Lue keskustelun säännöt.
Miksei lapsi saa "vain" harrastaa...?
06.03.2009 |
Poikamme (nyt 8 v.) aloitti muutama vuosi sitten painiharrastuksen. Tämän harrastuksen kuulimme olevan hyvää harjoitusta sille, että pojalla on vähän ongelmia tasapainon kanssa (yhdellä jalalla hyppiminen, apupyörittä ajo polkupyörällä jne.)
Nyt painiseuran puolelta on alettu vihjailemaan, että pojan pitäisi keksiä joku muu harrastus, sillä muut saman ikäiset alkavat kilpailemaan ja siihen pojastamme ei kuulemma ole.
Miksi hän ei voisi vain jatkaa harrastamista?
Onko kaikkea pakko aina tehdä verenmaku suussa ja hirveällä kilpailuvietillä?
Kommentit (23)
Miksi hän ei voisi vain jatkaa harrastamista?Onko kaikkea pakko aina tehdä verenmaku suussa ja hirveällä kilpailuvietillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän monta jotka haluaisivat pelata jääkiekkoa tai luistella, mutta hieman pienemmässä mittakaavaassa. Tälläistä ei ole olemassakaan. Aika nuoresta jo lapset joutuvat valitsemaan aikovatko kilpailla Treenejä on 5-6krt/vko + kilpailut/pelit päälle. Miksi ei voisi olla niin, että 2-3krt/vko treenejä ja harkkamatsi siinä mukana? Varsinkin mitä vanhemmaksi mennään niin ei harrastut mahdollisuutta ole. Moni teini on tästä syystä jättänyt hyvän harrastuksen pois, kun harrastus on muuttunut todella kovaksi kilpailuksi ja liian paljon aikaa vieväksi.
Itse haluaisin pitää poikani jääkiekossa mahdollisimman pitkään, jo ihan sen vuoksi, että teini-iän pahimmat metkut jäisi väliin.Saa nähdä miten käy...
pojat, jotak eivät vielä harrasta mitään. Tarkoitus olisi heille keksiä jotain kivaa tekemistä, eli jokin harrastus. Mua ihmetyttää myös tuo, että lasten ei anneta harrastaa ja pitää hauskaa, vaan heistä aletaan heti tekemän jotain NHL-ammattilaisia. Kun kaikista ei ole siihen,eikä tarvitse ollakaan. En mäkään käy salilla treenatakseni fitness-kisoihin, vaan siksi kun se on mukavaa ja auttaa pitämään kunnon hyvänä ja stressin poissa. Miksi lapsille ei suoda samaa?
Poika, 8v, harrasti reilu vuoden jalkapalloa. Ei ole niitä kaikkein nopeimpia ja ketterimpiä muttei varsinaisesti kömpelökään.
No, jengistä alettiin jo pian nostaa esille ja ns. buuster-ryhmään niitä parhaimpia, monet heistä pelanneet varmaan 3-4-vuotiaasta asti ja tietysti siis aivan eri tasolla kuin poikamme ja muutama muu joukkueessa.
Jengistä on nyt lopettanut moni muukin ja se on harmi sillä lapselle tulee äkkiä epäonnistumisen tunne kun huomaa ettei ole yhtä hyvä kuin muut ja niitä parhaimpia sitten suitsutetaan. Tietysti heillekin pitää olla mahdollisuus kehittyä vielä paremmiksi. Mutta olen myös sitä mieltä että näille "pelkille harrastajille" pitäisi olla enemmän joukkueita ja harrastustoimintaa noin yleensäkin. Moni laji on niin kilpailupainotteista.
Veikkaan että monen lapsen ja nuoren liikunnan ja etenkin liikunnallisten harrastusten puute johtuu juuri tuosta kilpailun korostamisesta joka alkaa melkein kaikissa liikuntaharrastuksissa jo tosi nuorilla.
Joten enemmän harrastustasoista toimintaa lapsille kiitos! Jossa jokainen lapsi saisi niitä onnistumisen kokemuksia ilman hirveitä paineita, vaan voisi liikkua ja harrastaa ihan omaksi ilokseen.
Johtuu varmaankin seurojen liian kunnianhimoisista valmentajista.
Tähän loppui meidänkin poikamme Taekwondoharrastus - hän ei halunnut kilpailla ja koki, että harjoituksissa painostettiin kilpailuihin.
