Lue keskustelun säännöt.
miten saada 4-vuotias pysymään sängyssä illalla?
27.03.2009 |
Minulla on keinot ihan loppu 4-vuotiaan kanssa. Illalla kun on nukkumaanmenoaika niin alkaa kauhea hulina: poika karkailee sängystä ja juoksee pitkin kämppää lällättäen, heitellen tavaroita, nauraen ilkeästi jne. Illat ovat ihan hirveitä. Ja minusta tuntuu kuin olisin täysin epäonnistunut äiti.
En periaatteessa usko lahjontaan ja kiristykseen vaan mielestäni lapsen pitäisi totella ilman niitä vanhempaansa. En myöskään halua huutaa lapsille, mutta eilen meni lopulta hermot ja huusin "JA NYT SÄNKYYN." (Totteli kyllä, mutta minulle huutaminen oli jälleen epäonnistuminen vanhempana.)
Kaikki neuvot ottaisin ilolla vastaan. Olen aivan onneton tilanteen takia.
Kommentit (28)
Aika harva 4v uskoo pelkkää sanaa, että älä siinä koe mitenkään epäonnistumista. 4v tarvitsee vielä sanomisen rinnalle konkreettista toimintaa.
Älä ajattele uhkailuna tai lahjontana, vaan niin, että hyvä käytös palkitaan. Lapsi saa palkinnon, kun tekee jotain hyväksyttyä. Aikuinenkin tarvitsee palkinnon tylsästä työstä. Aikuiselle vaan riittää usein palkaksi hyvä mieli -lapsi ei aina pärjää pelkällä hyvällä mielellä vaan tarvitsee jonkin näkyvän tai tuntuvan palkinnon; esim. vanhemman kanssa yhdessä tekeminen.
-
että elämän perusasioista ei palkita. Siis nukkumisesta tai syömisestä tai aikaanaan pottailusta tms. Jotkut asiat on vaan sellaisia että ne tehdään eikä niissä oteta neuvotteluasennetta ollenkaan. Toki voidaan kevyesti kehua, että hyvin toimittu, ja sitten jatketaan elämää eikä soiteta isille töihin, mummolaan ja kaupan kassalle että jee, kakka tuli pottaan. Palkinnot tulee sitten kuvaan toisenlaisissa asioissa. Hyvin on toiminut meidän lapsen kohdalla, on tullut kehuja päivähoidossa just esim. syömisestä ja vessatouhuista. Kun temppuilu sellaisissa asioissa ei ole mahdollista meidän perheessä. Ja syömään tai potalle ei tietysti ole pakotettu eikä mitään, esim. syödä on saanut aina just sen mitä haluaa pöytään kannetun tarjottavan rajoissa, mutta niistä ei ole myöskään palkittu tai tehty numeroa eikä annettu esim. tarroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne on varmasti raskas, kun isompi kokeilee rajojaan ja vauva tarvitsee paljon huomiota ja hoivaa.
Minä en suoraan sanottuna muista vastaavasta elämänvaiheesta (lapsilla tosin ikäeroa vain puolitoista vuotta, mutta ei ainakaan yhtään helpompi tilanne kuin isommalla ikäerolla) niin paljon, että voisin antaa takuuvarmoja ohjeita. Menimme päivä kerrallaan erilaisilla kokeiluilla ja virityksillä eteenpäin.
Kuvauksestasi tulee mieleen se, että ainakin 4-vuotiasta pitäisi fyysisesti rajoittaa (syliin ottamalla, sänkyyn palauttamalla, aikuinen oven lähellä passissa ja nappaamassa juoksentelija kiinni tai huoneessa rauhoittamassa), ettei pääsisi juoksemaan ympäri asuntoa; siihen ei varmasti sanalliset ohjeet tai huutaminen auta.
Onko miehen pakko olla tietokoneella lasten nukutusaikaan? Olisi iltapuhdetta tarjolla perheenkin parista...
että omat kasvatusperiaatteet toimivat kaikilla lapsilla ja ne ovat ainoita oikeita tässä maailmankaikkeudessa...
Lapset ovat samassakin perheessä erilaisia, jolloin joutuu yksilöllisesti miettimään, millaista kasvamisen tukea kukin lapsi tarvitsee.
