G: Koskettavin kirja, jonka olet hetkeen lukenut

Koskettaa avoimuudellaan. Hän tuski tiesi kirjoittaessaan tätä kirjaa 10 vuotta sitten, että joskus vielä tulee olemaan Yhdysvaltain presidentti. Rehellinen ja viisas ihminen tuo Obama - myönnän , olen fani:)

Sä varmaan luet jotain himoshoppari-sarjaa.

Koskettavimpia kirjoja ikinä oli Nancy (15v kypsässä iässä parasta mahdollista huumevalistusta), S.E. Hintonin jengikirjat (sama juttu, mutta kevytversioita kuitenkin), Love Story, joka itketti aina yhtä paljon ja saa uskomaan rakkauteen, snif, ja Hiljaiset sillat, joka muutti käsitykseni keski-iästä, ja rakkaudestakin. Nämä kaikki luettu siis alle 20-vuotiaana, sen jälkeen kirjallisuuden laatutaso ehkä noussut ja snobistunut, mutta eipä ne kyllä enää niin ravistelekaan kuin nuo nuoruuden kokemukset :-)



Paitsi Puhdistus.

sarja, joka alkaa Muukalaiset -kirjalla. Aivan mahtavia!

SE Hintonin kirjat olin unohtanut, kunnes muistin ne muutamia viikkoja sitten. Olivat loistavia :) Niiden lisäksi nuorena kosketti Taru Väyrysen kirjat.



Puhdistus nyt on säväyttänyt. Muuten olen viime aikoina lukenut pitkälti dekkareita.

että luette roskaa, jos ei Puhdistusta oteta lukuun. Hosseinikin jotenkin mässäilee. Muista puhumattakaan. Sonderkommandoa en päässyt paria sivua pidemmälle, alkoi oikeasti kuvottamaan.



Ja tällä en tarkoita sitä, että kiellän historian olemassaolon. Poikani Kevin oli mielestäni jotenkin sairas teos - siitä on vuosia kun sen luin, mutta edelleenkin tekee pahaa ajatellakin kirjaa. En voi sanoa noita kirjoja koskettaviksi. Eikö koskettava ole myös jotain kaunista?

Fiktio mormooneista, mutta mukaansa tempaava ja koskettava

Tuo Poikani Kevin oli kyllä myös pysäyttävä, oli ei niin ilmeisiä näkökulmia.



Tuhat loistavaa aurinkoa ja saman tekijän Leijapoika olivat myös koskettavia, tosia.



Torey Hayden nyt on vähän sosiaalipornoa yleensä, mutta Häkkipoika oli hyvä ja vaikutti.



Markus Zusakin Kirjavaras oli myös älyttömän hyvä, taas vähän toisenlainen natsi-Saksa-kuvaus.

Luin juuri Venezia, Shlomo: Sonderkommando : tarina Auschwitzista,



Kirja oli todella vaikuttava teos ja sai pohtimaan ihmisen pahuutta :( Suosittelen!

Mitä kaikkea virolaiset ovat joutuneet kestämään, ja mitä monet naiset joutuvat kestämään nykyisinkin.



Millaista on ollut elää, kun on pitänyt kieltää menneisyytensä ja oma kulttuurinsa ja on ollut pakko ylistää aivan erilaista järjestelmää, joka on tehnyt itselle ja omalle perheelle hirmutekoja. Jos ei ole palvonut, hirmuteot ovat jatkuneet.



Yksittäisistä kohdista koskettava (monien muiden lisäksi) oli mm. kohta, jossa Aliide mietti sitä, että omalle lapselle ei saa kertoa suvun ikiaikaisia tarinoita eikä niitä tarinoita, joihin itse jouluöinä nukahti.

Kertoi eräästä kouluampumistapauksesta, siis kuvitteellisesta sellaisesta.

Ja toinen koskettava oli Sikalat.

Sitä lukiessa ei voinut olla itkemättä...