miten saada 4-vuotias pysymään sängyssä illalla?

Aika harva 4v uskoo pelkkää sanaa, että älä siinä koe mitenkään epäonnistumista. 4v tarvitsee vielä sanomisen rinnalle konkreettista toimintaa.



Älä ajattele uhkailuna tai lahjontana, vaan niin, että hyvä käytös palkitaan. Lapsi saa palkinnon, kun tekee jotain hyväksyttyä. Aikuinenkin tarvitsee palkinnon tylsästä työstä. Aikuiselle vaan riittää usein palkaksi hyvä mieli -lapsi ei aina pärjää pelkällä hyvällä mielellä vaan tarvitsee jonkin näkyvän tai tuntuvan palkinnon; esim. vanhemman kanssa yhdessä tekeminen.



-oisko ollut nro 4-

Kiitos -- tuo on täysin järkeenkäypää! Täytyy tosiaan vähän muuttaa omaa asennetta ja ajattelutapaa. Olet ihan oikeassa.



Kiitos kaikille ihan *hurjasti* avusta. Autoitte minua kovasti ja huojensitte mieltäni. Toivotan teille kaikille kaikkea hyvää ja ihanaa koko sydämestäni.

Nukkumaanmeno vähän hankalaa, kun makkari on yläkerrassa ja meillä on avoportaat. Kuuluu naapuriin, jos portaissa liikutaan illalla tai yöllä. Molemmat seinänaapurit ovat lapsettomia ja molemmat nousevat aamuisin kukonlaulun aikaan, joten iltaisin menevät aikaisin nukkumaan. Minä tein aikaisemmin niin, että hoidin iltatiskit ym samalla kun lapsi kävi nukkumaan patjalle keittiön lattialle. Hyvin meni siihen asti, kun pojan isä sanoi alkavansa nukuttamaan lasta sänkyyn. No, isä ei kauaa jaksanut nukuttamista. Tällä hetkellä poika menee iltapalan ja pesujen jälkeen olkkarin sohvalle isän tai minun syliin unipeiton kanssa. Jos poika ei rauhoita, laitan telkkarin auki ja kuuntelemme samalla uutiset tai jonkun keskusteluohjelman Ajankohtainen kakkonen, Inhimillinen tekijä tai joku kokkiohjelma.

Ihan oikeasti, nelivuotiaan kanssa voi keskustella asioista. Esim. päivällä kun on hyvä yhteinen hetki. Minä myös kerroin lapselle, että nämä on nyt raamit joiden mukaan toimitaan. Ja sillä selvä. Ja muistutin säännöistä aina ennen nukkumaanmenoa.



Lisäksi meillä oli se ruudukko, vaikkakin ensimmäistä palkintoa piti tienata aikas kauan. muistaakseni 15 ruutua. Mutta meillä ei ollut aluksi ihan ehdotonta, sängystä sai tulla pois kaksi-kolme kertaa ennen kuin jäi saamatta ruutuun ruksi. Ensimmäisen 15 ruudun jälkeen keräsimme 20 seuraavaa, niistä piti jo jäädä kerralla nukkumaan, että sai ruksin. Sen jälkeen ruudukkoa ei tarvinnutkaan.



Mutta siis juttelemalla ja keskustelemalla pääsee myös pitkälle. Ja annoin lapselle pientä pelivaraa, tyyliin, saat itse päättää pannaanko yöpuku ennen vai jälkeen hampaiden pesun. Ja kehuin aina muitten kuullen, että ajatelkaapas, miten meidän "emmikatariina" on reipas, kun on jo niin ja niin monta iltaa mennyt nätisti nukkumaan, olne niin ylpeä.

Meillä opetettiin 3½-vuotias nukahtamaan itsekseen juuri kyseisellä menetelmällä. Tasan kaksi iltaa siihen meni, ekana iltana jaksoi 45 minuuttia ennen kuin antoi periksi, mutta toisena ei tainnut tulla pois kuin 3-5 kertaa. Ja sen jälkeen on käynyt ihan nätisti nukkumaan.