Tämä on ihan totta mutta meidän perheessä sillä rajauksella että elämän perusasioista ei palkita. Siis nukkumisesta tai syömisestä tai aikaanaan pottailusta tms. Jotkut asiat on vaan sellaisia että ne tehdään eikä niissä oteta neuvotteluasennetta ollenkaan. Toki voidaan kevyesti kehua, että hyvin toimittu, ja sitten jatketaan elämää eikä soiteta isille töihin, mummolaan ja kaupan kassalle että jee, kakka tuli pottaan. Palkinnot tulee sitten kuvaan toisenlaisissa asioissa. Hyvin on toiminut meidän lapsen kohdalla, on tullut kehuja päivähoidossa just esim. syömisestä ja vessatouhuista. Kun temppuilu sellaisissa asioissa ei ole mahdollista meidän perheessä. Ja syömään tai potalle ei tietysti ole pakotettu eikä mitään, esim. syödä on saanut aina just sen mitä haluaa pöytään kannetun tarjottavan rajoissa, mutta niistä ei ole myöskään palkittu tai tehty numeroa eikä annettu esim. tarroja.
meillä muuten melko kiltti 4 v teki tuollaisen samanlaisen taiston ulkoilemaan lähdöstä, kun meille tuli vauva. Kovasti mietin, että pitääkö kuria kunnolla niin kuin ennenkin, vai annanko periksi ja yritän olla lempeämpi, kun isoveljen pitää tottua vauvaankin. Ajattelin, että paijaus ja kehuminen varmaan olisivat olleet sitä, mitä lapsi olisi tarvinnut, mutta toisaalta säänöistä lipsuminenkin luo turvattomuutta lapselle. En oikein edes muista, mihin päädyin, rankkaa oli aikansa, mutta sitten se meni ohi. Muista että tuosa elämänvaiheessa se 4 v ei oikeastaan voi saada liikaa huomiota ja hyväksyntää.
Ehkä se on sitten lahjontaa. Luen vasta kun ovat nätisti paikoillaan sänkyissään.
Luen yleensä niin pitkään, että väsyvät ja lopuksi vielä silittelen vähän aikaa hiuksia ja sitten vasta lähden huoneesta ja laitan valot pois.
Muuten meillä olisi illat ihan samalaisia, juoksua ja riehumista. Onneksi tykkäävät kuunnella kun luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yritin kakkosen ehdottamaa keinoa eli vein takaisin sänkyyn kun sieltä karkasi. Jaksoin 14 vrk ja arvaatte varmaan jo että lapsi voitti. Hän on ilmeisesti harvinaisen sinnikäs tapaus. Vein hänet sänkyyn takaisin 130 - 90 kertaa. Aloin laskemaan noita kertoja jotta en olisi pimahtanut. Laskeminen auttoi kummasti.
Tällä hetkellä käytössä karkki- ja televisionkatselukieltouhkaus. Toimii arkisin noin joka toinen ilta ja aina v-loppuisin. Tietää että silloin on aikaa katsella telkkaria ja karkkiakin saa enempi, joten menee pe ja la-iltoina nätisti nukkumaan. Hänellä kyllä silloinkin menee nukahtamiseen 1,5 tuntia, mutta jää itse huoneeseensa ja antaa mulle vähän sitä paljon kaivattua omaa aikaa.
Mun mielestä lasten kanssa kaikki keinot on sallittuja. Kaikki lapset on niin omia yksilöitään. Ole vaan onnellinen jos keksit keinon millä saat oman lapsesi toimimaan niinkuin haluaisit. Tämän oikean keinon etsimiseen/löytämiseen voi kulua pitkäkin aika. Täältä netistä saa hyviä vinkkejä ja ystäviltä/äideiltä/isovanhemmilta. Huono äiti fiilikset kannattaa unohtaa ihan tykkänään. Sä et ole huono äiti, jos kirjoittelet täällä ja tosiaan mietit ja yrität etsiä ratkaisua ongelmaan. Tsemppiä!
t. yh
koska lapset viedään _vasta_ sitten sänkyyn,kun ovat väsyneitä.
Eivät jaksa hillua tai juosta minnekään,vaan uni tulee alle 5 minutissa iltasadun lukemisen jälkeen.
