Ulkosuomalaiset!!! Onko teitä kohtaan käyttäydytty rasistisesti?

Asun Keski-Euroopassa. Kokemusta myös Etelä-Amerikasta, jossa olin ns. eksoottisen näköinen ;-)

Asumme Iso-Britanniassa, ja kuulumme ns. keskiluokkaan ja käymme työssä, emme elä sosiaalituilla, noudatamme lakeja ja muutoinkin koitamme soupeutua mahdollisimman hyvin täkäläiseen yhteiskuntaan ja kunnioittaa tätä joskus huvittavaltakin tuntuvaa kulttuuria.



Ja toki ulkonäöillisesti olemme hyvinkin alkuperäisväestön näköistä.

Mutta jos esim keskenämme puhumastamme kielestä joku asian kuulee, niin meiltä vaan ystävällisesti udellaan mistä olemme kotoisin, ja mielenkiinnolla kysellään Suomesta ja olemmeko viihtyneet hyvin täällä.

muut olivat lähinnä Ranskasta, Espanjasta, muista Välimerenmaista. En oikein päässyt porukkaan mukaan, ei pyydetty "lasilliselle lähipubiin" tai muualle. Joskus supisivat jotain ja osoittelivat minua, luulivat varmaan etten huomaa.

Syytä käytökseen en oikein tiedä. Olin 20-vuotias (suunnilleen samanikäinen kuin muutkin). Ehkä se saattoi vaikuttaa, että sain usein ekstrahuomiota miespuoliselta opettajalta (ihasteli muiden kuullen pitkiä vaaleita hiuksiani ym. imartelua, josta itse kyllä kiusaannuin).

Mutta selvää ihonväristä johtuvaa syrjintää olen kokenut vain työmatkalla Japanissa. Emme päässeet erääseen ravintolaan sisään, vaikka japanilaiset ystävämme olivat meidät kutsuneet sinne illalliselle.



Sellaista suvaitsemattomuutta tapojamme kohtaan on tietysti melkein maassa kuin maassa. Mutta ne johtuvat pääasiassa erilaisista kulttuureista, kun teemme asioita eri tavoin kuin paikalliset. Varsinaisia syrjintätapauksia ei tule mieleeni.

Irlantilaiset ovat lahinna uteliaita ja ystavallisia, kyselevat paljon Suomesta, jne. Nyt olen asunut taalla pikkukaupungissa jo niin kauan, etta kaiki tietavat minun olevan suomalainen, eivatka kiinnita asiaan enaa minkaanlaista huomiota. Poikani koulussa olen ainoa ulkomaalainen vanhempi paria brittia lukuunottamatta, mutta heillakin kylla irkkujuuret.



Joskus irkut hapeavat omaa huonoa sosiaaliturvaansa ja paivahoitoa ja silloin voivat vahan sillalailla syrjasilmalla katsoa ja kysella, etta Suomessahan varmaan tamakin asia on kunnossa...? : ) Tosi usein lehdissa kaytetaan Suomea tai Ruotsia vertailukohteena esim. tasa-arvoasioissa ja nyt kaikki irkut kuvittelee Suomen joksikin feministionnelaksi. ; )



Ulkonaon puolesta olen kylla ihan erinakoinen kuin paikalliset. Olen 179 cm pitka ja tosi vaalea. Taalla porukka on aika lyhytta ja tummaa. Muutamaan pitempaan naiseen olen kylla tutustunut, mutta tosi usea kaverini on sellainen reilu 150-senttinen.. On varmaan koomisen nakoista, on valilla kylla sellanen majakka-fiilis... Kaverit kehuu, etta on helppo loytaa vakijoukossakin. Eli vaikka kulttuurin puolesta olen sopeutunut todella hyvin ja sulaudun irkkuihin, ulkonaon puolesta tuskin kai koskaan.

Olen asunut etela-Euroopassa muslimimaassa 7 v ja olen kristitty itse.

Saksassa! En tietenkään ulkonäkäni takia sillä en poikkea valtaväestöstä. Esimerkiksi asuntoa hakiessa, soitin ilmoitukseen ja useasti sanoivat että kämppä mennyt jo, ulkomaalaisen aksenttini takia. Mieheni soittaessa (paikallinen) kämppä oli vielä saatavilla. Jos kuitenkin maninitsin erikseen että olen Suomesta vastaanotto oli parempi.

Tämä ilmiö toistuu monessa paikassa ja asiassa, ainoastaan kun erikseen sitten itse tuon ilmi että olen suomalainen, ihmisten asenne muuttuu. En kuitenkaan monesti sitä tuo julki, sillä olen sitä mieltä että kyllä ihmisiä täytyy kohdella kunniotuksella.

Monia saksalaisia ei kiinnosta pätkääkään mistä olet kotoisin ja harvoin sitä edes kysyvät.

Voi vaan kuvitetta miltä tuntuu asua ulkomaalaisena Suomessa...huhhu!

Lontoossa asuessani kävin joskus "tutkimusmatkoilla" Lontoon eri kaupunginosissa. Näissähän on joissakin tunnelma ihan eri maista. Muutaman kerran päädyin sellaiseen kaupunginosaan, jonka lähes kaikki asukkaat ovat esim. jamaikalaisia. Jos satuin astumaan kauppaan, muut asiakkaat lakkasivat puhumasta ja kääntyivät katsomaan minua päästä varpaisiin oikein halveksivasti. Eräässä liikkeessä yksi asiakas tuli kysymään (vihamielisesti), mitä oikein kuvittelin tekeväni kyseisessä liikkeessä. Jotain siihen änkytin, että ostoksille tulin...

...ja olen asunut Suomen lisaksi neljassa eri maassa, jokaisessa yli 3 vuotta. Kieliasioissa kylla joskus on "ottanut paahan" vaikkei varsinaisesta rasismista voi puhua, eli esim. Saksassa minulle on tokaistu "Saksassa puhutaan saksaa!" (jota osaan siis hyvin) kun kavin yksityista keskustelua mieheni (joka on muuten saksalainen) kanssa englanniksi. Tuosta hiukan suivaannuin sanojalle ja annoin myos hanen kuulla sen; mutta Saksassakin tama on ainoa tamantyyppinen kokemukseni, yleensa ihmiset ovat suhtautuneet minuun positiivisesti. Mitaan niin kauheaa kuin _Helsingissa_ en ole edes ollut muualla todistamassa, saati sitten sen uhrina itse: kerran raitiovaunussa keski-ikainen nainen rupesi suureen aaneen haukkumaan (itselleen taysin vierasta, hiljaista ja hyvinkayttaytyvaa) somalinaista...