rintaraivareista: tsempitysta kaivataan!
Kauhea ilta takana: lahdettiin anoppilaan syntymapaiville n. 2 vee ja 2 kk lastemme kanssa. Etukateen jo pelkasin mita siita tulisi pienimman kanssa, hanella kun on aika pahoja rintaraivareita paivittain. Paastyamme perille syotin heti, ja se onnistui ihan hyvin koska oli vasta heraamaisillaan automatkan jaljilta. Hetken oltuaan hereilla alkoi vauva itkustella, ja ajattelin etta vasyttaa kun juuri syotiin. Vauvan itkettya jonkun aikaa appi kertoo etta " tuolla on sitten maitoa pikkuiselle" . Viimekertaisen kayntimme ja rintaraivarin jalkeen on vakuuttunut ettei minulta riita maitoa. Kivaa.
Kun itku vain jatkuu yritan sitten antaa sita rintaa. No sehan ei sitten onnistu ei sitten millaan. Siihen tulee sitten viereen kyttaamaan anoppi ja kyselemaan etta oliko se esikoisenkin kanssa tuollaista ja etta voi voi, mika nyt on. Yritan siihen selittaa etta esikoisen kanssa kaikki meni hienosti, tama vauva nyt vain on tallainen ettei jaksa odottaa sita maidon " nousua" .
Mina vasyneena alan sitten jo vollottamaan miehen yrittaessa kannustaa vieressa. Kylla se maito sielta sitten lopulta nousi, mutta paha mieli jai kun en yhtaan kannustusta saanut miehen vanhemmilta ja siskoilta. Tassa maassa jossa asun imetys ei ole kovin yleista (vaikkakin suositeltua), ja tuntuu etteivat tieda rintaraivareista mitaan.
Tuli taas sellainen olo etta olisi tama elama vain niin paljon stressittomampaa ilman imetysta. Helppia, nyt tarvitsisin voimaa jatkaa imetysta, kertokaa etta tama menee ohi!
Kommentit (6)
Miksi et antanut herätä kunnolla ja olla vähän aikaa uudessa paikassa. automatkan jälkeen riittää nähtävää varsinkin kun herää juuri. Ja antanut vasta kun on maitoa?
Ei minulla ainakaan maitoa ollut kokoajan rinnoissa. Vaan tietty säännöllinen rytmi takasi että maitoa oli aina juuri 4h välein ja tarpeeksi.
Stressasitko nyt vain edelliskerrasta liikaa? Olisiko tutti mahdollinen lohduke jos toinen itkee koko ajan kun on tottunut olemaan rintasuussa?
Ne on aina hoitaneet poikansa paremmin kuin sinä koskaan hoidat lastanne. :)
Mutta onneksi miehesi tukee sinua. Tietysti tollasesta tulee paha mieli, mutta koita olla välittämättä.
Puoli tuntia / tunnin oli syömättä, tutti ei kelvannut kuin vasta 4-5kk iässä ja sitten syöminenkin nopeutui ja harventui.
Neljän tunnin syöttöväleistä oli ihan turha edes unelmoida. Hyvin vauva kasvoi, eli maitoa tuli ja kun oli joskus hieman pidempään syömättä niin sitä suorastaan valui.
Jos toinen lapsi on samanlainen kuin ensimmäinen niin en tiedä onnistuuko samanlainen syöttäminen ja onko vauva pakko opetettava tulemaan toimeen kun tosiaan eihän sitä sitten voi istuskella tunteja sohvalla ja katsella telkkaa vauva sylissä/rinnalla.
Ainahan siinä menee vähän aikaa ennen kuin maito alkaa herumaan ja jotkut vauvat eivät jaksa sitä odottaa. Minusta noi rintaraivarit oli kans inhottavia silloin jos oltiin jossain kylässä. Kotona tilanteen voi ottaa paljon rennommin. Mulla se oli mun mummo joka oli niin tietävinään imetyksestä ja vauvanhoidosta kaiken. Jos oli rintaraivareita hän luuli että vauvalla ei ole nälkä ja että yritän sitä väkisin syöttää :( Sitten jos vauva söi useammin kuin neljän tunnin välein niin ihmeteltiin että taasko sä sitä syötät... Kyllähän sitä jokainen äiti tietää mikä " kausi" on vauvalla meneillään ja milloin sitä rintaa tarvitaan. Joten syötä vauvaasi niin usein kuin se on tarpeen :) Koita kestää myös rintaraivarit ja anna tollasten " höpö-höpö-juttujen" mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos !!
nyt taas auringonvalossa kaikki tuntuu helpommalta :o)
t.ap
sen unohdin mainita etta kun yritin selittaa tata etta vauva hermostuu kun maitoa ei heti tule yhtalailla kuin silloin kun se " nousee" rintoihin, niin miehen sisko sanoi siihen etta hanella sita oli silloin liikaa. Han on siis imettanyt ensimmaistaan pari viikkoa.
Olenko mina ihan outo, jos maito minulla " nousee" vasta lapsen imettya hetken?