Kannattaa kokeilla ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen voi opettaa myös rauhoittumaan sänkyyn yksin kirjan kanssa. Hetki lukemista ja rauhoittumista ennen unia. Moni aikuinenkin lukee iltaisin. Tämä on toiminut meillä kahdesti erinomaisesti hyvin pienestä. Lapset ovat lisäksi saaneet hyvän harrastuksen lukemisesta.
sillä se ei sisällä noita lahjomisia ja uhkailuja. Se on vain sitä, että nyt on aika pysyä sängyssä. Mutta siihen tosiaan tarvit sen miehen mukaan, kun et itse voi kantaa. Ja tarvit sen miehen siksikin, että ekana iltana tuo palauttamisrumba voi kestää pari tuntiakin, joten jos vauva herää sillä aikaa tai alkaa muuten parkumaan, niin toisen vanhemman on hoidettava vauvaa.
Teidän 4-vuotias on huomannut missä teidän perheen heikko lenkki on. Ja sehän on selvästi juuri tuossa, että isä ei osallistu iltaan ja että äiti ei pysty kantamaan isompaa. Niinpä lapsi käyttää tilannetta hyväkseen, kun on sen tilaisuuden löytänyt.
Nyt teidän tarvii vain tukkia aukko järjestelmässänne, ja saatte homman taas toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska lapset viedään _vasta_ sitten sänkyyn,kun ovat väsyneitä.
Eivät jaksa hillua tai juosta minnekään,vaan uni tulee alle 5 minutissa iltasadun lukemisen jälkeen.
Kannattaa kokeilla ;)
on konsteja joita pitää osata käyttää oikein.
Viittaan ap mainintaan ettei periaatteessa haluaisi niihin turvautua.
Totuus kuitenkin on niin että lapsillakin on oma tahto ja ne ei vain tee aina kuten muut sanoo. Ei kukaan toimi niin.
Lapsi testaa vanhempiaan joku enemmän toinen vähemmän.
Lahjonta, uhkailu ja kiristys pitää aina hoitaa niin että se on mahdollisimman lievää mutta tärkeintä on että sen pitää olla toteutettavissa ja se pitää toteuttaa, jos sanoo.
Siksi pitää miettiä mitä sanoo! Jos puhuu mitä sylki suuhun tuo, lapsi oppii että vanhempi katuu sanojaan eikä kuitenkaan tee mitä väittää ja silloin nuo konstit menettävät tehonsa.
Meillä uskotaan lahjontaan, se on positiivinen porkkana.
Joku hyvin neuvoikin että sen ei tarvitse olla materiaa, vaan esim.joku tosi kiva juttu, jota pääsee tekemään. Tai pieni herkku (toimii meillä kun ei herkut kuulu päivittäiseen elämään)
Samoin kiitos kun tietty asia on sujunut ilman sanomisia hienosti.
Nukkumaanmenossa meillä on ollut jääräpäinen linja.
Illalla on "pisu, pesu, nukkumaan" rituaali.
Iltasatu/laulu/rukous, mikä kellekin sopii ja sitten suukotetaan ja toivotetaan hyvää yötä.
Meillä 4-5v ovat omaksuneet hauskan tavan sanoa lopuksi "nähdään huomenna!"
Juontaa varmaan siitä että jossain vaiheessa testasivat illalla "vielä yks juttu, vielä yks tärkeä asia" -temppua.
Vastailin aina muutamaan asiaan, ja sen jälkeen sanoin että puhutaan huomenna lopuista asioista.
Olemme sopineet että sängystä noustaan vain pissalle.
"mulla on hätä"-rumban välttää sillä että kaikki käyvät tosiaan pissalla aina viimeiseksi ennen sänkyyn menoa, niin se ei ole fyysisesti mahdollista että tulee hätä.
Samoin olemme selittäneet uteluihin miksi aikuiset saa valvoa jne.
että ilta on isin ja äidin, aikuisten aikaa.
Olen koko päivän lasten kanssa ja alkuillan isä on heidän kanssaan/olemme kaikki yhdessä, illalla on myöhä ja lasten pitää nukkua kasvaakseen isoiksi.
Ilta on siis aikuisten aikaa olla kaikessa rauhassa ja levätä ja tehdä aikuisten asioita ja jutella tylsiä aikuisten juttuja :)
Pari kertaa on vuosien saatossa pitänyt kantaa lapsi eteiseen kun raivokohtaus on tullut jostain syystä ja koko homma on kaatunut.
Kun yksi huutaa raivopäänä ettei aio nukkua ikinä ei toisetkaan voi rauhoittua nukkumaan.
