Te joilla on rumat lapset, miten kestätte niitä?

Jokaisen lapsi on maailman kaunein!

äidiltäsi.

komppaan kolmosta.



Mun poika ainakin on maailman söpöin mutta ap:n mielestä varmaan ruma.



Mitenköhän muuten monet suloiset ja fiksut lapset kestävät rumia ja tyhmiä äitejään?

lapseni on ihan sievä, muttei todellakaan kaunis. Tiedän monta häntä paljon kauniimpaa.



Uskon kuitenkin, että rumaakin lasta rakastaa, koska omissa silmissä tämä lapsi on vain rakkain, eikä sillä tavoin ruma. Söpö voi olla rumakin lapsi. Mutta kyllä normaaliälyinen ihminen osaa arvioida ulkonäköä objektiivisesti, eikä pidä pulskaa, siansilmäistä huonoihoista lastaan maailman kauneimpana, maailman ihanimpana ehkä kuitenkin. Ja näin se pitää ollakaan.



Äiti, jolla on aika tavallisen näköiset lapset, joita rakastaan enemmän kuin mitään tai ketään koskaan tässä elämässä.

Mutta jos todella kaunis lapsi onkin hyvin ilkeä. Onko hän edelleen yhtä kaunis?

Uskon kyllä että toisten silmissä ruma lapsi ei ole vanhempiensakaan mielestä kaunis, muttei nyt sentään ruma.

Mun mielestä rumat ihmiset ovat erittäin harvassa, mikä ei todellakaan tarkoita että kaikki olisivat jotain huippukauniita :-).



T: kauniiden lasten kaunis äiti

Oletko katkera, kateellinen vai mikä omassa elämässäsi on vikana?

Olitko koulussa koulukiusaaja?

Lisäksi hän on uskomattoman älykäs. Olemmekin päättäneet, että hänestä tulee ensin Miss Suomi, sitten opiskelee professoriksi (suvussamme on professoreja) ja lopulta Suomen presidentti.

enkä ole ajatellut heitä rumana/kauniina. Vaan ihanina ja rakkaina. Olen kai jotenkin "sokaistunut" ja tottunut heidän ulkonäköön..lapsimalliksi pyydetty monesti, kun liikuttu jossain. Kun joku katsoo lapsiani ja sanoo, että vitsi toi on kyllä oikeasti kaunis niin jos sanoja on tuttu, niin kysyn aina, että oikeestikko oot sitä mieltä:) Ventovierasta kiitetään kohteliaisuudesta.

Jotenkin vaan muut arvot on ulkonäköä tärkeempiä..Sydäntä lämmittää enemmän kuulla kehuja lasten hoksaavaisuudesta, käytöstavoista, urheilusuorituksista...ulkonäkökommentit on aika turhia...

Tai siis sen verran tiedän etteivät ole poikkeuksellisen kauniita - esim. tyttöni oli varmaan suunnilleen kaksivuotias ennen kuin sillä alkoi olla edes jollain lailla järkevän näköiset hiukset. Mutta mun äidinsilmäni näkee nämä asiat jotenkin enemmän silleen että "onpas tuo tyttö söpön ja hassun näköinen kun sen vähäinen tukka sojottaa tuolla tavalla joka suuntaan" sen sijaan että osaisin nähdä sitä rumuutena. Tai että "voi kuinka suloinen tuo meidän paksu vauva onkaan" sen sijaan että ajattelisin onko se muodoltaan jotenkin todellisesti kaunis.

eka lapsi oli tosi ruma tyttö, joten vaihdoin jo synnärillä kauniimpaan. Eli vaihdoin nimilaput huomaamattomasti ja sain kauniin lapsen mukaani. Toinen lapsista oli syntyessään ihan ok näköinen, mutta reilun vuoden iässä hokasin et ei perk...rumahan se on tämäkin ja yhden kerran sit just ennen muuttoo toiselle paikkakunnalle hain lasta kerhosta ja siinä lähtö hässäkässä tajusin tilaisuuteni koittaneen ja otin mukaani yhden tosi söden pojan. En tiedä mitä näille alkuperäisille rumille lapsille tapahtui, mutta ainakin mulla on nyt kauniit lapset ja olen onnellinen.

aikuisilla muuten näkee usein tosi söpöjä lapsia. Mä olen vähän taipuvainen ajattelemaan että lapsen on erittäin vaikeaa olla ruma.

En kestänyt, annoin pois. Nyt on hakusessa Shiloh (Jolien ja Pittin muksu), siis tulossa meille, kun rahasta päästään sopimukseen. Hän on KAUNIS lapsi, muita en kestä.

Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa! :D

Eipä silti; sun ukkos sanoi että mä olenkin maailman kaunein nainen ja äiti. Sua se sanoi petolinnun perän näköiseksi, varsinkin aamuisin melkein säikytät naamallasi muut.

Säästetään joka kuukausi iso summa kaikkien kuuden kauneusleikkausta varten. Tiukkaa tekee, mutta mitäpä sitä ei lastensa kauneuden eteen tekisi.