Napisenko turhasta? Asiaa parisuhteesta
Olen yrittänyt hillitä itseni, koska miehen mielestä minusta oli tullut " nalkuttava akka" . Nykyään lähinnä itkeskelen lähes päivittäin uupumustani.
Meillä on 3 lasta. Minä ja mies käymme molemmat palkkatöissä. Nuorin lapsistamme oli 1,5v kun jouduin palaamaan töihin. Olisin itse ollut valmis kitsastelemaan jotta olisin voinut olla pidempään kotona mutta mies ei ollut valmis vaan osteli taulutelkkareita, uuden auton, uusia hifilaitteita, moottoripyörän jne.
Meillä minä teen yksin aivan kaikki kotityöt ja lisäksi hoidon yksin lapset. Mies aina välillä lupaa etukäteen osallistua mutta aina tuleekin jotain muuta tai sitten vain lykkää sitä tyyliin " älä nyt nalkuta, mua ei ainakaan huvita osallistua kun sä oot tommonen" . Tosiasia kuitenkin on että jos vain hymyilen ja annan kaiken tapahtua niin mies on joka viikonloppu ryyppäämässä, nukkuu päivät ja illat pelaa tietokoneella tai katsoo telkkaria minun hoidellessa arjen. Tästä mies tykkäisi ja jos vihjaan siihen että hänenkin pitäisi osallistua perhe-elämään niin saa raivareita ja alkaa haukkua mua nalkuttavaksi ämmäksi. " Miten sustakin on tollanen tullu, kato nyt ittees kun koko ajan rähjäät" . " Sellasta se äitien elämä on, munkin äiti teki yksin kaikki kotityöt" . Totta, mutta anoppi olikin kotiäiti.
Minulla on vaativa työ, jolle mies lähinnä vain naureskelee. Usein olen työpäivän jälkeen aivan veto pois mutta lapset ja koti on hoidettava. Mies on erittäin kiukkuinen jos ei ole hänelle lämmintä ruokaa illalla tarjolla jne.
Miehen mielestä tämä on normaali työjako, näin se on aina mennyt. Ei mulla ole kuulemma sen enempää taakka kuin hälläkään. Mä vaan nalkutan turhasta. Ja kuulemma voisin ihan hyvin olla tekemättä kotitöitä tai hösäämättä lapsia minäkin. Ei tarvitse olla siistiä miehen mielestä. Jos yritän nätisti puhua niin sitten tulee näitä " Juu, mä autan lauantaina siivouksessa" . Mies on itsekin myöntänyt joskus sanovansa näin jotta pääsisi sillä hetkellä helpommalla. Ja kun lauantai koittaa " Anna mun nyt nukkua, älä hössötä, ehtii sitä myöhemminkin... ehtii sitä ens viikollakin" .
Mitä mieltä olette? Miten toimia?
Itse olen TODELLA väsynyt. Lisäksi erittäin stressaantunut työn ja kodin yhteensovittamisesta, olen kärsinyt väsymyksen lisäksi nyt lähiaikoina uniongelmista jotka pahentaa väsymystä entisestään.
Kommentit (8)
Ei kuulosta kovin terveeltä tuo teidän systeemi.
Noi uniongelmat on paha juttu. Nehän vain pahentaa ongelmaa, kun ei saa nukuttua. Ja ei ole mikään ihmekään, että tilanne vaikuttaa jo nukkumiseenkin, sillä kyllä tuo teidän elämä kuulostaa aivan kohtuuttomalta sulle. Ja stressi ja uupumushan usein sitten näkyy uniongelmina.
Ulkopuolista apua suosittelen minäkin.
Ja et napise, sun miehes käyttää sua surutta hyväkseen ja sinä et voi sille mitään.
Ja nyt sitten se mitä voit, kumpi on tärkeämpää lasten hyvä olo vai siisti koti?
Jos valitset lapset lakkaat siivoilemasta turhia, laitat ruuan lapsille ja itsellesi ja jos et jaksa mene vaikka johonkin ruokapaikkaan syömään lasten kanssa, miehes on aikuinen ja osaa ruokkia itsensä.
Peset lasten vaateet ja omasi, jätä miehen vaatteet pesemättä. Kun hän on aikuinen hän osaa ne pestä itsekin.
Lakkaat siivoamasta miehesi jälkiä, annat välillä paikkojen levitä ja sanot miehelle en jaksa, eikä mun tarvitse jaksaa. Jos miehesi haluaa siistin kodin hän tarttukoon iyse imuriin ja pölyrättiin.
Nyt kun loma-aika on tulossa varaa lasten kanssa vaikka viikksi hotellista tai maatila mahoituksesta huone täydellä ylläpidolla ja jätä mies yksin elämään.
Sun miehesi ei ole tajunnut että teidän perheessä on yksi aikuinen ja 4 lasta.
vaikka viikkosiivous ja yksi isompi siivous kerran kuussa.
Ei se ole hirveän kallista.
Olen monta kerta miettinyt eroa ja itkenyt sitä että otin tuon miehen vaikkei alun perinkin oli tiettyjä merkkejä näkyvillä, tilanne kuitenkin kärjistyi vasta kolmannen lapsen syntymän jälkeen. Siihen asti meni ajoittain jopa hyvin, mies oli työttömänä ja sen myötä osallistui vähän kotonakin. Nyt on mielestään kovin tärkeässä työssä ja sen jälkeen kaikki on muuttunut näin kamalaksi.
Mietin että ehkä eroan kunhan saan asiani ensin muuten kuntoon. Kun saan vakituisen työn ja kerättyä vähän tukiverkostoa ja itseni henkisestä vähän parempaan kuntoon. Tuntuu että nyt en jaksaisi sitä eroakaan, onhan sekin prosessi sekin.
Sinä hoidat perheen laskut ja ostot. Mieheltä pankkikorttikin pois, ja annat hänelle kuukausirahan käteisenä, jolla hänen on pärjättävä.
Jos kerran ihminen ei osaa hoitaa raha-asioitaan kuin aikuinen, niin silloin hänellä ei myöskään voi olla aikuisen oikeuksia rahan käytössä.
terkkua vaan kohtalotoverilta---
miehelle rajat ja 1 vapaailta sinulle maksoi mitä maksoi
(ps. minulla on 1 x kk vapaailta ja mll täti maksaa lähes 100 e 8 h...mutta mies maksaa...)
Tilannehan on sinulle aivan kohtuuton! Minusta on erittäin ärsyttävää kun jotkut miehet käyttää naisen " nalkuttamista" tekosyynä olla tekemättä mitään.
Sinuna ehdottaisin ulkopuolisen avun hakemista, pariterapiaa tms, jossa saisitte ulkopuolisen ihmisen välillenne selvittämään asioita. Ilmeisesti miehesi pitää laittaa kunnolla selkä seinää vasten ennen kuin ymmärtää.