Silloin on rauhallisesti todettu että jos ei halua nukkua, niin täytyy antaa muiden nukkua ja siten se joka ei halua nukkua voi mennä eteiseen ja vaikka ulos huutamaan yöksi.
Silloin lapsikin yleensä tajuaa että raivo on turhaa ja älytöntä ja lopettaa ja toteaa että mieluummin nukkuu kuitenkin.
Itselleni on hurjan tärkeää että riidat sovitaan ja illalla mennään aina nukkumaan hyvillä mielin.
Mutta ehdoton apu on siis se että on jämpti ja lempeä.
Nyt tehdään näin PISTE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ihmettelen, miksei lasta myöskään NUKUTETA?
Itsellä on 3- ja 4- vuotiaat ja vauva. Eikö teillä ole ollut RUTIINEJA lapsilla?
Meillä on aina illat mennyt niin että tullaan ennen lastenohjelmia sisälle ulkoa. Sitten telkkaa ei enää vahdata. Syödään iltapala, pelataan, jutellaan, luetaan kirjaa. Pesut, pisut ja pusut.
Mennään sänkyyn ja luen iltasadun. Olen vieressä ja odotan että nukahtaa. Myöhemmin odottamisen voi jättää siihen kun lapsi rauhottuu ja on simahtamaisillaan.
Minusta on outoa ettei lapselle saa näyttää että nyt äitiä suututtaa! Mutta iltatoimienkin pitää olla selkeät.
Samaten kun teillä on vauva niin tarttee huomata, että joskus se isompi lapsi reagoi muuttuneeseen elämäntilanteeseen. Jostain lehdestä luin hiljattain miten äidit kehuu ettei heidän lapsi ole ollut moksiskaan vauvan tulosta ja seläntakana lapsi kuitenkin lyö jotain esinettä ja toistaa: "vauva, vauva, vauva..".
Lapset saattaa olla mestareita peittelemään tunteitaan.
Kun lapselle on iltatoimet aina samaa rataa, ei anneta sokeria illalla, jutellaan riittävästi, lapsi saa auttaa vauvan hoidossa ja hänet NUKUTETAAN niin ei tartte tapella.
Sänkyyn menemiseen varaat hiukan aikaa enempi ja lisäät hellyyttä ja sitten rauhotat lasta, juttelet vähempi ja olet huoneessa kunnes rauhottuu niin kyllä se siitä.
Joskus tarttee odottaa että lapsi ihan nukahtaa!! Ei se ole mikään ISO lapsi. Itsekin olen ollut koulussa kun toivoin vielä äidin läsnäoloa. Nukahditko itse miten pienenä?
Minusta vanhemmilla on niin paljon oman ajan vaatimuksia että ne pienen tarpeet voidaan sivuuttaa liian helposti. Sinä et jaksa, isää ei kiinnosta???
Te olette sen lapsen vanhempia ja te sen illan hoidatte pulkkaan.
Ei lapset juoksentele huoneessa tai lällättele jos ne nukutettaisiin. Huomionhakusuutta toi on. Ei mitään muuta. NUKUTA LAPSESI.
Ja isältä tietokone kiinni vaikka joka toinen ilta ja teette joka toinen ilta nukutukset.
Alimman tekstin tiimoilta halusin kommentoida vastaavaa kuin tuo ylempi sitten olikin ehtinyt kommentoida:)
Meillä esikoinen toimi aina kuin unelma ilman palkintoja, kiristystä tai uhkailuja.
Seuraava lapsi vaati kaikkien keinojen käyttöä
Seuraava lapsi on taas samaa luokkaa kuin esikoinen.
Kuopukseen ei päde mikään, on pippurinen kuten toiseksi vanhin, mutta kaikki mikä on pätenyt muihin pitää hänen kohdallaan toteuttaa päinvastoin.
Että jokainen lapsi on yksilö, ei ole mitään ohjesääntöä millä kaiken saa toimimaan :)
että omat kasvatusperiaatteet toimivat kaikilla lapsilla ja ne ovat ainoita oikeita tässä maailmankaikkeudessa...
Lapset ovat samassakin perheessä erilaisia, jolloin joutuu yksilöllisesti miettimään, millaista kasvamisen tukea kukin lapsi tarvitsee.
