Onko sinulle huomautettu painostasi? Ylipainoista vai laihuudesta?

Kuka?



Minulle on, hiton monta kertaa laihuudesta, sukulaiset, miehen sukulaiset, kaverit. (Olen muuten hoikka, en laiha, minulla on rinnat ja lantio.)

noidne lisäksi tuntemattomat, jopa hedelmiä työnnetty mun koriin ja otettu pois mysli

Kuka?

Minulle on, hiton monta kertaa laihuudesta, sukulaiset, miehen sukulaiset, kaverit. tuntemattomat, jopa hedelmiä työnnetty mun koriin ja otettu pois mysli

painostani, joka oli noussut kolmessa vuodessa 2 kiloa. Olin tässä ajassa muuttunut tytöstä "naiseksi". Pituutta minulla oli 173 cm ja painoa 55kg. Treenasin kolme neljä kertaa viikossa ja söin ihan normaalisti.



Tästä sai alkunsa syömishäiriöni, jonka johdosta sain kuulla paljonkin huomauttelua painostani, liiallisesta laihuudesta ja treenaamisesta siis (päivittäin&tunti tolkulla). En syönyt kuin murusia ja join kivennäisvettä. Kamalaa aikaa. Tätä kesti 8 vuotta, kunnes sain elämäni balanssiin.



Vasta lasten syntymän jälkeen olen alkanut pitää itsestäni ja vartalostani. Edelleen saan kuulla kommentteja siitä, että olen hoikka, mutta en enää sellaisessa merkityksessä kuin ennen.

En muista että kukaan sukulainen olisi koskaan painoa arvostellut, muutama kaveri on ja ravintolassa jotkut vähän "pyöreämmät" eukot. Kukaan mies ei oo koskaan sanonut mua laihaksi, pieneksi, siroksi ja hennoksi kyllä.

Lapsena olin alipainon rajoilla (en kuitenkaan alipainoinen), ja kyllä sitä kauhisteltiin vaikka kasvoin ihan normaalisti (vanhempani ovat hoikkia myös). Opiskeluaikoina huonojen elintapojen takia lihoin, en ylipainoiseksi mutta pyöreäksi (ei todellakaan ollut lihasta vaan silkkaa läskiä). Lapsen syntymän jälkeen aloin taas liikkua, paino putosi (ei kuitenkaan mihinkään alipainon rajoille) ja kiinteydyin ja taas jotkut kauhisteli :P Monet kyllä kehuikin, ja kun itse viihdyn paremmin hoikassa kropassa niin luotan enemmän niihin kehuihin ;)

jo kouluaikaan terkkarit, koulun lääkärit, uintiharrastuksen valmentajat, huoltajat/hoitajat/kasvattajat (en asunut omien vanhempieni luona, koska he lähes tulkoon näännyttivät mut ja sisareni nälkään...), kaupan kassat, tuiki tuntemattomat ja välillä tuntui että ihan joka ainoa vastaantulija.



sittemmin, kun jo olin päässyt alipainon puolelta normaalipainoiseksi, laihuudesta/hoikkuudesta/pienuudesta/hentoudesta/siroudesta yms. mitä muita termejä sitä sitten voikaan käyttää, ovat huomautelleet lähes joka yhteydessä niin kaverit, sukulaiset, työkaverit, anoppi ja appiukko + muut miehen sukulaiset, sekä edelleen myös ne tuiki tuntemattomat. on ollut joka kerta suurta nautintoa käydä uimahallissa 3-vuotiaan tyttäreni kanssa, koska vaikka muuten reissu onkin onnistunut, aina sieltä löytyy se keski-ikäinen nainen, joka saunanlauteilla näkee asiakseen tulla jutustelemaan että kylläpäs oletkin sitten pikkuinen, vaikea uskoa että sulla on jo oma lapsikin - tai onkohan se edes sun, ettei ole vaikka pikkusisko tai serkku? ai on sun, no miten ihmeessä mikään vauva on tommosessa ruumiissa mahtunut kasvamaan, taisi olla tosi pieni syntyessään (ja kun ei ollut, päinvastoin yli 4kg vauva), ja voi että sitä päivittelyä riittääkin. sitten kotimatkalla saakin vastailla 3-vuotiaalle kysymyksiin "äiti miksi sä olet noin pikkuinen?" ja kotona kerrotaan isille, että äiti ei voi synnyttää kuin pieniä vauvoja kun äiti on niin pikkuinen. plaah. tiedän, ettei kukaan pahaa tarkoita, mutta aina joskus tekisi mieli motata ja käskeä ihmisiä huolehtimaan omista asioistaan - jos olisin ylipainoinen, tulisi kauheat päivittelyt siitä. nyt olen kuitenkin normaalipainoinen, en todellakaan edes alipainoinen, ja sitäkin jaksetaan päivitellä! omapa on painoni ja kokoni muutenkin, ei pitäisi kuulua kellekään muulle.

