Miks lapsia niin paljon?

Olemme ihan tavallinen, keskituloinen perhe, jossa on viisi lasta. Kaikille lapsille riittää aikaa ja rakkautta, vaikka meillä ei olekaan minkäänlaista tukiverkostoa, itse vain pitää jaksaa ja pärjätä. Meillä vain ollaan taloudellisesti tosi tarkkoja, jotta rahat saadaan riittämään. Miksi meillä ei saisi olla montaa mukavaa, fiksua ja tasapainoista lasta? Keneltä se on pois.

Jos meille vaan suodaan, haluamme 5 lasta. Rakastan lapsia yli kaiken ja minun olisi hyvin vaikea kuvitella elämää ilman lapsivilinää kotonamme.



Meillä on todella pienet tulot, mutta menot ovat myös niiden mukaiset. Eli lapsemme puetaan kirpparivaatteisiin ja harrastukset on halvimmsta päästä.



Väsymystä ei lasten määrä kerro: Joku moniallergisen koliikkivauvan äiti voi olla paljon väsyneempi kuin terveiden, perustyytyväisten kolmosvauvojen äidit. Näin esimerkkinä.

Vierailija:

n. Mutta en silti pois vaihtaisi. Mua säälittää ainoat lapset (vaikkei välttämättä ole edes syytä). Ainoan lapsen osa esim. vanhenevien vanhempien hoitajana ei ole kadehdittava.

Äidilläni on kaksi sisarusta ja vain äitini huolehtii vanhasta äidistään. Muita ei kiinnosta. Samapa tuo vaikka olisi ollut ainoa lapsi.

Vierailija:

n. Mutta en silti pois vaihtaisi. Mua säälittää ainoat lapset (vaikkei välttämättä ole edes syytä). Ainoan lapsen osa esim. vanhenevien vanhempien hoitajana ei ole kadehdittava.

asenteisiisi peilaten olet ottanut TODELLA ISON RISKIN, jos et kerran lapsista tykkää. Sääli sitä ainokaistakin....

Ps. Jos sinua harmittaa jonkun valittaminen omien lapsien takia tulleesta väsymyksestä, lopeta ensin ITSE VALITTAMINEN muiden lapsista, ja keskity ennemmin siihen, että opetat sen ainokaisesi vähän suvaitsevammaksi kuin itsesi...

Vierailija:

Hyväksykää se tosiasia, että kaikki hyvä loppuu aikanaan, kaikki lapset kasvavat isoiksi jossain vaiheessa.

t. ap

meidän suurperheen lapsista yksi on jo aikuinen, ja se on tosi rikkaus sekin kaiken muun lisäksi.

Ja ei ne ehkäisyasiatkaan aina kaikilla niin yksinkertaisia ole, ei kaikkien terveydelle esim. hormonaaliset sovi, ja elämän mukavuutta sekin, jos voi nauttia seksistä ilman ehkäisyvälineiden tuomaa häiriötä ja nauttia raskauksista ja vauvoista ja lapsista, kaikkine vaiheineen!

Meillä on 5 lasta, ja yhtään en antaisi pois, vaikka olisinkin joskus väsynyt. Elämäni parhaita hetkiä ovat olleet nämä vuodet, kun ollut pieniä ja vähän isompiakin lapsia, ikäerohaitari 18kk-5v! Ja olen TODELLA YLPEÄ miehestäni, joka elättää meidät kaikki ja velattoman talonkin on meille hankkinut! Ja on ihana isä ja aviopuoliso! Olemme todella onnellisia, vaikka vastoinkäymisiäkin elämässä toki on ollut ihan niinkuin kaikille niitä osuu enemmän tai vähemmän.

Ja harrastaakin olen ehtinyt (ainakin 3 eri harrastusta on lasten synnyttyäkin ehtinyt olemaan, oikeastaan enemmänkin, mistä milloinkin tykkää). Nyt en kyllä ole vähään aikaan ehtinyt ja jaksanut ylimääräisiä menoja, mutten niitä ole niin kaivannutkaan kuin nuorempana.

Ja opiskellutkin olen ja ammattikin on lasten saannin välissä hankittu. Soskuun ei ole tarvinnut koskaan mennä. Sitä en sano ylpeillen, ja vaikka joutuisin käymään joka päivä soskun luukulla lasten takia, olisin siltikin sitä mieltä, että onnellisen avioliiton jälkeen lapset ovat elämän rikkain asia!

Nainen-äiti-vaimo

Vierailija:

Itsekin luulin olevani yhden lapsen äiti lopppuikäni, kunnes Elämä järjesti ylläreitä. Tosin meidän kohdalla erittäin tervetulleita ja iloisia sellaisia. t. Sekundäärisestä lapsettomuudesta kärsinyt nykyään neljän äiti.

ei valita ja mangu vaan on erittäin tyytyväinen ja ikionnellinen katraaseensa, mieheensä ja kotiinsa :)

Että älä yleistä.

Elänhän omaa unelmaani:)



T. SUURperheen äiti, jolla on 11 lasta, kaikki n. 1½ - 2 vuoden ikäeroilla



Niin ja ihan vaan sinulle rakas ap tiedoksesi, että koskaan en ole sossun luukulla käynyt! En edes tiedä missä täällä kotikaupungissani tuo koko kyseisen " firma" on:)

että olen alkuperäisen kanssa täysin samoilla linjoilla. Hyvää tekstiä ja tais osua joillakin ns. omaan nilkkaan. :P



Terveisin äiti, joka itse on ainokainen, eikä ole koskaan voinut sanoa kärsineensä siitä. Pikemminkin päinvastoin. ;)

ja se mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle. Lapsiluku on jokaisen perheen oma valinta :)

Aina löytyy kumminkin jostain vielä paremman näköinen, parempi kroppainen ihminen kuin mitä itse on:) Ihan sama onko synnyttänyt yhden, vaiko 10 vaiko ei yhtään lasta! Eli mitäpä merkitystä tuolla on?



