ahdistava odotus

pidin pitkin päivää "hengitystaukoja", jolloin keskityin vain ja ainoastaan hengittämiseen. Se tasaa stressihormoneita ja mieltä.



Musiikin kuuntelu toimi myös hyvin, tv:n katselu ei niinkään, vaan väsytti vain lisää.



Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi, onnkeis olet lääkäreiden tarkkailussa yms. Pyydä rohkeasti apua myös mielellesi, jos sitä tarvitset - vaikka keskusteluapua mielenterveyssairaanhoitajalta tai neuvolan psykologilta. Se voisi olla sinulle nyt hyvä asia, toivottavasti sitä on sinulle jo tarjottukin - yleensä sitä pitää itse vaatia.

KEskusteluapu ehkäisee myös synnytyksen jälkeisen masennuksen ilmaantumista.

Jos selittäisit vähän tarkemmin, olisi helpompi ottaa kantaa.

kertoa yksityiskohtia, koska sillä mikä sairaus on ei ole merkitystä. Sen verran valotan että todettiin viikolla 20 ja ehdotetiin aborttia. Viikkoja nyt 28.

katsonkin netistä tuota jooga asiaa..

Onneksi nyt rv 28 lapsella on hyviä mahdollisuuksia selvitä. Tapahtuuko synnytys sektiolla vai alateitsekö turvallisinta?



Ensimmäinen lapsesi ja sairaus sinulle yllätyksenä? Hyviä puolia voisi hakea, että nyt 1) sait ainakin diagnoosin ja osaat varautua sairauteesi jatkossa. 2) Saat sentään lapsen sairaudestasi huolimatta. Kaikki eivät saa ensimmäistäkään.



Onnea kaiken läpikäymisessä!

että joku valottaa hyviäkin puolia! Olenkin ajatellut, että kyllä tämä lapsi on todellinen kultakimpale, jos tästä selvitään! Ei kuitenkaan ole ensimmäinen. Sairaus tuli täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä. Sektiolla synnytetään, koska alatiesynnytyksen riskit liian suuret.

vaikka sairaus ei ollutkaan sydänperäinen, hengenvaarallinen kuitenkin. Makasin yhteensä 4 kk, välillä sairaalassa, välillä kotona. Oliko sinulla siis 28 viikkoa täynnä, jos oikein ymmärsin? Se on jo tosi hyvä saavutus, yli 28 viikkoisina syntyvillä on yleensä hyvä ennuste (ja yli 32 viikkoisina syntyvien ennuste on pitkällä tähtäimellä lähes sama kuin täysiaikaisella). Vertaistuen saamiseksi suosittelen www.kevyt.net sivuja. Rentoutumiskeinot ovat vaikea asia, itse en esim. pystynyt lukemaan mitään naistenlehtiä "raskaampaa" ja niissäkin oli välillä artikkeleita jotka olivat mulle liian järkyttäviä. Netissa tuli oltua liikaakin (tosin sieltä sai myos vertaistukea) ja tv:tä katseltua. Ehkä eniten onnistuin olemaan ajattelematta asiaa kun kävi vieraita tai puhuin puhelimessa ihmisten kanssa (kannattaa tosin välttää ihmisiä jotka ovat tilanteestasi järkyttyneempiä/yhtä järkyttyneitä kuin sinä itse), vaikka etukäteen tuntui monesti etten jaksaisikaan. Voimia sinulle!

kuin olisin itse kirjoittanut. Olen kokenut aika monta järkytystä lyhyen ajan sisään- ensin tiedon tästä sairaudesta, johon ei ole olemassa parantavaa hoitoa, sitten keskustelut abortista, joka tosi vaikeaa enään noilla viikoilla yhtäkkiä, tiedon, etten voi enää saada lapsia sydämen vuoksi ja on sanottu ihan suoraankin, että hyvä jos nyt tästä selviät. Samalla tavoin jotkut artikkelit (kuolemaan yms. )liittyvät ahdistavat ja mihinkään on vaikea keskittyä. Samalla tavoin lepään joko kotona tai tarpeenvaatiessa sairaalassa (tilanteista riippuen) Istuessani ja vaikkapa kirjoittaessai tätä pulssitaso +-100. Kukaan ei sairaalassa tarjonnut minulle psykologia tai muutakaan keskusteluapua, siksikin tämä netti on jollakin tapaa helppoa, kun ei tarvitse koko elämäänsä ensin tilittää ja tutustua uusiin ihmisiin muutakuin virtuaalisesti. Vaikka saattaahan täältäkin joskus vaikka ystävän löytää. Kohtalotovereita ainakin.

Lähellä olevat ihmiset ovat ahdistuneita ja jos alan puhua jotain oikein näen kuinka heitä jo valmiiksi ahdistaa, joten sekin on vaikeaa. Itse sitten suojelee muita tyliin mitä kuuluu-no mennään päivä kerrallaan, ihan hyvin on mennyt-vastailua. Miehellekään ei voi koko ajan ahdistustaan purkaa, sillä onhan hänkin peloissaan. Isommat lapset vaistoavat jännitteet ja sekin stressaa.

Läheisistäsi ei ole sinulle tarvitsemaasi keskuteluseuraa - pelkäät ahdistavasi heitä ja siksi kontrolloit keskustelua ja esität vahvempaa kuin mitä olet. jos koet tarvitsevasi keskuteluapua, kysy sitä neuvolasta tai sairaalasta, sitä kyllä saa kunhan vain vaatii tarpeeksi äänekkäästi - kokemusta on.



Hyvää jatkoa teille, toivokaamme että kaikki sujuu hyvin - niinhän käy yleensä riskiraskauksissakin!

Mutta jos olet kotona vuodelevossa sitä voi olla käytännössä vaikea toteuttaa (näin ainakin täällä missä itse olen odottanut) koska harvat sitä tarjoavat tekevät kotikäyntejä, ja ekstra-reissut vastaanotolle ovat raskaita jos oma kunto on oikeasti huono. Voisiko sen yhdistää vaikka muuhun sairaalakäyntiin tai voisitko pyytää sitä jos/kun joudut sairaalaan sisälle? Joka tapauksessa samaa mieltä siitä että sinun kannattaa ottaa lääkärin kanssa puheeksi tämä henkisen tuen tarpeesi, sitä ei välttämättä tajuta tarjota mutta toisaalta ainakin yliopistosairaaloilla (jossa oletan raskauttasi seurattavan) on tällaisia palveluja olemassa.



T: yhdeksikkö (kai?)