Nyt koiraihmiset mielipiteitä ja apua.
Eli tilanne meillä on hankala. Meillä on kaksi ihanaa isoa laumanvartijaa, 2,5 vuotiaat siskokset. Ovat pentuna kokeneet kovia ja tulivat meille noin vuoden vanhoina.
Toinen tytöistä on sopeutunut kerrostaloon ja meihin ihmisiin. On stressierkki vieraiden ihmisten keskellä, mutta reissaa silti mukanani harrastuksissa. Häntä voi pitää vapaana ja on aktiivinen ja vähän liikaakin kiintynyt meihin ihmisiinsä.
Toinen koirista ei ole sopeutunut ja edelleen stressaa kaikkea ja myös meitä. Olisi varmasti onnellisempi maalla ja ainoana koirana. Tuttava perhe olisi valmis hänet ottamaan, mutta mietityttää monet kysymykset.
-Onko eettistä laittaa häntä kolmanteen kotiinsa?
-Tottuisiko hän uuteen kotiin enää?
-Selviääkö ilman siskoaan?
- Selviääkö toinen koira täällä meillä ilman siskoaan?
-Onko väärin, jos annamme siskon pois ja otamme jonkun pienemmän koiran toiselle koiralle kaveriksi?
-Miten te toimisitte?
Omakotitaloon muuttaminen olisi paras ratkaisu, ei vaan mahdollista.
Kommentit (11)
Teinä antaisin kyllä sen stressaavan koiran uuteen kotiin. Luulen, että tottuisi kyllä uuteen kotiin, kun stressitekijät poistuisivat, mitä ne nyt sitten kohdallanne ovatkaan ( esim. asuinympäristö, toinen samanikäinen narttukoira ).
Ei ole suoranaisesti väärin antaa siskoa pois ja ottaa toista koiraa tilalle, mutta harkintaa pitää käyttää pitkään ja hartaasti. Voisitteko esimerkiksi odotella muutaman kuukauden ennen toisen koiran tuloa, että näkisitte kuinka elämä lähtee sujumaan? Voihan olla, että kummankin koirien olisi parempi olla ainoa talossa.
-Onko eettistä laittaa häntä kolmanteen kotiinsa?
- On eettisesti oikein, mikäli arvelet ratkaisun parantavan sekä koiran että perheenne elämän laatua.
-Tottuisiko hän uuteen kotiin enää?
- Sitähän ei voi tietää, toivottavasti. Riippuu varmasti pitkälti uudesta kodista.
-Selviääkö ilman siskoaan?
- Varmasti selviää. Nuoriahan koirat ovat vielä.
- Selviääkö toinen koira täällä meillä ilman siskoaan?
- Kts. edellä. Voihan olla, että selviää paremminkin, kun stressaantunut sisko ei ole vieressä tartuttamassa stressiään.
-Onko väärin, jos annamme siskon pois ja otamme jonkun pienemmän koiran toiselle koiralle kaveriksi?
- Ei ole. Mutta kannattaisiko ensin kokeilla ilman uutta koiraa?
-Miten te toimisitte?
- Joko niin, että antaisin sopeutumattoman koiran maalle, uuteen kotiin, kuten ehdotat, tai sitten sijoittaisin molemmat koirat uudelleen.
Tämä meille jäävä koira on todellakin pomo. Hänellä todella vahva dominanssi toiseen. Ei varsinaisesti alista, mutta toinen koirista on aina laumasta vähän ulkopuolella, kun toinen koira tulee huoneeseen toinen poistuu yms.
Ja eikä tietenkään heti otettaisi toista koiraa. Lähinnä ajattelen tulevaa. Jotenkin tuntuu, että päätös pitäisi tehdä pian, sillä koiralle kun tulee ikää koko ajan lisää ja sopeutuminen vaikeutuu.
