Lue keskustelun säännöt.
TÖISSÄ/KOTONA: Huvitti, kun yksi entinen kotiäitikaverini...
18.03.2009 |
soitti minulle ja kysyi, että voisinko ottaa hänen ekaluokkalaisen meille YHDEKSI iltapäiväksi, kun hänellä on sovittamatonta työmenoa. Huvituksen aiheena oli hänen hyökkäävä tapansa, jolla hän pyrki tekemään kieltäytymiseni täysin mahdottomaksi. Olen kotiäitivuosinani oppinut tuntemaan tämän äidin liian uhrautuvana marttyyriäitinä ja aikaansaamattomana nössönä!
Vastasin hänelle ihmettelevään ääneen, että tottakai voin ottaa yhdeksi iltapäiväksi, kun olen itse vielä kotona lasten kanssa. Teki kyllä mieleni sanoa, että ei minua tarvitse tuohon painostaa. En tee mitään painostettuna! Painostus olisi syy miksi en ottaisi lasta, joten ei kannata jatkossa ainakaan alkaa painostamaan.
Oletteko huomanneet muutosta naisten luonteessa, kun he palaavat kotoa työelämään?
Kommentit (4)
vähän vähemmän kiltti, ja siinä sitten tulee ylilyöntejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n kaveri tunsi syyllisyyttä siitä että pyysi apua ja oli siksi niin hyökkäävä.
Tämä on hyvin sanottu:
Minä en ole pitänyt uhrautuvaa marttyyriyttä koskaan kiltteytenä, vaan enemmänkin merkkinä patoutuvasta vihasta. Ihminen ei voi kovin hyvin, jos kieltää omat tarpeensa.
[/quote]
pyytää tuota hoitoapua mutta pakon edessä pyysi kuitenkin ja sitten se purkautui noin.
ja ehkä jostain muustakin, ja se vaan sitten pääsi purkautumaan jotenkin.
Minä en ole pitänyt uhrautuvaa marttyyriyttä koskaan kiltteytenä, vaan enemmänkin merkkinä patoutuvasta vihasta. Ihminen ei voi kovin hyvin, jos kieltää omat tarpeensa.