ja muutama muu, mutta tuo oman äitini oli minulle pahin ja siitä kaikki ongelmat sitten lähtivätkin.



Muistan kuinka olin Australiassa muutaman kuukauden serkkuni luona ja kävin silloin 4 kertaa viikossa salilla. Ihan vain kuluttaakseni aikaa kun serkkuni oli töissä. Olen 169 cm pitkä ja mennessäni ausseihin painoin 72 kg eli pari kiloa ylimääräistä ihannepainoon katsottuna. No tämän salirupeaman jälkeen sain pudotettua (en siis laihduttanut vaan itsestään tietysti lähti kun paljon salilla ja uimassa kävin) ja tullessani takaisin suomeen painoni oli 65 kg.

Menin äitini kanssa saunaan ja äiti katsoi minua päästä varpaisiin ja sanoi että oletpas lihonut!



Tämä satutti niin paljon ja sen ikäisenä (18) otin sen niin syvästi, että nyt pudottelen sitten kiloja jotka tuli kun söin lohturuokaa. Ja joku varmaan sanoo, että oletpa vähästä "masentunut" mutta näin vain kävi. Olen kyllä aina kärsinyt huonosta itsetunnosta....

kun parikin ihmistä sanonut että olen laihtunut TOSI paljon kun paino pudonnut tuskin nelisen kiloa. Ihan kuin olisin ollut joku mammutti... Normaalissa on kokoajan ollut painoindeksi, nyt olen vain hieman hoikistunut vaikken ole edes laihduttanut.

Laihuudesta. Vaikka kuka. Työkaverit, sukulaiset, mies, kaverit. Kuultu on varmasti kaikki mahdollinen ja nähty ne arvostelevat katseet.



Hoikka olen joo, mutta en näe siinä mitään pahaa. Juoksen paljon, treenaan pitkiä matkoja. Juoksu on paljon helpompaa hoikkana ja toki kulutankin paljon energiaa.

enemmän kyllä laihuudesta. Mutta ainakin teininä muistan kun olin normaalipainon ylärajoilla, isäni huomauttaneen lihomisestani sekä myös yksi kaveri huomautti siitä.



Sittemmin olen ollut normaalipainon alarajoilla ja jopa alla. Sain kuulla sukulaisilta ja tuttavilta "anorektisuudestani". Vaikka en koskaan ollut sairaalloisen laiha, en todellakaan, rinnat on C-D-kuppia ja lantiossakin löytyy. Olen ruumiinrakenteeltani kuitenkin pitkä ja hoikka.

Nyt normaalipainoisena saan edelleen kuulla "laihuudestani" jatkuvasti.

Esim. olin uimassa ja kävelin rannalle... Mua katsottiin todella pahasti, ihan kuin olisin saastuttanut sen veden ja sitten käskettiin mennä pois auringon edestä ja rantaa rumentamasta.



Kaupungilla joku vähän väliä huutelee, ettei mun kaltaisiani saisi päästää maisemaa pilaamaan.



En koskaan syö julkisesti, sillä opin kerrasta, ettei lihavalla ole oikeutta käydä ravintolassa syömässä. Pilaa kuulemma maineen.

