missä. :( Sit kun tulee takas, niin tuskin edes tajuaa meidän huolta. :(
Ap
miksi naiset pysyvät tuollaisten "miesten" kanssa. Lähde, katoa, elä kerro mitään missä menet ja katso kiinnostaako sitä edes soitella perään. Jos ei, niin ukko pihalle.
kirjoittamasi tekstit uudelleen. Niistä on varmasti tehtävissä hyvin selkeitä johtopäätöksiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi naiset pysyvät tuollaisten "miesten" kanssa. Lähde, katoa, elä kerro mitään missä menet ja katso kiinnostaako sitä edes soitella perään. Jos ei, niin ukko pihalle.
Mut mihin menisin?
Ap
tajua, miten se voi olla noin empatiakyvytön. Meillä meni tosi hyvin ennen lasten saantia. Tätä toista lasta se ei ole jaksanut edes hoitaa. On vaihtanut 0 vaippaa... Ekaa sentään hoiti jonkun aikaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikin yö voisi riittää, olettaen siis, että tää heppu tulee tuona yönä kotiin ja voi todeta sen olevan tyhjä...
ensialkuun hotelli, ystävät , vanhempien luo, sitten vuokrakämppä? Eivät parhaita mahdollisia vaihtoehtoja, mutta muutosta tuskin tapahtuu ellei ota askelta eteenpäin....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkin joku aika sitten tänne siitä, että miehen käytös on muuttunut juuri kuvailemaksesi sen jälkeen, kun muutettiin miehen kotipaikkakunnalle.
Tuo on juuri niin osuvasti sanottu, että miestä on ikävä. Häntä on kova ikävä myös silloin, vaikka oltaisiin kotona yhdessä sillä mies ei ole silti läsnä.
Meillä auttoi vähän se, että kirjoitin miehelle kirjeen. 2 koneella kirjoitettua A4:sta täyttä vuodatusta. Mies luki kirjeen toisessa huoneessa hiljaa eikä ole puhunut kirjeestä mitään. Mutta nyt on jopa kerran myöntänyt, että hänen pitäisi vähentää omia juoksujaan.
On lähetetty tekstiviestejä, on puhuttu, raivottu ja oltu hiljaa. Mikään ei kelpaa. Apua se ei halua mihinkään. Pariterapia/terapia ei tule kuuloonkaan, kun hänen asioitaan ei saa levitellä muille.
Ja mihinkään en täältä muuta, se on mies joka ettii itelleen uuden asunnon. On meinaan mun sukulaisten kämppä, se on täällä vaan loisena. Mikäs täällä on makoillessa. Omat rahansakin käyttää omiin huvituksiinsa.
Mut tarkotinki, että mihin menisin näin koemielessä pois? Voinko mennä parhaan ystävän luo, joka sai juuri keskenmenon puolessa välissä raskautta ja mulla on vauva? Isäni on kännissä, sinne ei voi mennä lasten kanssa. Veljenikin on kännissä. Äiti asuu liian kaukana. öö. Hotelliin kai, mutta kalliiks tulee näin vanhempainpäivärahalla se maksaa. Tai sit oon vaan päivän poissa ja tuun illalla takas.
Todennäköisesti siinä käy niin, että se kääntää sen asian niin päin, että hänestä ei välitetä ja oon vaan paska ämmä, kun vielä lähdin poiskin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut huomenna keskustelkaa ja laitat miehen pihalle.
Meillä mies toistuvasti sanoo minulle pahasti asioista ja kun yritän puhua hänen kanssaan, vaihtaa puheenaihetta tai suuttuu ja lähtee rikkomaan tavaroita. Minä hoidan lapsen lähes täysin yksin sillä miehellä ei ole minkäänlaista omatoimisuutta lapsen hoidon suhteen. Kaikki pitää erikseen pyytää eli mitään ei tapahdu ilman pyytämistä, ei vaipan vaihdot, iltapesut, ruokinnat, nukuttamiset. Ja jos en suurin piirtein väkisin tunge poikaa miehen syliin, saattaa mennä koko päivä niin ettei mies edes koske koko poikaan.
Asutaan kyllä yhdessä, mutta ei eletä yhdessä. Tuntuu kuin oltaisiin kämppiksiä, ei avopari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä voisitte ammattilaisten kanssa miettiä miten elämänne jatkuu tästä eteenpäin. Mutta jo et tee mitään, niin mikään ei muutu!
