Millainen sairaus on skitsofrenia?

Skitsofrenia on yleensä nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus.



Skitsofrenia-diagnoosi edellyttää tietyt kriteerit, jotka on selvitetty ICD-10- ja DSM-IV-tautiluokituksissa. Olennaista on, että oireet ovat ympäristöstä riippumattomia ja pitkäkestoisia. Sen sijaan skitsofrenia voidaan diagnosoida ihmisille hyvinkin erilaisin oirein. Skitsofrenia voidaankin ajatella nimityksenä tietyntyyppiset kriteerit täyttävälle oirehdinnalle. Skitsofrenia on vakavin psyykkisistä sairauksista.



Huolimatta siitä, että skitsofrenia on tautiluokituksena ollut olemassa jo yli sata vuotta, sitä ymmärretään vielä varsin huonosti. Skitsofrenian puhkeamisen katsotaan nykyään olevan useiden tekijöiden summa; perinnöllisyys, sosiaaliset suhteet ja ympäristön stressitekijät vaikuttavat sairauden puhkeamiseen. Skitsofreniasta voi parantua, vaikka alttius sairauden uusiutumiselle onkin elinikäinen. Skitsofreniaan liittyy usein oireettomia jaksoja ja vastaavasti myös vaikeita psykoottisia jaksoja. Sairaus vaatiikin hyvin suunniteltua hoitoa, jossa on otettu huomioon myös potilaan lähipiiri ja omaiset.



Väestötasolla skitsofrenian esiintyvyys on noin 1 %.



Skitsofreniaa on vanhastaan kutsuttu myös jakomielitaudiksi, mutta termistä on luovuttu sen harhaanjohtavuuden vuoksi. Skitsofreniaa kuvaa pikemminkin mielen pirstaloituminen kuin mielen jakaantuminen. Ehdotettu suomenkielinen termi pirstomielisyys ei ole kuitenkaan vakiintunut käyttöön. Vaikka skitsofreniassakin ihminen saattaa kuvitella olevansa jotain muuta kuin mitä oikeasti on, ei sitä tule sekoittaa dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön, sivupersoonahäiriöön, jossa ihmisellä esiintyy kaksi tai useampia toisistaan selvästi erillisiä persoonallisuuksia. Länsimaissa yleisin skitsofrenian tyyppi on paranoidinen skitsofrenia, joka puhkeaa tavallisesti hieman myöhemmin kuin muut skitsofrenian tyypit, keskimäärin noin 30-vuotiaana [1].



Miehillä skitsofrenia puhkeaa yleensä noin 20¿28-vuotiaana ja naisilla 24¿32-vuotiaana. Sairaus on mahdollinen myös vanhemmalla väestöllä sekä huomattavan nuorilla henkilöillä, jopa alle 10-vuotiailla



[b]Skitsofrenian oireet[/b]

Tavanomaista skitsofreniassa on:



taantuminen aiemmalta toimintatasolta

apaattisuus, puheen niukkuus, tunteiden latistuminen

katatoninen asentokäyttäytyminen

harha-aistimukset, joista yleisimpinä ääniharhat

harhaluulot

sosiaalisen toimintakyvyn lasku

tarkkaavaisuuden ja keskittymisen ongelmat

tiedon käsittelyn, uuden oppimisen ja kielellisen muistin ongelmat

masennus, itsetuhoisuus



Skitsofrenian oireet voidaan jakaa



ennakko-oireisiin (esim. ahdistuneisuus, levottomuus, ärtyneisyys, vihaisuus, masennus, kyvyttömyys kokea nautintoa, itsetuhoiset ajatukset, mielialan heilahtelut, apaattisuus, keskittymiskyvyttömyys, heikentynyt käsitteellinen ajattelu, ajatuksiin vaipuminen, ruokahaluttomuus, unihäiriöt, pakkoajatukset ja -toiminnot, puheen outous, havaintovääristymät, vetäytyminen sosiaalisista suhteista, koulunkäynnin tai työnteon heikkeneminen)

akuuttivaiheen oireisiin

jälkioireisiin

Oireet jaetaan myös



positiivisiin oireisiin (aistiharhat, harhaluulot, puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus, katatonia eli lihasjäykkyystila) ja

negatiivisiin oireisiin (tunteiden latistuminen, puheen köyhtyminen, tahdottomuus ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää)

Skitsofrenian ennakko-oireet voivat kestää muutamista päivistä vuosiin. Akuuttivaiheessa sairautta esiintyy pääasiassa positiivisia oireita, joskus samanaikaisesti myös negatiivisiä oireita. Jälkioireistoa hallitsevat negatiiviset oireet.