Olin silloin 173 cm ja 62 kg, rouva itse kokoa 44-46. Onneksi on ex!

Mielestäni ilkeästi tai ärsyttävästi hoikkuudestani ovat huomautelleen aivan vieraat ihmiset jotka eivät tunne minua lainkaan. Selän takana olen kuullut puheita "anorektisuudestani" ja syömishäiriöstäni.



Hyväntahtoisesti, mutta "virallisesti" alipainostani on maininnut terkkari työhöntulotarkastuksessa. Ei siis haitannut yhtään kun taulukosta katsottiin että se BMI18 on liian vähän.



Siroudesta, hoikkuudesta, pienuudesta yms. kuulee useinkin tuttujen ja sukulaisten suusta, mutta nämä ovat käsittääkseni usein kehujakin. En ainakaan ota sitä haukkuna jos joku sanoo minun olevan siro. Joskus tutut ihmettelevät kuinka voin syödä niin järkyttävän paljon ja kuitenkin olla niin hoikka.

Nuorena (14 v) nuorisoneuvolan läski naislääkäri katsoi asiakseen huomauttaa

painostani, joka oli noussut kolmessa vuodessa 2 kiloa. Olin tässä ajassa muuttunut tytöstä "naiseksi". Pituutta minulla oli 173 cm ja painoa 55kg. Treenasin kolme neljä kertaa viikossa ja söin ihan normaalisti.

Tästä sai alkunsa syömishäiriöni, jonka johdosta sain kuulla paljonkin huomauttelua painostani, liiallisesta laihuudesta ja treenaamisesta siis (päivittäin&tunti tolkulla). En syönyt kuin murusia ja join kivennäisvettä. Kamalaa aikaa. Tätä kesti 8 vuotta, kunnes sain elämäni balanssiin.

Liikunnan maikka punnitsi meidät syksyllä, ja muutama (3-5kg) oli tullut kesällä, ja päivitteli kun niin olin lihonut, ja sanoi että taisi tytölle jäätelö maistua kesällä. Miten se nyt sitten oli tarkoitettu, en tiedä, mutta otin itse sen todella negatiivisena kommenttina ja siitäpä lähtikin syömishäiriöt liikkeelle. Äitini aloitti laihiksen, ja paras kaveri, ja sitten minäkin päätin laihduttaa ja meni sitten ihan överiksi.

Ylipainoa ei ikinä ole ollut niin että kukaan olisi huomauttanut, mutta alipainosta ja hoikkuudesta olen saanut aina kuulla. Nuorempana kuulin paljon kateellisten ilkeitä kommentteja, vanhemmiten vähemmän. Siis mitä hittoa jonkun paino toisille kuuluu, en tajua! Oli se sitten ylipainoa tai laihuutta, antakaa ihmisten olla kun tyhmäkin tietää, että se sattuu arkaan kohtaan.

Olin vähän pyöreä lapsi. Terveydenhoitaja sanoi, kun olin noin 10v, että minulla on vähän ylipainoa, 200g! Oikeasti.



Ysiluokalla kyllästyin pyöreyteeni ja laihdutin > 47kg, 164cm. Kukaan ei kauhistellut.



Nykyisin painan 57 kg. Edelleen kuulen usein, että olen nii n pieni ja siro. Ihmettelen, sillä lantiota kyllä piisaa ja lapsen jälkeen on oma michelin-rengaskin.

on sanottu pahastikin, ja vähän kuka tahansa - lihavat ihmiset (ja varmaan myös laihat, kuten ap osoittaa) ovat vapaata riistaa. Kannustavasti ja ystävällisesti ovat humauttaneet esim mies ja hyvä kaveri. Laihduin 30 kg elintapoja muuttamalla (siis en laihduttamalla) ja siitä on huomautettu erittäin myönteiseen sävyyn ja monelta taholta.

Sukulaiset lähinnä (siis serkut ja tädit), vyötärönympäryksestä myös työterveyshoitaja nyt vanhempana.