Ja se kenelle tuolla on suurinkin merkitys vaoi huoletta pysyä lapsettomana ja huolehtia vain itsestään...niin on varmasti paras kaikille:)

T. Neljän äiti (viides haaveissa!), joka itse 6-lapsisesta perheestä

pakko lyödä lusikka soppaan ja todeta, että joidenkin perheiden kohdalla olen kyllä itsekin ihmetellyt sitä suurta jatkuvaa vauvakuumeilua ja lasten hankkimisvimmaa, kun edellisistäkään ei tunnuta jaksavan pitää huolta ja rahat ovat koko ajan tiukilla. Ymmärrän, että lapset ovat heille rikkaus jne, mutta onko sitä pakko vielä tietyllä lailla " surkeampaan" jamaa perhettään ja talouttaan laittaa haluamalla vielä lisää lapsia? Ja kun siinä olemassa olevassa katraassakin on jo joukossa erityistä huolenpitoa vaativia lapsia, joita ei aina kuitenkaan tunnuta jaksettavan hoitaa ja huoltaa, niin miten äiti kuvittelee jaksavansa paremmin, jos vielä sen yhden lapsen saisi, josta siis kovasti haaveilee. Sitten kuulemma kaikki olisi hyvin...



Toisaalta olen myös sitä mieltä, että sisarukset ovat todella tärkeitä ja ainokaisten elämästä puuttuu jotain, mitä rahalla ei voi korvata. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, mutta saahan sitä täällä ihmetellä asioita. Eikös tämä ole sellainen mielipidepalsta, jossa voi jakaa ajatuksiaan?

Vierailija:

pakko lyödä lusikka soppaan ja todeta, että joidenkin perheiden kohdalla olen kyllä itsekin ihmetellyt sitä suurta jatkuvaa vauvakuumeilua ja lasten hankkimisvimmaa, kun edellisistäkään ei tunnuta jaksavan pitää huolta ja rahat ovat koko ajan tiukilla. Ymmärrän, että lapset ovat heille rikkaus jne, mutta onko sitä pakko vielä tietyllä lailla " surkeampaan" jamaa perhettään ja talouttaan laittaa haluamalla vielä lisää lapsia? Ja kun siinä olemassa olevassa katraassakin on jo joukossa erityistä huolenpitoa vaativia lapsia, joita ei aina kuitenkaan tunnuta jaksettavan hoitaa ja huoltaa, niin miten äiti kuvittelee jaksavansa paremmin, jos vielä sen yhden lapsen saisi, josta siis kovasti haaveilee. Sitten kuulemma kaikki olisi hyvin...

Toisaalta olen myös sitä mieltä, että sisarukset ovat todella tärkeitä ja ainokaisten elämästä puuttuu jotain, mitä rahalla ei voi korvata. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, mutta saahan sitä täällä ihmetellä asioita. Eikös tämä ole sellainen mielipidepalsta, jossa voi jakaa ajatuksiaan?

T. 27 v. yhden lapsen ( 2 v. ) äiti.

Alkuperäiseen viestiin: hyvin hyvin harvoin kukaan monilapsinen valittaa lapsistaan, jaksamisestaan tai edes taloudellisesta tilanteestaan. Useimmiten IRL ne valittajat ovat 1-2:n lapsen äitejä, joilla vielä monilla turvaverkkoa tukena ja muutenkin asiat hyvin. Lapsiperheen arki ei vain sovi kaikille ja siksi on vaikea käsittää, että jotkut voi elää isossa perheessä mukavaa elämää, jossa kaikilla perheenjäsenillä on hyvä olla.

Oletko tehnyt lapsesi sen takia, että joutuvat jopa vastentahtoisesti hoitamaan sinua, kun vanhenet?



Lainaus:

Mulla on kolme lasta suht pitkillä ikäeroilla. Rahaahan useampilapsisessa perheessä palaa, ja kieltämättä joskus mietin, mihin kaikkeen olisi varaa jos olisi jättänyt yhteen lapsee

n. Mutta en silti pois vaihtaisi. Mua säälittää ainoat lapset (vaikkei välttämättä ole edes syytä). Ainoan lapsen osa esim. vanhenevien vanhempien hoitajana ei ole kadehdittava.

sillä olen huomannut että meidän paikkakunnalla tuolla syrjäkylillä asuu suurperheitä joiden lapset on aikamoisia " toljottajia" , eivät pääse juuri koskaan kaupunkiin, Helsingistä puhumattakaan. Ei ole rahaa laajentaa elämänpiiriä edes vähän....

mutta syy miksi houkuttaisi saada enemmän on se että kun katselee jo olemassaolevan lapsen touhuja innoissaan, tulee voimakas kaipuu nähdä minkälaisia ne muut olisivat.



Ei siihen mitään periaatesyytä ole, puhtaasti tunnetta.

ja että niillä olisi toisensa sit kun meitä ei enää ole.....



(No me ei tarvita sosssua, mutta väsynyt kyllä olen näiden kahdenkin kanssa...)