Mutta tämä tosiaan on hankala toteuttaa, jos et pysty itse lasta kantamaan eikä mies suostu "projektiin" osallistumaan. Meillä kun oltiin molemmat hommassa mukana ja mies jatkoi, kun itse vauvamahani kanssa väsähdin pojan sänkyyn palauttamiseen.



Mutta myös tuo tarrataululla palkitseminen on ihan kokeilemisen arvoinen keino myös. Tosin sillä tulosten aikaansaaminen voi viedä huomattavasti pidempään.

meillä otettu apuun satu-cd:t! Ennen piti pötköttää vieressä kunnes nukahti. Sitten alkoi jäämään yksin sänkyyn ja laitoin satu-cd:n soimaan hiljalleen. Sinne nukahti satua kuunnellen. Tyttö silloin n. 3v. ja nyt 7 v. ja edelleen joskus kuuntelee satuja nukahtaekseen. Iltasatu luetaan ensin kirjasta!

ja käyt(tai isä) makaamaan siihen , ja joka kerta kun yrittää lähteä pois, estätätai laitat takaisin sängyyn, ei tarvitse kantaa, kun ei pääse edes lähtemään, et puhu mitään (korkeintaan toistat nyt nukutaan, hyvää yötä), et katso lapseen tai muutoinkaan palkitse jos yrittää karata estät vain, teet myös tämän kaiken selväksi etukäteen.

Tosin ihmettelen, miksei lasta myöskään NUKUTETA?

Mennään sänkyyn ja luen iltasadun. Olen vieressä ja odotan että nukahtaa. Myöhemmin odottamisen voi jättää siihen kun lapsi rauhottuu ja on simahtamaisillaan.

Joskus tarttee odottaa että lapsi ihan nukahtaa!! Ei se ole mikään ISO lapsi. Itsekin olen ollut koulussa kun toivoin vielä äidin läsnäoloa. Nukahditko itse miten pienenä?

Meidän esikoinen oli n. 3½ vuotias kun kuopus syntyi. Esikoinen oli äärimmäisen huonosti nukahtava ja olimme ajautuneet tilanteeseen, että häntä piti istua vahtimassa, kunnes nukahti. Ja monesti juuri kun olit lähdössä pois, lapsi havahtui ja veti paniikkipultit. Lapsi oli AINA huonosti nukkuva, joten tuohon ajauduttiin. Huoneessa istuttiin aina puoli tuntia vähintään, vaikka lapsi olisi ollut kuinkakin väsynyt, yleensä vierähti kolme varttia - tunti... Se oli pois illan hetkellisestä omasta rauhoittumisesta. Kyllä aikuisellekin pitää suoda tunnin oma pieni hetki illasta.

Kun olin n. puolivälissä raskauttani, aloitin tarrakamppanjan, tavoitteena, että lapsi oppii nukahtaan itsekseen sänkyynsä. Ja miksi? No siksi, että mieheni teki iltavuoroja, enkä nähnyt mitään tulevaisuutta siinä, että minä istun tissinälkäinen vauva käsivarrella nukuttamassa esikoista, joka ei nukahda... Tottakai olisin voinut istua nälkäinen vauva käsivarrellani pienellä jakkaralla, tottakai olisin voinut syöttää vauvaa siinä pienellä jakkaralla. Mutta todenpuhuakseni tiedän myös rajani. En olisi jaksanut sitä.

Tarrakampanjalla sain lapsen oppiin nukahtaan itsekseen ja yötkin rauhoittuivat - vähän. Silti tämä lapsi kävi kuusi ja puoli vuotiaaksi JOKA yö meidän vanhempien luona ainakin kerran. Hän havahtui älyttömän herkästi.

Joku tässä ketjussa sanoi, ettei lapsia saisi palkita normaaleista asioista, jotka kuuluu normaaleihin päivärytmeihin tms. Mutta minäpä näen asian niin, etten palkinnutkaan lastani nukkumisesta, vaan uuden, häntä hieman pelottavan taidon opettelusta. Itsekseen nukahtamisesta. Tarrat kannustivat häntä opettelmaan itsekseen nukahtamisen. Palkinnoksi hän sai eka satsista kirjan, toisesta muistaakseni toisen kirjan.

t. 11 (vai kymppi vai mikä se mun nro olikaan)