Lue keskustelun säännöt.
Yksi päivä vaan...
18.03.2009 |
Aamulla "heräsin", olin valvonut vauvan kanssa yön. Unenpöpperössä kävelin ja törmäsin avoimeen lipaston laatikkoon. Auts perhana, mies olis taas aamulla hakenut ennen työhön menoa puhtaat sukat. Eikö se ikinä laita tuotakaan lootaa kiinni. Jatkoin keittiöön ja polkaisin juustohöylän, niin, juustohöylän päälle. Mitä hittoa?? Jaah, leivänmuruista päätelleen (jälleen kerran) mies on syönyt aamupalan ja pudottanut juustohöylän lattialle ja siihenhän se on sitten jäänytkin. Aamukahvia ja äkkiä... Ja pukeutumaan, tietysti välillä syötän vauvan ja annan aamupalaa toisille muksuille. Menen vaatekomeroon ja eiköhän mies ole taas ottanut siististi viikattujen pinojen väleistä vaatteensa, heittäen päällimmäiset läjään... Turhaa työtä oli sitten tuokin... Tuntuu tämä kotiäidin touhu niin tyhjältä, kun tekee ja tekee ja silti paikat on sotkussa ja rempsallaan toisen aikuisen jäljiltä ei niinkään lasten...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urpo sen, vedä ympäri korvia kun tulee kotiin. Vaikka nyt vielä muuten eläisi kuin sika pellossa, ja siihen sinäkin olet syyllinen, kun korjaat sen jälkiä, niin tuo on jo vaarallista niille lapsille.
Mä kanssa oon päättänyt, että jälkien siivoaminen loppui nyt. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta, ja aloitan työt syksyllä, joten herra voi aloittaa omien jälkiensä siivoamisen opettelun vaikka nyt. Eteisessä (joka muutenkin on pieni) makaa herran treenikassi nyt neljättä päivää, ja saa maata vaikka maailman tappiin. Tänään hän jo puhisi vihaisena, kun joutui hyppimään sen yli, ehkäpä se jo huomenna siitä siirtyy kaappiin?