Eroaisitko, jos jäisit miehesi takia lapsettomaksi?

Ap

Joten ei, en olisi eronnut.

En vaan halunnut jäädä lapsettomaksi miehen takia. Mitä jos oltaisiin vaikka erottu tulavaisuudessa, kun mulla olisi ollut ikää vaikka 45 ja vaihdevuodet päällä ja olisin jäänyt " turhan takia" lapsettomaksi.



Lapsettomana olisin ollut tosi katkera ja varmasti se olisi ennemmin tai myöhemmin vaikuttanut suhteeseen.

Rakastan miestäni niin paljon, että ero ei todellakaan olisi vaihtoehto. Adoptio voisi tulla kysymykseen, mutta jos kerran olisimme ' tuomitut' elämään ilman yhteisiä lapsia, niin olisin kuitenkin onnellinen, että saisin elää sen elämän rakkaimpani kanssa.

Ja näin voi käydäkin, jos hoidot eivät tepsi. Mutta mieheni on valmis lahjasiittiöihin ja adoptioon, joten tuskinpa ihan lapsettomiksi jäädään.

Mutta kun me ollaan muuten niin hyvä pari ja meillä on ihana lapsi. En usko, että vaihtamalla saisin parempaa, vaikka sperman laatu olisikin parempi.

Me yritämme hoidoilla saada lisää lapsia, jos ei onnistu, that' s it.

silloin olisi varmasti mahdollista keksiä keino lapsen saantiin.



sen sijaan jos mies olisi sellaista " haluan joo lapsia mutta en vielä ole valmis katsotaan sitten joskus 15 vuoden päästä" -tyyppiä niin eroaisin luultavasti.



oma mieheni ei onneksi ole kumpaakaan lajia, vaan hedelmällinen ja halukas hankkimaan lapsia (nyt toinen tulossa). keskustelimme asiasta ihan suhteen alkuvaiheessa, ja yksi suuri syy siihen että olemme yhdessä on se, että olimme niin samoilla linjoilla tässä asiassa. tietty tässäkin asiassa on mahdollista vedättää kumppania lupailemalla vähän sinne päin, rakastunut yleensä uskoo sen mitä haluaa uskoa.

Olisitko toivunut tulevasi jätetyksi?

Vierailija:

Mutta kun me ollaan muuten niin hyvä pari ja meillä on ihana lapsi. En usko, että vaihtamalla saisin parempaa, vaikka sperman laatu olisikin parempi.

Me yritämme hoidoilla saada lisää lapsia, jos ei onnistu, that' s it.

Meillä mies on antanut alustavan suostumuksensa luovutetun sperman käyttöön. Jos meillä ei miehen sperman kanssa tärppää, ehkä joudummekin turvautumaan luovutettuihin siittiöhin. Hieman itseäni kuitenkin pelottaa sellainen ratkaisu, pelkään ettei mies sitten rakastuisikaan tähän lapseen, joka ei olekaan biologisesti hänen.

-10

Jos taas kyse olisi siitä, että itse haluaisin lapsen ja mies ei, niin eroaisin; silloin ei mies olisi sellainen jonka kanssa haluaisin loppuelämäni jakaa (nyt kun nuoruuden menovuodet on jo eletty).