Urheiluseurat voisivat järjestää enemmän sellaista "kaikki pelaa" -filosofiaan perustuvaa liikuntakarusellityyppistä toimintaa l. ei välttämättä edes jumitettaisi yhteen lajiinkaan, vaan harrastettaisiin monipuolisemmin liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa nähtävästi tähtää NBA:han ja pelejä on joka viikonloppu. Tosin joukkueen taso ei ole kovin korkea ja ryhmä on pieni, Siellä ne käy häviämässä säännöllisesti suurinumeroisesti, osa ei tunne edes kunnolla sääntöjä. Ja jos esittää että kenties voitas nyt alkuun keksittyä harjoituksiin, saa kuulla " ettei tartte kuuluu seuraan, harrastaa voi muutenkin " Missä 8 v voi pelata koripalloa, jos ei seurassa, ei sitä yksin voi pelat.
osa pojista lopettaa pelaamisen murrosiässä kun mopot, kaverit ja tytöt vievät ykköspaikan tärkeysjärjestyksessä. sitten tulee kuvioon tupakka ja alkoholi.
myös urheilullinen ja fiksu veljeni teki noin ja on monta kertaa nyt hieman päälle 20 vuotiaana katunut asiaa. nyt urheileekin sitten enää vaan huvikseen ja kuntonsa vuoksi, ei enää kilpailumielessä vaikka olisi voinut päästä korkeallekin jos ei olisi koskaan keskeyttänyt.
Itse haluaisin pitää poikani jääkiekossa mahdollisimman pitkään, jo ihan sen vuoksi, että teini-iän pahimmat metkut jäisi väliin.Saa nähdä miten käy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin minua huvittaa se, että olemme joutuneet maksamaan vuosittain kilpailulisenssin ilman, että poika olisi päässyt yksiinkään kilpailuihin mukaan...
Löytyykö täältä yhtään urheiluseuroissa vaikuttavaa, joka voisi valaista näitä asioita?
Esimerkiksi täällä Espoossa on ainakin uimaseuralla erikseen harrastusryhmä ja sitten on kilparyhmät. Samoin erilaisissa voimisteluseuroissa on erikseen harrastusryhmät ja kilparyhmät. Myös hiihtoa voi harrastaa joko kilpa- tai harrastusryhmässä.
Joukkuelajit ovat varmasti vaikeampi juttu. Vaikkapa jalkapallossa voi olla vielä 10vuotiaille 3-4 eri joukkuetta ja kaikki eivät ehkä treenaa yhtä monta kertaa viikossa. Sen sijaan 13vuotiaalle harrastuspelaajalle ei varmaan joukkuetta löydy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liikkakerho, en nyt muista oliko kerran vai kaksi viikossa. Siellä vain pelattiin erilaisia pelejä. 3-6lk ikäiset tytöt ja pojat kimpassa.
Sitten kun yläasteelle menin niin harrastukset jäi, en halunnut sitä jatkuvaa harjoittelua ja harjoittelua kun olisin vain halunnut pelata.
Perussyy tässä taitaa olla se, että urheiluseuroja vedetään hyväntekeväisyysperiaatteella. Ja ainoa tavoite on saada uusia nuoria menestymään piirimestaruuskisoissa.
Jos kyseessä olis joku "kuntoilusali" jossa pidettäis painitunteja, niin tietenkin siellä olis eri tasoryhmiä jne. Silloin toiminta kyllä myös maksaisi enemmän! Itse olisin sen kyllä valmis maksamaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietinkin tässä kerran, että miten käy sitten sellaiselle lapselle, joka on lähtenyt /päässyt tähän kilpaurheilutoimintaan, kun hän vaikkapa riittämättömien taitojensa takia putoaa porukasta esim. 10-vuotiaana. Hänhän putoaa aivan tyhjän päälle! Hän ei enää voi aloittaa uutta harrastusta, koska kaikki lajit on "pitänyt" aloittaa ennen kouluikää. Aion ainakin omien lasteni kanssa nähdä paljon vaivaa sen eteen, että löytäisin seurat ja lajit, joita voi todellakin vain harrastaa. Ehkäpä meidän vanhempienkin pitäisi antaa äänemme kuulua siitä, mitä haluamme. Nythän monissa seuroissa mennään vain niiden kiiluvasilmäisten vanhempien ehdoilla, jotka haluavat lapsistaa nNHL-tähden turvaamaan omat eläkepäivänsä.
vaihtaisin painiseuraa. Tosi harmi, mutta ikävä kyllä (jo lasten) valmentajien motiivi on juuri kykyjen etsiminen. Toivottavasti löydät toisen seuran tai valmentajan pojallesi tai puhu sitten tässä seurassa johdolle tms. je kerro toiveistanne.
Itse yläasteella liityin valokuvauskerhoon. Vetäjä oli tosi nyreä, koska kamerani ei ollut herralle tarpeeksi hieno. Itketti ja jätin kerhon. Jälkeenpäin harmittaa tuo juttu ja vetäjän ylimielisyys.
Mutta on selvä, että monet vetäjät ovat kiinnostuneet harrastuksesta ja sen kehittämisestä, en niinkään pedakogiikasta. Ymmärrän tämänkln, varsinkin kilpaurheilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tavoitteisiin. Niiden tavoite on valmentaa niin, että pärjätään kilpailuissa. Tämän seuratoiminnan rinnalle pitäisi saada maksullisia yksityisiä harratusmahdollisuuksia. Tyyliin Anitra Ahtolan tanssikoulu, jossa ei välttämättä tähdätä mihinkään.
