Hajoan:(

Vauva on hyvässä hoidossa nyt. Inhottavaa jättää vauva sairaalaan, mutta yritä nyt nukkua ja aamulla sitten kipaiset sairaalaan vauvaa hoitamaan.

ne siellä tietää mitä tekee. Vauvasi on hyvissä käsissä. Luota. Parhaiten autat vauvaasi kun nyt rauhoitut ja nukut, niin jaksat olla hänen kanssaan 100% huomenna.

Mutta teitte niin kuin hyvät vanhemmat tekevät: he hakevat apua, kun sitö tarvitsevat.

Lapsesi on hyvässä hoidossa ja sinulla on nyt mahdollisuus kerätä voimia. Nuku! Ja jos et saa itseäsi rauhoittumaan niin, että saisit unta, makaa silti sängyssä, selälläsi, pane kädet ristiin rinnallesi ja hengitä niin rauhallisesti kuin kykenet. Siten lepäät, vaikket nukkuisikaan.

Olo on ihan avuton. Jouduin jättämään vauvan 4kk sairaalaan. Rs virusta epäillään, kun henki ei kulkenut ja kuume nousi korkeaksi. Isä jäi vauvan kanssa nyt ekaksi yöski sairaalaan. En ole ollut 4kk aikana hetkeäkään erossa vauvasta, muutenkin vauva lähes kokoajan ollut vain tissillä. Nyt en osaa tehä mitään, en syödä, en nukkua, en mitään. Panikoin vaan kotona:( Vauva saa kokoajan lisähappea, ja maidon nenämaha letkulla, kun ei muuten syönyt. Pelottaa ja ahdistaa:(

kun sai synnyttyään keuhkokuumeen. Oli antibioottikanyylit päässä, happimaski kasvojen vieressä ja kaiken maailman mittauspiuhat kehossa. Se oli aivan kauheaa. Eikä yhtään helpottanut mitkään typerät "ota se niin että nyt saat levätä kun muut hoitavat lastasi"-kommentit. Joo muut hoitivat.. Kuinka moni äiti antaisi lapsensa tehohoitoon ja suhtautuisi oikeasti niin että jes, nyt nukkumaan?!? Kyse ei todellakaan ole mistään terveen lapsen jättämisestä vuorokaudeksi hoitoon jotta äiti saiis nukuttua...



En osaa lohduttaa sinua tämän hetken tilanteessa, jokainen lastaan rakastava vanhempi olisi tavattoman huolissaan ja peloissaan ja kaipaisi lapsensa luo. Mutta ihan hiukan itsellä helpotti tieto siitä, että kyse on hoidettavasta sairaudesta. Yritä keskittyä siihen että lapsesi sairaudesta on jo epäilys ja siihen on hoitokeinot. Oman pojan antibiootit ja happimaski eivät tuntuneet enää ihan niin pahalta kun keskityin hoitamaan poikaa aina vierailuaikoina ja kyselin jatkuvasti voinnin kehityksestä. Vastaukset olivat epämääräisiä, mutta kysymys oli aina siitä montako päivää menisi että lisähapesta voitaisiin luopua ja montako päivää menisi että saisin pojan vierihoitoon. Oli niin ihanaa kuulla että hoitajat ja lääkärit pohtivat paranemisnopeutta, ei sitä paraneeko.