Tämä on ihan totta mutta meidän perheessä sillä rajauksella että elämän perusasioista ei palkita. Siis nukkumisesta tai syömisestä tai aikaanaan pottailusta tms. Jotkut asiat on vaan sellaisia että ne tehdään eikä niissä oteta neuvotteluasennetta ollenkaan. Toki voidaan kevyesti kehua, että hyvin toimittu, ja sitten jatketaan elämää eikä soiteta isille töihin, mummolaan ja kaupan kassalle että jee, kakka tuli pottaan. Palkinnot tulee sitten kuvaan toisenlaisissa asioissa. Hyvin on toiminut meidän lapsen kohdalla, on tullut kehuja päivähoidossa just esim. syömisestä ja vessatouhuista. Kun temppuilu sellaisissa asioissa ei ole mahdollista meidän perheessä. Ja syömään tai potalle ei tietysti ole pakotettu eikä mitään, esim. syödä on saanut aina just sen mitä haluaa pöytään kannetun tarjottavan rajoissa, mutta niistä ei ole myöskään palkittu tai tehty numeroa eikä annettu esim. tarroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alimman tekstin tiimoilta halusin kommentoida vastaavaa kuin tuo ylempi sitten olikin ehtinyt kommentoida:)
Meillä esikoinen toimi aina kuin unelma ilman palkintoja, kiristystä tai uhkailuja.
Seuraava lapsi vaati kaikkien keinojen käyttöä
Seuraava lapsi on taas samaa luokkaa kuin esikoinen.
Kuopukseen ei päde mikään, on pippurinen kuten toiseksi vanhin, mutta kaikki mikä on pätenyt muihin pitää hänen kohdallaan toteuttaa päinvastoin.Että jokainen lapsi on yksilö, ei ole mitään ohjesääntöä millä kaiken saa toimimaan :)
_______________________________________
Ylempi viesti johon viittaan :
että omat kasvatusperiaatteet toimivat kaikilla lapsilla ja ne ovat ainoita oikeita tässä maailmankaikkeudessa...
Lapset ovat samassakin perheessä erilaisia, jolloin joutuu yksilöllisesti miettimään, millaista kasvamisen tukea kukin lapsi tarvitsee.
________________________________
Alempi teksti:
Tämä on ihan totta mutta meidän perheessä sillä rajauksella että elämän perusasioista ei palkita. Siis nukkumisesta tai syömisestä tai aikaanaan pottailusta tms. Jotkut asiat on vaan sellaisia että ne tehdään eikä niissä oteta neuvotteluasennetta ollenkaan. Toki voidaan kevyesti kehua, että hyvin toimittu, ja sitten jatketaan elämää eikä soiteta isille töihin, mummolaan ja kaupan kassalle että jee, kakka tuli pottaan. Palkinnot tulee sitten kuvaan toisenlaisissa asioissa. Hyvin on toiminut meidän lapsen kohdalla, on tullut kehuja päivähoidossa just esim. syömisestä ja vessatouhuista. Kun temppuilu sellaisissa asioissa ei ole mahdollista meidän perheessä. Ja syömään tai potalle ei tietysti ole pakotettu eikä mitään, esim. syödä on saanut aina just sen mitä haluaa pöytään kannetun tarjottavan rajoissa, mutta niistä ei ole myöskään palkittu tai tehty numeroa eikä annettu esim. tarroja.
t:27
Sitten kun huusit ja lapsi sai haluamansa vahvan vanhemman, temppuilu loppui.
Tänä iltana kun lapsi rupeaa riekkumaan ja lällättämään, nappaat sen vaan hermostumatta, neutraalin päättäväisenä kainaloon ja kannat sänkyyn ja sanot hyvää yötä. Jos otat heti alussa sen asenteen että tätä saa tehdä 50+ kertaa ekana iltana, niin ei ota niin paljon aivoon. Pidä sitä vaikka iltajumpaana. Sitten vaan kannat, hyvää yötä, kannat, hyvää yötä, kannat, hyvää yötä. Sun tarvii tehdä se vain yhden kerran enemmän kun lapsi jaksaa temppuilla. Ja huomenna sama homma, niin kauan että uskoo. Jos sängystä kuuluu huuteluja, huudat vaan takaisin hyvää yötä.
Minulla on nyt ihan pieni vauva ja sektion jälkeen en saa kantaa mitään vauvaa painavampaa. :( Mies taas istuu illat tietokoneella eikä suostu osallistumaan.
mutta yritän...
