Lue keskustelun säännöt.
Erilainen lastenkasvatus perheessä - auttakaa!
02.04.2009 |
Olen ahdistunut meidän perheen tilanteesta. Mieheni antaa kaiken aikansa lapsille ja perheelle, ei koskaan sano ettei ole aikaa tehdä jotain. Hän suostuu lähes kaikkeen mitä lapset häneltä pyytävät. Kyllä hän useimmiten pysyy sopimuksessa, jos päätämme yhdessä jotain. Minä taas olen meidän perheen tiukkis. En istu jatkuvasti lattialla leikkimässä, teen usein jotain kotihommia tai sitten joskus vietän vain omaa aikaa, luen vaikka lehteä tms. Minun mielestä lapset ovat jo niin isoja, että saavat itse pukea päällensä, pyyhkiä peppunsa, auttaa huoneen siivoamisessa jne. Joka päivä ei voi myöskään laittaa lempivaatteita päälle vaan joskus täytyy käyttää myös niitä vähemmän mieluisia. Jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Minä istutan lapsia nurkassa, jos ovat tehneet jotain väärin. Isäkin istuttaa joskus, mutta hänen tyylinsä on keskustelevampi. Hän jaksaa kuunnella vaikka mitä selityksiä, minulta palaa pinna herkästi....minä varoitan kerran, ja sitten laitan nurkkaan jos ei tottele.
Joka tapauksessa meidän ongelma on siis siinä, että lapset rakastavat isäänsä yli kaiken. Isän pitäisi saada pestä hampaat ja lukea iltasatu jne. Äitiä ei niihin hommiin haluta jos isä on paikalla. "Rakastan isää, en rakasta sua/rakastan sua vain vähän", saan kuulla harva se päivä.
Minä kärsin siitä, että toimimme mieheni kanssa niin eri tavalla ja koen, että en saa toteuttaa omaa vanhemmuuttani siten kuin se on luontevinta minulle. Koska joskus minäkin haluaisin hyväksyntää ja olla tykätty ja siksi joskus yritän käyttäytyä niin, että lapset olisivat innoissaan.
Mitä meidän tulisi tehdä, miten tämä tulisi ratkaista? Minä tarvitsen myös omaa aikaani jaksaakseni tätä arkea, en kerta kaikkiaan pysty käyttämään kaikkea aikaani lapsiin, tarvitsen muutakin. Tällä hetkellä olen lasten kanssa kotona kaikki päivät, en ole töissä. Parina iltana viikossa käyn urheilemassa, muuten olen perheen kanssa. Eli haluaisin neuvoja vanhemmuuteemme.
Kommentit (10)
Vaihtoehto A: Sinä lähdet töihin ja miehesi jää kotiin lasten kanssa. Huomaa varmaan pian, ettei kotona oleminen ole ruusuilla tanssimista ja oppii asettamaan lapsille rajoja...
Vaihtoehto B: Pidätte perhepalaverin. sovitte yhdessä, mitkä asiat kuuluvat kenenkin vastuulle. Esim. kerran viikossa lapset siivoavat huoneensa. Vaatteet puetaan itse jne. Kaikki kirjataan paperille ja laitetaan vaikka jääkaapin oveen. Jos sääntöjä tottelee, pidetään vaikka karkkipäivä kerran viikossa (vastaavasti leffa- tai peli-ilta, jos et pidä karkki-ideasta). Miehesikin on helpompi noudattaa yhteisiä sääntöjä, kun ne on kirjattu ja koko perheen voimin yhdessä sovittu.
Vaihtoehto C: Lopeta itse kaikki hyödyllinen tekeminen. Älä siivoa, älä laita ruokaa, älä komenna lapsia. Tämä vaihtoehto on nimeltään; Siperia opettaa. Jos kenelläkään muulla perheestä ei ole velvollisuuksia, ei ole sinullakaan. Kyllä hommat ja säännöt alkavat maistumaan, kun tarjoilu ei pelaakaan. Älä ole orja, vaan vaadi kaikkia osallistumaan, myös lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki joku yhteinen harrastus lasten kanssa jota vain sinä ja lapset teette yhdessä. Näin koirahulluna voisin suositella koiraa. Saat omaa aikaa ulkoilla aina silloin kun isä lukee heille iltasatua ja päivästä voit lasten kanssa ulkoilluttaa koiraa tee myös selväksi että se on vain sinun eikä miehesi niin varmasti olet sen jälkeen lasten suosiossa. Eli relaa vähän.
mutta emme oikein tiedä miten ratkaista asia....toimimme molemmat luonteemme mukaisesti. Tulemme aika erilaisista perheistä, joten olemme saaneet erilaiset mallit.
