Muistaako kukaan Kokemäen leivinuunimurhaa?

Olen joskus tästä tapauksesta lukenut ja ihmetellyt sitä, että miten ihmeessä on mahdollista purkaa leivinuunia niin ettei kukaan sitä huomioi (paitsi tässä tapauksessa poika oli huomannut) ja vielä muurata uusiksi, luulisi herättävän huomiota?? Ja toisekseen, kuinka ihmeessä sinne ihmisen saa mahtumaan? Ja vieläpä metrin syvyyteen? Käsittämätöntä.

Mitä siitä?

ja aloin miettiä, onko täällä palstalla yhtään iäkkäämpää sakkia.

Kokemäen murhaa ei tavallaan ratkaistu, Suomen kriminaalihistoriassa on joitakin tällaisia outoja tapauksia, joista aikanaan oli suuri haloo.

ja heidän poikansa aavisti äidin kohtalon mutta poliisi ei puuttunut peliin ennen kuin hyvin pitkän ajan kuluttua. Pojan vanhempien kotona ollut leivinuuni purettiin ja äidin ruumis löytyi.

missä muistellaan vanhoja tapauksia. Muistin kyllä että siinä ois sanottu että se mies tappoi sen vaimonsa? Muistanko nyt aivan väärin.....? Eli että oli sitten selvä tapaus. Ihan kamala juttuhan se oli.

Kokemäen Krootilan kylässä joulukuussa 1960 tapahtunut Hilkka Hillevi Saarisen surma tunnetaan yleisesti Suomessa nimellä "Uunisurma". Tapaus on yksi Suomen tunnetuimpia henkirikoksia, eikä sen tekijä ole virallisesti koskaan selvinnyt.







Hilkka Saarinen nähtiin viimeksi elossa joulukuussa 1960, jolloin hän oli 33-vuotias. Hän eli vanhassa isossa puutalossa yhdessä aviomiehensä kanssa. Talo oli Hilkan lapsuudenkoti ja isovanhempiensa perintöä. Osan talosta aviopari oli maksanut lainalla perikunnan muille osakkaille. Heillä oli viisi lasta, jotka oli kuitenkin huostaan otettu ja sijoitettu eri kasvatus ja ottokoteihin perheen elämän vaikeuksien, sekä isän väkivaltaisuuden takia.



Vuonna 1966 poika lähetti poliisille seuraavanlaisen kirjeen: "Epäilen, että isä tietää äidin katoamisesta enemmän kuin on kertonut. Hän on selvästi avannut leivinuunin ja muurannut sen taas kiinni. Silti koko uunilla ei ole ollut käyttöä seitsemään - kahdeksaan vuoteen tätä ennen. Isä siivoili pimeässä, vaikka toisessa huoneessa oli valo, kun tulin paikalle. Luulisin, että uuni olisi syytä purkaa. Isä voi tehdä mitä vaan." Kirjettä ei noteerattu. Vuotta myöhemmin poika kirjoitti toukokuun ELÄMÄ -lehteen 5/1967 jutun joka otsikoitiin Minne he katoavat/ Epäilen isääni murhaajaksi jossa hän epäili isäänsä äitinsä murhaajaksi. Myöhemmin isän ja pojan tavatessa isä sanoi: "Eiköhän hoideta kumpikin vain omat asiamme".



Vasta vuonna 1972, uusien tutkijoiden saatua tehtäväkseen käydä lävitse vanhoja selviämättömiä tapauksia otettiin poikaan yhteys kirjeen johdosta. Samalla hän sai lukea tapaukseen liittyvän kuulusteluaineiston. Niissä oli paljon asiatonta paikkakunnalla liikkunutta huhua. Pienet ristiriitaisuudet kertomusten välillä antoivat vahvistuksen sille, että pojan epäilyissä voisi olla aihetta tarkemmille tutkimuksille.



Hilkan päivänä 27. marraskuuta vuonna 1972, 12 vuotta Hilkka Saarisen katoamisen jälkeen, Turun lääninosaston komisario Gunnar Kivelä saapui avustajineen Kokemäelle mukanaan asiakirja, joka valtuutti heidät purkamaan Saarisen perheen leivinuunin. Aviomies siirrettiin poliisiasemalle ennen kuin poliisit alkoivat purkaa uunia. Metrin syvyydestä paljastui muumioituneen naisen pää. Kun kaivettiin hieman lisää, tuli esiin jalkaterä ja lopulta koko ruumis. Ruumis kuljetettiin Poriin, maakunnan pääkaupunkiin. Seuraavana päivänä vanhin poika kävi tunnistamassa hänet Hilkka Saariseksi.



Kokemäen kihlakunnanoikeus katsoi, että aviomies ei ollut aiheuttanut Hilkka Saarisen kuolemaa tahallaan ja tuomitsi hänet kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen törkeästä pahoinpitelystä. Siitä mies ehti istua vain vuoden, sillä Turun hovioikeus ja korkein oikeus vapauttivat hänet perustelemalla, ettei Hilkan kuolinsyytä tai surmatapaa saatu selville eikä kuolemantuottamuksesta voinut enää tuomita 12 vuoden jälkeen.



http://petrikesti.com/uunisurma.htm

.

rouva oli ollut elossa, kun oli joutunut uuniin... eli siellä kitunut kuoliaaksi

Jos jota kuta kiinnostaa..?

Mä voisin linkittää tänne kuvia siitä leivinuunista...Jos jota kuta kiinnostaa..?

tiedän tapauksen ja tunsin miehen. Asuttiin 70 ja 80 luvuilla alle kilometrin päässä tästä talosta ja miehestä. Mies talutti aina pyöräänsä tielllä. Me koululaiset jotenkin kammoksuttiin häntä.

Olen joskus tästä tapauksesta lukenut ja ihmetellyt sitä, että miten ihmeessä on mahdollista purkaa leivinuunia niin ettei kukaan sitä huomioi (paitsi tässä tapauksessa poika oli huomannut) ja vielä muurata uusiksi, luulisi herättävän huomiota?? Ja toisekseen, kuinka ihmeessä sinne ihmisen saa mahtumaan? Ja vieläpä metrin syvyyteen? Käsittämätöntä.

Kyllähän sitä voi kotonaan tehdä mitä vaan. Jos kukaan ei käy kylässä ja lähimmät naapurit asuu melko kaukana, niin eihän sitä kukaan huomaa.

Toi on varmaansellanen vanhanaikanen leivinuuni.

mitä oman perheen ja naapurien silmien edessä....

että talo oli kylällä aika sivussa, ja vieraita ei paljon käynyt. Mies tykkäsi elellä itsekseen...



Uuni näytti kuvissa aika isolta, ihan sellaselta "kunnon" vanhanajan leivinuunilta. (Murha.infossa oli kuvia ja juttua)

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=15&t=153&sid=6f2f873531345…



Kyseisen jutun keskusteluketjuun mistä löytyy myös linkkejä kuviin.... siellä on yksi sellainenkin kuva missä epäillään olevan tämän uhrin pää (aika karmaiseva)... katsokoon ken rohkenee...