Joko kakkosen ehdottama malli. Ja tosiaan ei mitään ylimääräisiä jutteluja, eikä suuttumista sinulta, vaan päättäväinen kanto sänkyyn. Tää on eka iltana kamalaa ja toisenakin vielä menee useampi kerta, mutta ei lapsi montaa iltaa jaksa.
Tai sitten askartele taulun, jossa on esim. neljälle illalle ruutu. Ruutuun saa tarran, rastin, jonkun kuvan tms. Aina, kun sängystä ei tulla pois, niin lapsi saa palkkion yhteen ruutuun. Kun neljä ruutua on täynnä, niin lapsi saa jonkun palkkion. Esim. uimahalliretki äidin/isän kanssa kaksin tms. mistä lapsi varmasti tykkää. Toki palkinto voi olla hartaasti toivottu lelukin, muttä mä tykkään enempi näistä tekemispalkinnoista. Tämä kannattaa lapsen kanssa neuvotella päiväsaikaan ja askarella ja piirtää palkinnon kuva lapsen kanssa yhdessä.
Siksipä käytän uhkailua, kiristystä ja lahjontaa. Olkoonkin sitten väärin, mutta kaikkien lasteni kanssa on ollut "helpompaa", kun on ollut jotain asiallisia uhkaus/lahjontakeinoja.
Esim. Jos nyt menet kiltisti nukkumaan saat aamulla katsoa lastenohjelmat tjsp
"Mun kokemuksen mukaan lapset ei automaattisesti tottele."
Siltä alkaa näyttämään. Meillä tosin poika totteli tosi kuuliaisesti johonkin 3,5-vuotiaaksi asti, mutta sitten alkoi hulinointi. Nyt varmaan oireilee myös vauvan syntymistä, joka sitten erityisesti vaikuttaa nukkumaanmenemiseen.
On vain niin vaikeata, kun kokee uhkailun ja lahjonnan periaatteessa vääriksi, ja joka kerta käyttäessään niitä kokee olevansa huono vanhempi, kun lapsi ei usko pelkkää sanaa. :(
Mutta toisaalta eivät aikuisetkaan varmaan kävisi töissä, jos ei siitä palkkaa saisi. Tai krapulapäivänä vääntäytyisi töihin, jos ei uhkana olisi työpaikan menetys.
Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olette jaksaneet auttaa. Olen niin surullinen lapseni huonosta käytöksestä.
palautti tietokoneelle paenneen isän ruotuunsa ja opetti tämän osallistumaan perheensä elämään. Lapset ovat yhteisiä muulloinkin kuin tekohetkellä...
Tuohon vaiheeseen "4-vuotias vilpertti ja vauva" tarvitaan kaksi aikuista, varsinkin kun äiti on vielä puolikuntoinen. Iltanukutus esim. niin, että isä nukuttaa isomman lapsen, mikä nyt onkin sitten perheelle sopiva tapa, äiti vauvan (imetyksen ajan) tai toistepäin. Kun vauva kasvaa, toinen vaihtoehto on vuorotella iltoja nukutusvuoroon ja vapaailtavuoroon, jolloin saa välillä huilata iltahulaboosta. Kaikki keinot kehiin, millä kuumentuneita käämejä saadaan jäähdyteltyä. Eikä ole niin vaarallista, vaikka käämit välillä kuumeneekin! Tilanne on ilmeisesti teille uusi useamman kuin yhden lapsen kanssa; se rassaa taatusti hermoja ja joudutte opettelemaan monta asiaa uudelleen, mitä ei yhden lapsen kanssa tarvinnut huomioida.
Nukkuuko 4-vuotias muuten päiväunia ja kuinka pitkään, kun jaksaa riekkua nukkumaanmenoaikaan? Vai käykö ylikierroksilla, kun ei ole nukkunut päivällä? Onko nukkumaanmeno ollut aina tällaista vai vauvan syntymän jälkeen esiin tullutta? Millainen lapsi on muuten luonteeltaan (oma esikoiseni tajusi vasta 6-vuotiaana, ettei nukkumaan meneminen olekaan rangaistus, vaan voi kasvonsa menettämättä ilmaista, että on väsynyt ja jopa pyytää, että pääsisi pian nukkumaan...)?