Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kokemuksia 4 vuoden ikäerosta lapsilla (2 lapsinen perhe)?

Vierailija
02.03.2009 |

Toivon asiallisia kommentteja arjen sujumisesta ja muusta.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ko. ikäero on toiminut hyvin.

Kuopuksemme synnyttyä esikoisemme osasi ottaa hyvin vauvan huomioon ja ymmärsi kun äidin piti imettää, ja ulkoilut yms. pystyi aika pitkälti menemään vauvan rytmin mukaan, koska esikoisemme ei aina tarvinnut päiväuniakaan enää. Välillä kieltämättä väsyttikin, koska kun puopus nukkui (vauvana nukkui päivisin alle tunnin pätkiä), niin piti tietenkin olla esikoisen kanssa, joka kaipasi luonnollisesti äitinsä huomiota. Päiväunia en siis itse voinut ottaa, paitsi silloin kun esikoinenkin nukkui (satunnaisesti).

Nyt kun kuopus on jo yli 1-vuotias, niin arki sujuu mitä loistavammin. Esikoinen käy 3krt. viikossa kerhossa ja sinä aika me kuopuksen kanssa teemme kauppareissut, kotihommia ja joskus kyläillään naapurissa. Liikkuminen on meillä ainakin sujuvaa, kun toinen on jo niin omatoiminen ja ymmärtää että pikkusisaren tarpeet ovat kovin erilaiset vielä. Meillä sisarukset myös leikkivät yhdessä ja osaavat ne jo ihan riehuakin ja tehdä pahaa ihan yhteistuumin:). Kovin vähän meillä on lapset riidelleet keskenään, ja on voinut antaa rauhassa leikkiä molempien lastenhuoneessa, ilman että koko ajan tarvitsee katsoa, että toinen talloo toisen tms.



Itse olen ollut tyytyväinen tähän isohkoon ikäeroon (mitä monet sukulaiset päivittelivät ja surivat etukäteen) ja meillä tämä on ollut ihan harkittua. Jos kolmas joskus tulee, niin sekin tulee isommalla ikäerolla.



Itse neuvoisin, että toisen lapsen synnyttyä, isän kannattaa kiinnittää erityishuomiota esikoiseen. Näin ainakin meillä, esim. pääsee isin verstaalle usein sunnuntaisin tai käy kaupassa isän kanssa jne. Samalla äiti saa huilata vauvan kanssa jne. Tosin nyt kun kuopuksemme on jo isompi, niin pyrin itse olemaan enemään esikoisen kanssa ja mies antaa silloin huomionsa kuopukselle.



Toivottavasti tästä on jotain apua, ehkä kirjoitin hieman sekavasti.

Vierailija
2/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt lapset 11 v ja 7 v. Tulevat hyvin toimeen keskenään. Pienempänä esikoinen oli oiva apu pikkuveljen hoitajana. Leikkivät keskenään edelleenkin. Mitä parhain ikäero vanhemmat saavat nauttia molempien vauva ajasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis te joilla 3v 4kk ikäero: esioinen ei ollut ilmeisesti päivähoidossa?



Kiitos hienosta vastauksesta!

Vierailija
4/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toimi jo vauvavaiheessa hyvin, kun isompi sai tuntea itsensä tärkeäksi vauvanhoidon "apuna". Helpompaa, kun ei ole kahta vaippaikäistä /täysin autettavaa (pukeminen ym) yhtäaikaa. Kyllä nuo lapset nyt isompina leikkivätkin keskenään. Suosittelen.

Vierailija
5/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

mustasukkaisuutta vauvasta/pienemmästä ei ole ollut myöskään, koska isompi on ollut jo senverran iso, että on ymmärtänyt selitettäessä, miksi äiti on kiinni imettämisessä eik voi juuri nyt leikkiä yms.

Vierailija
6/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ehkä suurin ongelma. esikoinen tottunut jo olemaan ainut eikä välttämätä osaa käsitellä mustasukkaisia tunteitaan, joka sukulaisteni perheessä näkyy pienemmän tönimisenä, aika rajuinkin ottein 5v esikoinen tuuppii 1 vuotiasta sisarustaan. isompi selvästi tehnyt selväksi ettei olisi sisarusta halunnut

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi hyvältä tuntuu ikäero. Tarkemmin siis muutama kuukausi vajaa 4v ikäeroa, molemmat tyttöjä.



Lisätään nyt jotain kuitenkin vielä:

Esikoinen oli aivan tohkeissaan pikkusiskon syntymästä ja puhui aina "mun vauvasta". Ei mitään mustasukkaisuutta missään vaiheessa ollut. Varsinkin alussa meillä isä oli tosi paljon esikoisen kanssa kun itse olin kiinni vauvassa ja imetyksessä.



Nyt oon sitten molempien kanssa kotona, isompi 4,5v ja pienempi 9,5kk. Esikoinen käy pari kertaa viikossa srk kerhossa. Hienosti menee. Isompi ei nuku päikkäreitä, mutta jos tarvitsen itse päiväunia, voin laittaa vaikka tytölle lastenohjelmia pyörimään ja nukutella itse hetken siinä vieressä sohvalla (kun pienempi nukkuu). Tätä tapahtuu kuitenkin ehkä vain kerran viikossa. Monesti isompi myös leikkii tai askartelee tosi pitkään itsekseen, ja silloin ehdin hoitaa omia juttuja, kotitöitä tai vain levätä. Sitten jos isompi tarvitsee huomiota, niin pyrin sitä aina antamaan jos mahdollista, näin arki sujuu tosi mukavasti.



Välillä isommalla on sellaisia leikkejä, joihin ei pientä halua mukaan, ja laittaa lastenhuoneen oven kiinni. Tämä ollaan toistaiseksi sallittu, mutta pitää jatkossa katsoa mitä tämän homman kanssa tehdään... Monesti kuitenkin ottaa pienenkin kivasti leikkeihin mukaan. Ulkoilut ollaan toistaiseksi hoidettu aina pienemmän unien aikaan, mutta tämäkin käytäntö luonnollisesti muuttuu jossain vaiheessa.

Vierailija
8/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tosi huono vajaa neljän vuoden ikäero :-( Jos olisimme olleet viisaita, olisimme yrittäneet paaaljon lyhempiä ikäeroja. Esikoinen nyt 9 v , kakkonen 5,5 v, kolmonen kohta 4 v ja nelonen 2,5 v, ja näiden nuorempien kanssa homma toimii paljon paremmin. nuoremmilla paljon enemmän seuraa toisistaan, monet arjen puuhat sujuvat paljon paremmin ja käytännön järjestelyt ongelmattomampia. vaikeinta oli kun kakkonen syntyi ja esikoinen oli alle 4 v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
02.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan tarkoituksella halusin isomman ikäeron, että saavat ainakin tarpeeksi aikaa ja huomiota pieninä eikä tarvitse kahta vauvaa hoitaa yhtä aikaa.



Kirjoitelkaa lisää kokemuksia ja antakaa vinkkejä mitä ottaa huomioon.



Ysiltä tahtoisin kysyä mitä käytännön järjestelyitä tarkoitat tuon isomman ikäeron suhteen ja mitä vaikeuksia teillä oli kakkosen syntyessä?