Voiko haastattelussa kysyä onko työ kiireistä tai hektistä?

Kyseessä kiinteistönvälittäjätoimisto, jossa voisin mahdollisesti suorittaa arkistointiin suuntautuvan oppisopimuskoulutuksen, mutta tähän kuuluu myös sihteerin työtä ja asiakaspalvelua. Kys. yrityksellä palveluissaan mm. asunnonvälitystä, taksipalveluja. Mitä luulette, onko kovin kiireistä?

En pärjää nopeatempoisessa työssä ja siksi olisi hyvä tietää ennalta :/

No nykyään yleensä on aika kova tahti töissä. Kysy, jos tiedät ettet pärjäisi. Isolla todennäköisyydellä voit sitten tosin jäädä valitsematta.

Juu en minä ainakaan palkkaisi ihmistä joka rivien välistä indikoi ettei pärjää (mitä ikinä se tarkoittaa?) jos työtahti muuttuu nopeaksi. Kaikilla (yksityisen alan) työpaikoilla on ainakin ajoittain kiireitä. Haen ihmistä joka kykenee hoitamaan asioita, en ihmistä joka löytää (teko)syitä miksi _ei_ kykene hoitamaan asioita. Sellainen "can do" -asenne on valttia.
Ihminen kykenee sekä fyysisesti että henkisesti hurjasti kovempiin suorituksiin kuin mitä itse ikinä uskoisi. Tärkeää on fokusoitua siihen miten homman saa tehtyä, ei siihen mikä estää homman hoitamisen. Meidät on opetettu liian herkiksi ja saamattomiksi, kaikelle saamattomuudelle on yhteiskunnassa aivan liikaa hyväksyntää. Aloita siitä ettet itse hyväksy sellaista asennetta itsessäsi!
"Apua, en mä osaa, en mä pärjää, ahdistaa!!" pitää muuttua muotoon "totta helvetissä hoidan, jätä asia minulle!"

Vielä lisään: varsinkin kun kyse on oppisopimuskoulutuksesta niin oletan että kouluja ei ole kovin menestyksekkäästi käyty, ja nyt on annetta mahdollisuus kokeilla työpaikalla oppimisen kautta. Erittäin arvokas ja Suomessa aivan aliarvostettu reitti työelämään, mutta tosiaan se taitaa olla aika lailla viimeinen mahdollisuus näyttää kyntensä, eli nyt asiaan pitää suhtautua vakavasti. Jos tämä menee ohi, niin uutta mahdollisuutta päästä kiinni työuraan ei välttämättä enää tule.

Vierailija kirjoitti: Juu en minä ainakaan palkkaisi ihmistä joka rivien välistä indikoi ettei pärjää (mitä ikinä se tarkoittaa?) jos työtahti muuttuu nopeaksi. Kaikilla (yksityisen alan) työpaikoilla on ainakin ajoittain kiireitä. Haen ihmistä joka kykenee hoitamaan asioita, en ihmistä joka löytää (teko)syitä miksi _ei_ kykene hoitamaan asioita. Sellainen "can do" -asenne on valttia. Ihminen kykenee sekä fyysisesti että henkisesti hurjasti kovempiin suorituksiin kuin mitä itse ikinä uskoisi. Tärkeää on fokusoitua siihen miten homman saa tehtyä, ei siihen mikä estää homman hoitamisen. Meidät on opetettu liian herkiksi ja saamattomiksi, kaikelle saamattomuudelle on yhteiskunnassa aivan liikaa hyväksyntää. Aloita siitä ettet itse hyväksy sellaista asennetta itsessäsi! "Apua, en mä osaa, en mä pärjää, ahdistaa!!" pitää muuttua muotoon "totta helvetissä hoidan, jätä asia minulle!"

Lässyn lässyn. Siinä taas yksi sadistinen loispummiyrittäjä joka yrittää puristaa työntekijöistä viimeisenkin energianpisaran. Onneksi konkurssi odottaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Juu en minä ainakaan palkkaisi ihmistä joka rivien välistä indikoi ettei pärjää (mitä ikinä se tarkoittaa?) jos työtahti muuttuu nopeaksi. Kaikilla (yksityisen alan) työpaikoilla on ainakin ajoittain kiireitä. Haen ihmistä joka kykenee hoitamaan asioita, en ihmistä joka löytää (teko)syitä miksi _ei_ kykene hoitamaan asioita. Sellainen "can do" -asenne on valttia. Ihminen kykenee sekä fyysisesti että henkisesti hurjasti kovempiin suorituksiin kuin mitä itse ikinä uskoisi. Tärkeää on fokusoitua siihen miten homman saa tehtyä, ei siihen mikä estää homman hoitamisen. Meidät on opetettu liian herkiksi ja saamattomiksi, kaikelle saamattomuudelle on yhteiskunnassa aivan liikaa hyväksyntää. Aloita siitä ettet itse hyväksy sellaista asennetta itsessäsi! "Apua, en mä osaa, en mä pärjää, ahdistaa!!" pitää muuttua muotoon "totta helvetissä hoidan, jätä asia minulle!"

