Kyllä otti kupoliin kun tuttavani ei välitä ollenkaan etten halua opettaa 2-vuotiastani

Mutta.. Oletko ajatellut, että jos olet liian tiukka lapsesi kanssa.. Hänestä tulee se pullahiiri sitten kun saa omaa rahaa käyttöönsä.. Eli sitten syö aivan valtavasti.. Äidiltä salaa! Kun saa vähän omaa rahaa jne..



Tai kuten minä, että kun muutin omilleni, en muuta syönytkään kuin karkkia ja herkkuja.. Meillä ei koskaan syöty herkkuja tai juotu limsoja.. Silti koko ikäni ollut ylipainoinen..



Meillä ei nimittäin mitään kevythömppääkään syöty.. Voi voina ja maito rasvasena.. Ruuilla piti syödä maha täyteen.. Ettei sitten napostella.. Välipaloja ei..



Ehkä kannattaa koittaa opettaa lapsi kohtuullisuuteen näiden kanssa..



Mutta olen kyllä samaa mieltä kanssasi! Törkeää käytöstä ystävältäsi.. Sano seuraavan kerran, että sopiiko, että otetaan mukaan ja sitten jälkiruokana saa syödä..



Meillä lapsi saa kyllä herkutella.. Mutta ruokakin kyllä silti maistuu.. Ja usein jättää herkut syömättä ja valitsee mieluummin oikeaa ruokaa!

Törkeää ystävältäsi, mutta älä nyt herranjumala tee tuota virhettä että teet herkuista tyttärellesi tuollaisen ison asian :o



Et sinä hyödy tuosta asenteesta mitään ettei lapselle saa antaa herkkuja. Jossakin vaiheessa törmää niihin joka tapauksessa, ja aina pahempi jos niistä on jo ehtinyt tulla " kielletty hedelmä"

Anna lapsella olla " omia juttuja" muidenkin kanssa äläkä kokoajan kyttää antaako toinen lapselle piparin vai ei... Mitä väliä hei. Yksi pipari sinne tai tänne!

onko tosiasiassa 2-vuotias pakko jo opettaa herkuille. Kyllä minäkin olen muutaman kerran vähän jäätelöä antanut ja jopa suklaata pikkasen joskus. Isommat lapset meillä syövät jo todella sujuvasti herkkkuja mutta ei ihan joka päivä. Se tässä just kismittää kun " hyvää tarkoittavat tuttavat" päättävät äidin puolesta ko asiassa. Olen ihan tarpeeksi nähnyt näitä 2-4 -vuotiaita joille EI maistu ruoka mutta keksiä ja pullaa kyllä mussutetaan.

Kerran piti anopin kanssa ottaa yhteen tässä asiassa. Tyttö oli silloin vähän yli vuoden ja anopin mielestä olis pitänyt jo herkkuja syöttää, grrrr.... ap

Arvatkaas maistuiko ruoka. Olisin ymmärtänyt paremmin jos olisi juuri syöty. Eikä tässä ole oikeastaan tuosta piparista kyse vaan siitä että tuttava ikään kuin minun kiusalla teki tuon. Ja kuinka niin olen tehnyt asiasta kielletyn hedelmän? (Vai sanoiko joku noin....?) ap

Liioitteletkohan nyt ap asiaa? Tiedän itsekin muutaman äidin, joille YKSIKIN keksi tai vastaava ennen ruokaa on liikaa. Menee mukamas ruokahalut täysin..?



Sellaisille ehdottomille äideille ne tavalliset keksitkin ovat liian suuria, ruokahalun poistavia. On niin eriasia syödä useita pipareita tai muuta makeaa ennen ruokaa. Toki ne mahan täyttää ja tavan ruoka ei sitten maistu.

Ei kukaan vieras saa mennä omin päin antamaan keksejä, vaikka olisi kuinka tiukka äiti. Törkeä tuttava sulla ap

Eihän se piparin koko nyt oleellinen asia ole mutta hän siitä niin monta suupalaa sai että jos ruokaa olis mennyt yhtä paljon olisi ollut hyvin. Tyttö nääs juuri parantunut flunssasta eikä ruokahalu vielä oikein palannut. Mutta kyllähän minä sen toki arvasin että ihme jos täältä ymmärrystä saa....

Eikö muita sitten oikeasti haittaa että jos kiellät jotain niin ko henkilö ei ota kuuleviin korviin. Siitä tässä nyt oli kysymys. ap

Tää meidän kone jotenkin tooosi hitaana, junnaa vaan kauan paikoillaan ennenkuin lähettää viestin.... ap

antaa sitä tytölle. Todella törkeää käytöstä. Oli sitten kyse mistä tahansa, ei minun mielestäni kenenkään muun ihmisen pitäisi ikinä kyseenalaistaa sitä, mikä on äidin mielestä sopivaa hänen omalle lapselleen, oli sitten kyse pienestä piparista, tai isosta karkkipussista. Kyse on myös periaatteesta. Jos kotona on kohta ruoka ja äiti sanoo ei, silloin pitäisi totella. Syöttäköön ystäväsi omille lapsilleen mitä haluaa... Sitä mieltä olen minä. 2 on myös kyllä oikeassa siinä, että lapselle on hyvä joskus antaa jotain pientä herkkua, mutta ei minusta kyllä viellä kaksi vuotiaalle todellakaan tarvitse.