Lue keskustelun säännöt.
Eräs teoria lapsettomien " neuvoista"
18.02.2007 |
Itse olen ollut lapseton jo muutaman vuoden. Yritykset ovat päätyneet keskenmenoihin.
Monesti täällä (kuten juuri nytkin) riidellään paljon " kuka antaa neuvoja kenelle" . Itse ajattelen asiasta näin: Tässä muutaman vuoden aikana on tullut luettua paljon aiheesta, koska kiinnostus raskauteen ja lapsiin on ollut niin suurta. Ystäväni tuli yllättäen raskaaksi ja sai pienen pojan. Vieläkin hän soittelee minulle (kuten koko raskausajan), että tiedätkö jotain tästä tai tästä. Hänelle asiat oli aika tuntemattomia.
Itse voin vastata hänelle valitettavasti vain lukemani, en kokemukseni perusteella. Neuvoja en tuputa, mutta voin aina kertoa, mitä olen lukenut ko aiheesta.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän nyt sattuu olemaan sellainen järkevä ja avarakatseinen tyyppi, joka ei ole heti tuomitsemassa, joten hänen kanssaan jutustelu on antoisaa. Ja yksi osa sitä antoisuutta on se, että hänen tietonsa perustuu luettuun ja ulkopuolisen tarkkailuun. Hänen näkemyksensä on paljon objektiivisempi kuin kenenkään äidin, sillä äidiksi tultuaan lukenutkin nainen alkaa automaattisesti vertaamaan kaikkea oman lapsensa toimintaan ja näkemyksestä tulee väkisinkin subjektiivinen.
Toinen lukunsa ovatkin sitten ne lapsettomat, jotka ovat auliita jakamaan neuvoja, jotka perustuvat kuulopuheisiin ja luuloihin. Niitä ne neuvot ovat, joille täälläkin nauretaan.