Lässyn lässyn.Siinä taas yksi sadistinen loispummiyrittäjä joka yrittää puristaa työntekijöistä viimeisenkin energianpisaran. Onneksi konkurssi odottaa sinua.

Älykkään ihmisen puhetta selvästi, hyvin artikuloitu ja argumentoitu!

Vierailija kirjoitti: Vielä lisään: varsinkin kun kyse on oppisopimuskoulutuksesta niin oletan että kouluja ei ole kovin menestyksekkäästi käyty, ja nyt on annetta mahdollisuus kokeilla työpaikalla oppimisen kautta. Erittäin arvokas ja Suomessa aivan aliarvostettu reitti työelämään, mutta tosiaan se taitaa olla aika lailla viimeinen mahdollisuus näyttää kyntensä, eli nyt asiaan pitää suhtautua vakavasti. Jos tämä menee ohi, niin uutta mahdollisuutta päästä kiinni työuraan ei välttämättä enää tule.

No kun kyseessä on kiinteistövälitysfirma, siellä ei todennäköisesti ole suuremmin kouluja käynyt kukaan. LKV-tentin joku suorittanut, mutta ei se mikään koulutus ole. 

Kannattaisi nyt vaan tsempata, kun kyseessä kuitenkin harjoittelupaikka, eikä eläkevirka. Koulutuksen suorittettuasi voit paremmin vaikuttaa, mitä paikkoja haet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Juu en minä ainakaan palkkaisi ihmistä joka rivien välistä indikoi ettei pärjää (mitä ikinä se tarkoittaa?) jos työtahti muuttuu nopeaksi. Kaikilla (yksityisen alan) työpaikoilla on ainakin ajoittain kiireitä. Haen ihmistä joka kykenee hoitamaan asioita, en ihmistä joka löytää (teko)syitä miksi _ei_ kykene hoitamaan asioita. Sellainen "can do" -asenne on valttia. Ihminen kykenee sekä fyysisesti että henkisesti hurjasti kovempiin suorituksiin kuin mitä itse ikinä uskoisi. Tärkeää on fokusoitua siihen miten homman saa tehtyä, ei siihen mikä estää homman hoitamisen. Meidät on opetettu liian herkiksi ja saamattomiksi, kaikelle saamattomuudelle on yhteiskunnassa aivan liikaa hyväksyntää. Aloita siitä ettet itse hyväksy sellaista asennetta itsessäsi! "Apua, en mä osaa, en mä pärjää, ahdistaa!!" pitää muuttua muotoon "totta helvetissä hoidan, jätä asia minulle!"

Lässyn lässyn.

Mennyvittuun ääliö

Ensi kerralla kysyn haastattelussa, että millainen on työntekijän normaali työpäivä. Useinkaan haastattelija ei edes tiedä, mitä kyseisessä työssä tarkemmin päivittäin tehdään. Kysyn myös, että käyttekö yhdessä kahvilla. Tuo kahvittelun puute on kaikissa sairaissa työyhteisöissä ollut yhdistävä tekijä. Ei ole aikaa, tärkeintä on raataa hiki hatussa. Pahimmassa tapauksessa ei edes ole kunnon kahvitaukotilaa tarjolla.

Kyllä voi kysyä. Ei pelkkä kysyminen tarkoita,etteikö kiireisestä työstä voisi suoriutua.Yhtä lailla kuin työnantaja, niin myös työntekijä voi haastattelussa esittää kysymyksiä. Toisekseen, mikäli työ on hyvin kiireistä ja ap tietää, ettei sellaisessa työssä pärjää, niin eihän sellaiseen kannata missään tapauksessa hakeutua. Siinä häviää kumpikin. 

Tietenkin voi kysyä. Hektinen ja kiireinen vain tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Näin ollen vastauskin on tulkinnan varainen. Ja haastateltava nyt ei välttämättä edes tiedä, miten työt kasaantuvat haettavassa tehtävässä. 

Kuitenkin on hieman riski antaa työhaastattelussa ymmärtää, että hektisyys ei onnistu. Koska se juuri on tulkinnan varainen asia. Kaikissa töissä on joskus kiirempi ja varsinkin asiakaspalvelutehtävissä hommat voivat joskus kasaantua.