Oletko varma että se on pilalla, vai tuntuuko sinusta vain siltä nyt, kun kaikki on niin mustaa? Isästä ja veljestä ei ole apua, ystäväsi toipuu keskenmenosta. Oletko puhunut äitisi kanssa? Tietääkö hän tilanteesi, voisitko lähteä lasten kanssa hänen luokseen selvittämään ajatuksiasi? Voi tehdä tiukkaa kertoa huonosta tilanteesta ulkopuoliselle ja pyytää apua, mutta usko mua, se kirpaisee vain kerran ja on ensimmäinen askel asioiden muuttumiseen.
Jos et halua olla naimisissa miehesi kanssa (ja miksi haluaisitkaan!) sano selkeästi, että haluat eron. Hommaa paperit, täytä ne yksin ja ne toimitetaan miehelle. Älä valita, älä sääli itseäsi miehelle, älä kerjää. Sekin tekee tiukkaa, mutta koita keskittyä, ne eivät ole pitkiä tilanteita kuitenkaan. Jälkikäteen voit sitten vaikka pyörtyä ;). On selvä, että mies muuttaa pois ja sinä jäät lasten kanssa kotiinne asumaan. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Kun mies huomaa että olet tosissasi hänen on suhtauduttava siihen jollakin tavalla, erilailla kuin nyt.
YH:na olisit varmaan tasapainoisempi ja iloisempi kuin tuollaisessa liitossa. Jos mies hylkää lapset, niin sitten hylkää, ei mahda mitään. Se on hänen valintansa. Ja onhan hän hylännyt heidät jo nyt.
on laittanut puhelimen kiinni. Hän on mielenterveysongelmainen ja hänen ajatuksistaan ei aina oikeen saa selvää. Varsinaista tukea häneltä en ole koskaan saanut, mutta hän varmaan ymmärtäisi, kun on itse kokenut saman isäni kanssa.
Mulla vaan ei oikeen ole ikinä ollut ketään keneen turvata hädän hetkellä, kun kaikki ovat niin ongelmaisia itse.
Täytyy vissiin lähteä pihalle. Menee hyvä päivä hukkaan, kun mä vaan täällä murehdin, että onko mies elossa vai ei. Typerää, kun ei voi edes ilmottaa olevansa kunnossa. Mut se ei vaan tajua, että joku sitä kaipaa ja on huolissaan. :(
Ap
Sanot sille että
1. jos ei tyyli muutu haet eroa
2. sanot että olet kyllästynyt teidän tilanteeseen
Ei mitään rakastan sua, eikä muuta vaan raa'at tosi asiat nenän eteen.
Miehet on putkiaivoja niille pitää sanoa asiat päin naama suoraan
tuollaisen miehen mallinko haluat lapsillesi antaa? Tuollaiselleko haluat elämäsi antaa? Äijän kamat pihalle ja heti, soita lukkoseppä vaihtamaan lukot ja äijää et sisälle päästä.
turvakotiin
josko sinne pääsisi, kun on masennustakin
Tilanne on nyt miehen kohdalla tosi kärjistynyt. On ollut tällä viikolla kolme kertaa juomassa, yks päivä ei mennyt edes töihinkään. Sekin kertoo jotain, että sen omat kaveritkaan ei enää kestä sitä. Mies on taas teillä tietymättömillä ja juttelin sen kaverin kanssa, jonka kanssa eilen lähti, niin tällä kaverillakin oli mennyt lopullisesti hermot mieheen ja oli lähtenyt lätkimään, kun mies käyttäytyy tätä kaveriaankin kohtaan ihan samalla lailla välinpitämättömästi kuin mua kohtaan.
Lähetin miehelle illalla viestin (lähti siis jo päivällä juomaan, kun oli krapulastaan selvinnyt), että en kestä enää, se on nyt valittava joko alkoholi tai perhe. En tiedä saiko se sen viestin, mutta taaskaan siitä ei ole mitään kuulunut vuorokauteen. :( Ja puhelin on kiinni.
Mulla on vaan jotenkin niin tyhjä olo, että tässäkö tää nyt on? Eikö se halua edes yrittää? Vai onko se jo niin pitkälle alkoholisoitunut? Vai eikö ole koskaan perheestään välittänytkään?
Sain eilen puhuttua veljeni kanssa ja hän lupasi tulla käymään. Mä oon vaan niin yksinäinen. Mä en halua olla yksin, siksi kai väkisin olen tässä suhteessa roikkunut. Lapset mulla on, mutta ei ne korvaa parisuhdetta, eikä ystäviä.
Nyt jos tää on tässä, niin mitä mä teen? Tuntuu, että olen ihan umpikujassa. Tai jos mies tulee häntä koipien välissä kotiin, niin kuinka osaan olla vahvana ja jaksanko mä sitä enää vai en?
Ap