Mulla on paha mieli. :(
Mies vaan lähti juomaan, eikä vaivautunut ilmottamaan. Sen piti mennä erääseen kauppaan ja käymään nopeasti kylässä, mutta sille tielle jäi. TAAS!
Mä en tiedä, jaksanko enää. Ei se kotona ollessaankaan välttämättä puhu mulle, tai ole edes samassa huoneessa. Silloinkin kun puhuu, niin ei välttämättä vaivaudu katsomaan silmiin, kun pitää koko ajan olla sillä hemmetin tietokoneella.
Lapset mä hoidan yksin. Aina ja aina ja aina vaan. Kaikki yöheräilyt, sairastelut ja ihan kaikki on vaan mun vastuulla, kun mies on niin kakara. Juo vaan kaljaa, eikä ole enää yhtään kiinnostunut musta (eikä lapsistaankaan).
Mitä tässä voi tehdä? Itse olen pilannut tukiverkkoni, kun menin sairastumaan masennukseen ja nyt olen yrittänyt saada ystäviä.
Olis niin kiva, kun joku joskus ottais lapset hoitoon, olis kiva välillä vaan käpertyä miehen kainaloon, olis kiva tehdä jotain yhdessä koko perheenä. Mulla on niin ikävä miestä, mutta se vähät välittää. Tiedän, että silläkin on ongelmia, mutta olis se mukavaa, jos joku joskus välittäis mustakin, eikä aina niin, että mä saan huolehtia muista.
:(
Kommentit (27)
että koko ajan selittelet, miksi muutos ei olisi mahdollista tai ainakin perinjuurin hankalaa? Kun kaikkea ei voi saada, on jostain tingittävä, se on vaan sun valinnoista ja arvojärjestyksestä kiinni. Noita ratkaisuja ei kukaan sun puolestas voi tehdä.
Oikein paljon jaksamista.
On se elämä hankalaa, kun molemmilla vanhemmilla on ongelmia. :/
Ap
Vaikka kai niistäkin olis mukavaa, kun ei tarvitse kuunnella riitelyä tai nähdä, kun äidillä on paha mieli usein. Pelkään vaan, että mies ei sitten olisi ollenkaan tekemisissä lasten kanssa, ei edes sitä minuuttia päivässä, minkä saattaa nyt olla.
Parempaa tuskin tulisin vähään aikaan etsimään, enkä voiskaan, kun kukaan ei vahdi lapsia.
Ap
Lapsetkin voi paremmin....Tsemppiä ja louhtuhali jo 3 vuotta ilman miestä......
kokemusta tollasesta mut ainoa mitä sanoisin niin heivaa se ukko pihalle,ansaitset parempaa! Ja OTA SE UKKO PUHUTTELUUN JA SANO ETTÄ NYT ME TEHDÄÄN YHDESSÄ NÄIN JA NÄIN! MISSÄ SUN TAHTOS JA LUJUUTES NAINEN ON ?
jos lähdet lastesi kanssa omaan asuntoon. Tuo ei ole ihmisarvoista elämää. Kamala parisuhde. Usein käy niin, että menetettyään kaiken isä alkaakin viettää enemmän aikaa lasten kanssa. Ja jos ei viettäisikään, onko ero muka iso nykyiseen? Lapsilla on oikeus äitiin, joka ei koko ajan sure parisuhdettaan.