Voinko elää itseni kanssa, jos nyt keskeytän tämän raskauden??
Tilanne: kolme lasta 7v, 5v ja kohta 1v, nyt vahinkoraskaus ja käytimme ehkäisyä. Ei tarkoituksena enää yhtään enempää lapsia, en usko että perheemme oikein enää jaksaisi sitä, enkä varsinkaan minä. Mies tekee uraa ja paaaljon töitä, olen helisemässä jo näiden kolmenkin (vaikkakin hyvin rakkaan ja halutun ihanan) lapsemme kanssa. Olin suunnitellut olevani vielä noin vuoden kotona ja sitten töihin. Kaipaan "aikuiselämää". Raskaus nyt erittäin alussa, yhdet menkat jääneet tulematta ja tein pos r-testin :( itkettää ja kamala tilanne, mies reissussa perjantaihin asti enkä halua kertoa puhelimessa mutta arvaan että sanoo, että teemme mitä ikinä minä päätän. Koska minähän meidän lapsia 90% hoidan muutenkin. Rakastava mies ja hyvä parisuhde, ihana isä kun on läsnä, se on harvoin :( mutta yrittää parhaansa ja jonkunhan se on tämäkin katras elätettävä. Tukiverkot (isovanhemmat jne) kaukana toisella puolen Suomea.
En koskaan ole kuvitellut tekeväni aborttia mutta nyt mietin sitä tosissani ja kamalalta tuntuu! Ja ehkäisy siis on pettänyt. Mitä tehdä??
Kommentit (11)
mutta sun pitää ajatella itseäsi ja perhettäsi, mitä ikinä päätätkään. muut ei voi sua neuvomaan että niin tai näin. varaa aika pian neuvolaan ja keskustele asiasta, ja jos päädyt aborttiin niin älä pidä tunteitasi sisällä vaan puhu jollekkin.
nuorempana kuvittelin että se on No Big Deal, mutta omien lasten kanssa ajatus on ihan hirveä.
raskaalta ja vaikealta tuntuu toisaalta ajatus taas uudesta raskaudesta, synnytyksestä, vauvavuodesta (nuorin täyttää ensi viikolla vuoden...), muiden lasten sopeutumisesta jälleen uuteen tulokkaaseen (siot lapset oli aika vaikeita kun kolmas tuli perheeseen) jne...
vaikeaa vaikeaa!!
ap
itse haluat ja mikä tuntuu parhaimmalta/järkevimmältä, ilman muiden moralisoinneista välittämisisä.
punnitset voimavarasi harkiten ja mietit mitä kaikke elämältä toivotte jo näiden perheenjäsenten keksen jotka nyt ovat siinä. jos kerrna sinä oelt se jonka on niiden lasten kanssa kestettävä, mies paljon poissa ja sukulaiset pois pelistä, sinä myös päätät itse mihin olet valimis venymään ilman että tialnne kääntyy siihen että sinä tai muuta alkaa siitä kärsiä.
löytyykö ketään, joka olis / ei ole samankaltaisessa tilanteessa tehny abortin, miksi, ja miten olet elänyt sen valinnan kanssa?
eikö tule mieleen, että tuon lapsen on todella tarkoitus synytä teidän perheeseen.....?
sillä erolla, että lisäksi on viime kuukaudet mennyt miehen kanssa huonosti ja se on ehkä se suurin syy miksi olen kauhuissani tästä raskaudesta! mä en ole ikinä hyväksynyt aborttia ehkäisykeinona enkä tilanteissa, joissa eletään suht terveinä parisuhteessa. ja nyt harkitsen sitä itse enkä tiedä yhtään mitä' tehdä! En voi uskoa, että parisuhde vahinkolapsesta paranee, toisaalta mikä oikeus mulla on tää elämä päättääkään? Mutta en tiedä voinko ikinä antaa itselleni anteeksikaan, jos päädyn aborttiin? Vaikeeta vaikeeta on.
HITTOAKO levittelet jalkojasi jos et ole ottamaan vastaan seuraamuksia! V...n!! IDIOOTTI.!!!!
NIIN JA KYSYT ASIAA TÄÄLLÄ ! Olet kyllä todella DAIJJU.!!!
varaa palkata vaikka siivous-tai lastenhoitoapua. mitä ihmettä epäröit? tietenkin teet lapsen, ja olet onnellinen raskaudesta.
terveisin katkera, yksinäinen ja köyhä yh, jolle kyllä kelpaisi hyvin tienaava mies ja lisää lapsia
teet niinkuin tuntuu parhaalta. Itse tiedät paljonko jaksat.