Ap
Eli koirat tulivat minulle vähän kuin "vahingossa", enkä ollut tarpeeksi tutustunut rotuun sen myönnän. Nyt jos saisin päättää en ottaisi laumanvartijaa kerrostaloon, mutta tosiaan aikanaan en tiennyt tarpeeksi hyvin. Haluaisin kuitenkin nyt tarjota molemmille koirille hyvän loppuelämän, ja uskon, että siskosten erottaminen voisi olla yksi ratkaisu (dominoiva koira saisi kaiken huomion ja dominoitu myös).
Koirat olivat kuitenkin todella arkoja kun tulivat meille, että olen sentään jotain hyvää saanut aikaan kun nyt toinen tytöistä on jo lähes "normaali" koira.
uuden koiran hankkimista en suosittele,katsokaa ensin miten tuo siskon lähtö vaikuttaa perheeseen jäävään koiraan.
Liikaa muutoksia muuten
on aika huono yhdistelmä, ja toinen voi tosiaan stressata ihan pelkästään sitäkin. Laittakaa toinen kokeeksi tutuillenne, mutta älkää kiirehtikö uuden ottamista!
Saattaa mennä jonkin aikaa, kuukausiakin, ennen kuin tilanne normalisoituu ja näkee miten elo yksinäisenä sujuu.
t. 2.
Laumanvartiarodut valitettavasti kiintyvät laumaansa niin syvästi että ne sopeudu oikein uuteen laumaan. Luulen, että näin on käynyt toiselle koiristanne. Ei ole ilmeisesti ikinä oppinut ihmisten koiraksi vaan on vähän niinkuin koirien koira. Yleensä jos on 2 koiraa pennusta saakka yhdessä ne kiintyy toisiinsa niin, että niitä ei voi erottaa. Saattaa jopa lopettaa syömisen ja kuolla nälkään ikävän vuoksi.
Tosin teidän tapauksessa kannattaa kokeilla, koska koira ei halua asua teidän laumassa. Jos se vaikka löytäisi sen oman perheensä. Riippuen siitä miten riippuvainen on siskostaan. Lähteekö tämä koira lenkille kanssasi ilman toista koiraa ? Jos lähtee ja kykenee olemaan ilaman siskoaan, niin kannattaa kokeilla maalle rauhalliseen paikkaan myymistä.
Ja itse tunnen itteni aina hirveeksi, kun lähden harrastamaan ja otan vain toisen koiran mukaan, mutta kun tätä toista voi pitää huoletta vapaana talleilla ja on muutenkin helpompi. Ja kuitenkin tiedän, että juuri tälle aremmalle olisi todella tarpeellista saada laumanjohtajan huomio aikaa ja päästä harrastamaan.
Ap
harrastuksissa ja toinen koira kotona miehen kanssa. On kuulemma silloin ihan erilainen. Lenkillekin lähtee ihan mielellään ilman siskoa. Ovat myös kerran olleet hoidossa eri paikoissa kaks päivää.
Laittakaa koira kokeeksi esim. 1 kk tutuille. Sitten sen näkee, vaikea sanoa miten koirat reagoivat tilanteeseen.
Eihän se tietenkään mikään ihannetilanne ole, että koira joutuu vaihtamaan kotia, mutta jos elämä teidänkään kanssa kerrostalossa ei oikein suju, niin ei kai auta kuin kokeilla. Kannattaisi nyt paljon pyytää tuttavaperhettä teille kyläilemään ja käydä heidän kodissaan koiran kanssa, että se tulisi tutuksi.
Ei se väärin ole ottaa uutta koiraa, jos toisesta joutuu luopumaan, koska joskus tilanne ei vain toimi jonkun kanssa ja jonkun toisen kanssa se saattaa toimiakin.
Kumpi nartuista on pomo? Jos tämä teille jäävä narttu on "alamainen", niin sitten saattaa enemmän kaivata lajitoveria, kuin johtajan asemassa oleva koira.