[b]Skitsofrenia ICD-10-tautiluokituksessa

[/b]

Skitsofrenian luokka ICD-10-tautiluokituksessa on F20. Skitsofrenia luokitellaan seuraaviin päätyyppeihin F20.0-F20.3:



paranoidinen skitsofrenia

hebefreeninen skitsofrenia

katatoninen skitsofrenia

erilaistumaton skitsofrenia

ja niiden diagnoosi edellyttää seuraavat yleiset kriteerit:



Vähintään yksi seuraavista oireyhtymistä tai oireista ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana.



Ajatusten kaikuminen, ajatusten siirto tai riisto tai ajatusten lähettäminen

Kontrolloimiseen, vaikuttamiseen tai ohjatuksi tulemiseen liittyvät harhaluulot, jotka potilas selvästi liittää vartalon tai raajojen liikkeisiin tai erityisiin ajatuksiin, toimintoihin tai tuntemuksiin; harhaluuloiset havainnot.

Kuuloharhat, joissa äänet kommentoivat potilaan käyttäytymistä tai keskustelevat potilaasta keskenään tai toisentyyppisiä ääniä, jotka kuuluvat jostakin ruumiinosasta.

Muut itsepintaiset harhaluulot, jotka ovat kulttuuriin sopimattomia ja täysin mahdottomia (esim. kyky kontrolloida säätä, tai olla yhteydessä toisesta maailmasta olevien muukalaisten kanssa).

tai vähintään kaksi seuraavista oireyhtymistä tai oireista ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana.



Pitkäkestoiset minkä tahansa aistin aistiharhat, jotka esiintyvät päivittäin vähintään yhden kuukauden ajan ja joihin liittyy harhaluuloja (jotka voivat olla joko ohimeneviä tai osittaisia) ilman selvää mielialaan liittyvää sisältöä tai joihin liittyy itsepintaisia yliarvostettuja ajatuksia.

Neologismit (potilaan keksimät omat sanat) katkot tai irralliset väliintulevat tavallisen ajatuksen kulun katkaisevat ajatukset. Seurauksena on puheen hajanaisuus tai merkityksen menetys.

Katatoninen käytös, kuten kiihtymys, pysähtyminen outoihin asentoihin tai vahamainen taipuisuus, negativismi, mutismi (puhumattomuus) ja täydellinen pysähtyneisyys.

" Negatiiviset" oireet, kuten huomattava apaattisuus, puheen vähäisyys ja tunteiden latistuminen tai epäsuhtaisuus. On varmistettava, etteivät oireet johdu masentuneisuudesta tai neuroleptilääkityksestä.

ja lisäksi on huomioitava, että kriteerit eivät ole täyttyneet mielialahäiriön kehittymisen jälkeen, ja ettei häiriötä ei voida pitää elimellisenä aivosairautena eikä alkoholin tai päihteiden käyttöön liittyvänä päihtymistilana, riippuvuutena tai vieroitusoireina.



Diagnoosia miettivän lääkärin tulee myös huomioida kulttuurin tai erityisen alakulttuurin tai mahdollisen heikkolahjaisuuden vaikutus arvioitaessa poikkeavia kokemuksia ja käyttäytymistä. Erotusdiagnoosina on mm. autismin spektriin kuuluvat häiriöt.