:(
ap
Onko meillä hirveän epätavallinen ongelma vai onko vastaavaa muillakin?
ap
Sun täytyy hakea itse oma tyylisi. Jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, mieti vielä läpi, mikä siinä harmittaa eniten. Sitten voit pohtia, pitäisikö sinun muuttaa toimintatapaasi vai pitäisikö miehesi muuttaa jotain. Antaako hän periksi liian helposti? Palaako sinun pinnasi liian nopeasti? Vanhemmat eivät ole miellyttäjiä vaan turvallisia aikuisia mutta tietysti meidän pitäisi jaksaa joku määrä kiukkuakin.
AV:lla on varmaan sata tarinaa toisin päin eli isää ei huolita iltasadun lukuun, jos äiti on kotona jne.
Ehkä voisit yrittää löytää aikaa kaksistaan kunkin lapsen kanssa ja tekisitte teille yhteisesti mieluisia asioita. tätä kautta joka tapauksessa kannattaisi rakentaa suhdetta kuhunkin lapseen jokaisen vanhemman. Ja tietysti tasapuolisesti kaikkien lasten kanssa vuorollaan.
Tsemppiä sinne! toivoo toinen, jonka pinna kärähtää nopeasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutosen vinkit olivat hyviä. Luulen, että parasta olisi sopia yhteiset pelisäännöt. Olemme toki yrittäneet sitä aiemminkin, suullisesti ja suppeammin, mutta pitänee tehdä selkeämmät sopimukset.
Yhteinen harrastus on hyvä idea. Koiraa tosin emme voi hankkia allergian takia.
En ole todellakaan tyytyväinen tilanteeseen. Kyllä-vastauksia tuli monta kysymyksiisi (mieheni antaa liian helposti periksi, kyllä. Pinnani palaa liian nopeasti, kyllä). Täytyy todella pohtia ratkaisua ongelmaan.
Tiedän ja näen, että monissa muissa perheessä äiti on kaikista tärkein ja siksi sattuu sydämeen, kun meillä äiti ei ole tärkeä. (no, kyllähän minä oikeasti olen tärkeä, mutta kun olen aina saatavilla, niin siksi äitiä on helppo haukkua. Lisäksi esikoinen on kuin kopio minusta, ja sen myötä olemme usein napit vastakkain).
Tiedän myös, että lapset kokevat minun olevan turvallinen aikuinen, koska he voivat luottaa siihen mitä minä sanon enkä horju päätöksissäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän usein käy, että äiti muuttuu itsestäänselvyydeksi...tiedän kokemuksesta. Joskus (huom. joskus!) toimii sekin, että äiti lähtee vähäksi aikaa jonnekin... Kun sulla ei tule työmatkoja luonnostaan, oikeasti voisit harkita viikonloppua jossain kaverin kanssa, jos on varaa ja onnistuu muuten. Tekisi varmaan ihan hyvää lapsillekin huomata, mitä se tarkoittaa, että äiti ei ole AINA siinä. Tosin helposti vedetään viihteelle ja eletään entistä leveämmillä säännöillä... mutta kuitenkin.
Jaksamisia sinne ja hyvää yötä, tämä äiti lähtee nyt unille.
Yhteiset säännöt kuulostaa hyvältä idealta, suosittelen! Ja onhan miehelläkin vastuuta kotihommista? Jakakaa vastuuta, jos vielä ette ole niin tehneet. Lasten on hyvä huomata, että isälläkin on välillä muuta tekemistä, eikä hän aina ehdi leikkimään.
Iso rooli on myös sillä, miten miehesi tilanteeseen suhtautuu ja mitä hän lapsille kommentoi tai reagoi lasten kommentteihin. Meneekö hän mukaan lasten juttuihin (tyyliin: "joo, toi äiti nyt on vähän tollanen tiukkis"), vai tukeeko sinua ja sinun päätöksiäsi. Sanooko hän rakastavansa sinua lasten kuullen ja ilmaisee lapsille, että sinäkin olet yhtä tärkeä osa perhettä?
miehellesi miltä sinusta tilanne tuntuu?