Se olisi se ratkaisu, mutta tietysti silloin vanhempien täytyy maksaa vähän enemmän. Mutta eihän se seuratoimintakaan ilmaista ole. Joskus jopa kalliimpaa ja aikaa vievempää toimintaa vanhemmille kuin maksullinen harrastus yksityisesti.
ymmärrän näkökulman kyllä,omat lapseni ovat todella lahjakkaita urheilussa ja näin ollen etenevät seuran toiminnan mukaisesti,tosin meistä ei yksikään vanhempi tai valmentaja ole verenmaku suussa räyhääjä. Lasten ehdoilla mennään silti. Vanhin poikamme lopetti lätkän 11vuotiaana koska silloin ei olisi enään saanut olla muita harrastuksia vaan vaadittiin sitoutumista pelkästään jääkiekkoon.
seuroissa koulitaan lapsista kilpailijoita jo pienestä asti. Sellaiset lapset eivät sitten halua/jaksa/voi harrastaa urheilua, kun kilpailemisesta tulee pakko. Syy ei kuitenkaan liene yksinomaan urheiluseurojen, vaan suomalaisen urheilurahoituspolitiikan, jossa rahan saanti taitaa riippua pitkälti seuran tuloksista kilpailuissa. Sama koskee painiseurojakin; kilpailuissa pannaan osallistuneet seurat paremmuusjärjestykseen ja pisteytetään ja epäilen, että harrastetasollakin rahansaanti riippuu seuran menestyksestä paikalliskilpailuissa.
Terveisin niinikään painia harrastavan pojan (10v) äiti, jonka poika tosin haluaa ja saakin kilpailla. Täsmälleen samoista syistä johtuen meidän poika lopetti jalkapallon pelaamisen.
Aikido. Ei käsitääkseni kilpailla. Suoritetaan vaan vöitä vai mitä natsoja ne nyt on. Ei ainakaan poikani seurassa. Nuorempi poika aloittaa karatejujitsun, en tiedä miten kilpailu henkistä se on.
Partiossa liikutaan myös, mutta ei ole ehkä niin liikunnallinen harrastus. Onhan partiossakin jotain joukkue kilpailuja, mutta ei veren maku suussa.
Meillä tyttö harrastaa taitoluistelua nyt kolmatta vuotta. Ryhmä on kiva ja pysynyt samana sieltä luistelukoulusta asti ja meistä vanhemmistakin on alkanut tulla tuttuja. Nyt on kuitenkin viimeinen vuosi yhdessä, koska nämä 2001 syntyneet ovat nyt viimeisen mahdollisen hetken edessä siirtyä kilpailutoimintaan - eli esim. muutama ryhmän 2000 syntynyt ei VOI pyrkiä kilparyhmiin, koska on 8-9 vuotiaana liian vanha aloittamaan kilpailemisen. Haloo!!! Ja tämä on Suomen Taitoluisteluliiton sääntö. On toki kyse vaativasta lajista, jossa harjoittelu on aloitettava aikaisin. Kuitenkin kaikissa lajeissa n. drop out -ilmiö, jossa lapsitähdet lopettavat ennen huipun saavuttamista eikä kovan karsinnan tuloksena takaa ole tulijoita, on iso ongelma. 8-9 vuotiaana voi vielä ottaa todella isoja kehitysharppauksia jos pohja on kunnossa.
Kilparyhmään siirtyminen tarkoittaa harjoittelua 5 kertaa viikossa (puhumme nyt siis 6-7-8 vuotiaista lapsista) ja harjoituksista ei saa olla pois kuin sairastapauksissa. "Jämille" on joo tarjolla harrastajaryhmiä ja muodostelmaluistelua (sorry, en väheksy muokkaria alkuunkaan, täällä meillä päin joukkueiden taso vaan on aika olematon ja se on selkeästi se vähemmän arvostettu osa-alue - ehkä juuri siksi että sinne ohjataan vain "jämät" :) joissa luistelijoiden ikähaitari on esim. kahdeksasta neljääntoistavuoteen. Sama juttu on noissa harrastajaryhmissä. Siksi suurin osa lopettaa tämän vuoden jälkeen.
Oma tyttömme ehkä pääsisi tuohon kilparyhmään, mutta minulla järki sanoo vanhempana ettei tuossa ole mitään tolkkua.
Ja samaa asiaa oon ihmetellytkin. Siis tottakai voi kilpailla jos haluaa, mutta iso osa ei halua eikä heillä ole siihen edellytyksiä. Miksi ei ole urheiluseuroja, joissa vain pelailtaisiin omaksi iloksi kerran viikossa ilman mitään suorituspaineita? Erikseen voisi sitten olla ne ryhmät, joissa todella valmennetaan kilpailuihin niitä, jotka sitä haluavat.