Skitsofreniaa sairastava ei eroita mielikuvitustaan ja todellisuutta. Äänien kuuleminen on yleistä. Kuulevat esim radiosta että heille lähetetään käskyjä tappaa itsensä tai että ovat maailman pelastajia jne

Tautia vaan en tunne kunnolla. Viimeaikoina vaan kaikki ihmiset on alkaneet vaikuttaa minusta helvetin typeriltä. Siis ihmiset on aivan raivostuttavan tyhmiä ja rumiakin. Miten niiden olemassaolo sallitaankin ?? Pistin yhden ystävyyssuhteen lennosta poikki ja ei paina mieltä yhtään. Ajatukset harhailee ja olen jossain ei missään tilassa. Mies valittaa, että ei pysty puhumaan minulle, kun minä vaan tuijotan. Haluaisin olla vauvan kanssa, mutta aika katoaa jonnekin ja en vaan tunnu pääsevän hänen luokseen. Mulla on pitkä masennus takana ja varmasti vielä pitkä tie edessäkin. Ääniä kuulin viimeksi 3-4 vuotta sitten. Ne herjasivat ja haukkuivat minua. Pelkään, että jonain päivänä olen yhtä sekaisin ja onneton kuin äitini.

Koen jääneeni oikeasta elämästä paitsi. Ihmisten seurasta, työstä, onnistumisesta, täydestä elämäs vaikka olisi ollut muunlaisia haasteita. On hirvittävän surullinen olo. Harhoja olen nähnyt muutaman kerran 40 v aikana samoin vain muutaman kerran olen ilmeisesti puhunut seurassa jotain tietämättä ihan olen sitten ihmeissäni. Käytän lyricaa.auttaa myös levottomuus jalkoihin. Olin puhumaton ja tahdot on ja apaattinen seurassa. Puheen tuottaminen ja ajattelu on vaikeaa. Joskus impulsiivisuus pisti sanomaan tai tekemään toilauksia. Häpeän. Sitä sattuu vieläkin. Saan myötähäpeää osakseni. Markun muiden ihmisten puheita. En ollut läsnä hetkessä ja hahmottanut oikein mitään. Olen Sam Dingle,Sven Dufva ja Forrest Gump. Ovat tosin vain autisteja ja yksinkertaisia kuin mä. Ystävät jätti. Ei ne olleetkaan ystäviä. Jätin perheeni ja sukunikin. Yritin löytää paikkani mutta kun olin outo ja naurettava niin eläkkeelle hän sitä. Mikä ottaisi tämän murheen pois ja toisi ilon.

Tulipahan listauksia. Huhupuheethan yleensä pitävät paikkansa. Jos on töissä niin lääkärit varmaan sellaisen asian osaavat arvioida.

Heitä on kovin erilaisia, ihmisinä ja persoonina, sairauden muodon suhteen, sekä sairauden eri vaiheessa olevia.

Ystävyys on joskus haastavaa mutta onnistuu kyllä jos olet oikeasti tykästynyt kyseiseen ihmiseen etkä yritä ystävyyttä väkisin. Ihan kuten muutenkin ystävyydet valikoituu. Varsinkin jos hän on hyvin sujut sairautensa kanssa ja osaa selittää sinulle asiat jotka ehkä vaikuttaa oudoilta, niin kyllä ystävyys on mahdollista.

Olen elämäni aikana kaveerannut kahden skitsofreniaa sairastaneen kanssa, enkä huomannut kummastakaan mitään outoa, mukavia tyyppejä olivat ja hyvin tultiin toimeen. Tosin olen itse aika eksentrinen tyyppi, enkä häkelly vielä mistään pikkujutuista.

Mutta kerran yksi jännä tyyppi jankkasi koko ajan jostakin mistälie portaaleista ja ulottuvuuksista, ja puhetta oli vaikea seurata, lauseet ei jotenkin olleet loogisia. Sellaisen tyypin seurassa olisi rasittavaa joutua olemaan useammin, kun juttua riittää, muttei siinä ole juuri päätä eikä häntää. Mahdotonta yrittää käydä vuorovaikutteista, normaalia keskustelua sellaisen kanssa. En sitten tiedä, mikä sitä mahtoi vaivata.

Harvemmin tähän sairastunut on työkykyinen. Saa harhoja jotka tuntevat todeta, monesti lääkitys auttaa ja usein se on elinikäinen.

Mä kertoisin hänelle suoraan mitä ihmiset puhuu, tuo voi olla pelkkää työpaikkakiusaamista, valitettavasti sellainen on todellista, aikuiset tekee myös todella alhaisia tekoja joita ei edes lapsilta saisi hyväksyä.