Lue keskustelun säännöt.
olen niin kiitollinen lapsestani
02.03.2009 |
esikoinen 4v ja olen niin kiitollinen hänestä.
-06 oli keskenmeno. Nyt rv18 ja tää lapsi on niiiiiiiiin odotettu ja toivottu.
Kun näitä juttuja lukee missä raskaus muuttu painajaiseksi (keskeytys, kohtu kuolema tai vauva ei elää kauan) niin jotenkin rakkaus omiin lapsiin kasvaa huimasti. En jotenkin uskalla miettiä että meillä on tosiaan tulossa vauva.. pari tavaraa ollaan jo hankittu, mut jotenkin se ei tunnu todelliseltä. en voi uskoa että meillä on niin hyvä karma että meidän perhe kasvaa.
Mulla 1. tyypin diabetes (ollut 13vuotta) ja muutenkin pelottaa miten asiat menee. Rakenne ultra on ylihuomenna ja tuskin saan unta kun vähän jännittää onko vauvalla kaikki hyvin..
anteeks tämmönen vuodatus. piti vaa päästä kirjottaa asia jonnekin. :p
Kommentit (4)
kaavin ensin tän siirapin pois ruudulta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaavin ensin tän siirapin pois ruudulta...
musta on hyvä että joku tuntee lapsiaan kohtaan noin, ainakin lapsi saa rakkautta minkä tarvitsee.. eikä lähde baariin vetämään ihan perseet ja jätä ihan pientä vauvaa yksin kotiin ku ei välitä lapsesta...
pari tuttua on aina huutamassa lapsilleen ja sanonut ääneen että vihaa niitä ja toivois ettei niitä olis olemassa. :S lapselle hirveetä kun kuulee tuommoista äidiltä.
Onneks mä rakastan mun lapsia :) tänäänkin 4v sano että kertoo nätin jutun mulle "kukka menee sydämeen ja sit takas maahan" :D ja iso hali sen jälkeen.
että just äsken kiljuin heille pää punaisena ja kuitenkin he on parasta mitä olen elämässä aikaan saanut ja rakastan heitä niin paljon. Olen myös kokenut rankan keskenmenon, ja kun ajattelenkin sitä niin sitä suuremmilta ihmeiltä nää lapset tuntuu...
Hyvin teillä menee ja puolen vuoden päästä pitelet uutta kääröä sylissäsi ja esikoisesta on tullut ylpeä isoveli/sisko... Peukkuja teille!