Onko sektion jälkeen todellakin aivan hirveän kipeä, kauan aikaa?

Oliskohan ollut 2-3 viikkoa? Kipulääkkeitä en juurikaan käyttänyt.

Molemmat läpikäyneenä sektio oli mielestäni pahempi. Alatiesynnytyksessä kivuista pääsee kuitenkin suht nopeasti eroon. Leikkaushaava särkee parhaassakin tapauksessa pari viikkoa.

muut päivät meni ihan Panadolilla.

olivat hirveät. Sen jälkeen toipuminen tapahtui yllättävän nopeasti. Käytin tosin tavallisia päänsärkylääkkeitä n. kaksi viikkoa.

itsellä eka hätäsectio, jossa kaikki meni pieleen ja olin todella kauan kipeä. toinen suunniteltu sectio jossa kaikki meni hyvin ja noin kaksi viikkoa sectiosta pystyin olemaan ja elämään ihan normaalisti esim seksiä tuli harrastettua, mikä itseäkin ihmetytti, mutta teki vaan mieli ja keho toimi taas :))))

Sängystä nouseminen oli tuskaa, kävely sattui, isompaa lasta ei saanut nostella jne. Itselläni alatiesynnytys oli helppo nakki sektiosta toipumiseen verrattuna, mutta tämähän on perin yksilöllistä.

Olen kummankin kokenut ja kylla se sektio oli kauheampi. Olin kipea noin 3 viikkoa jalkeenpain ja haavakin tulehtui pahasti. Alatiesynnytyksesta toivuin noin kahdessa viikossa ja silloinkin sain kylla tulehduksen ja hiivakin vaivasi. Kuitenkin kavely ja liikunta yleensa sujui paljon helpommin alatiesynnytyksen jalkeen ja toivonkin, etta alatiesynnytys onnistuu myos odottamani kolmosen kohdalla muutaman viikon paasta.



Jostain kumman syysta suhde vauvaan oli alatiesynnytyksen jalkeen jotenkin helpompi, vaikka vauva ei todellakaan ollut sen helpompi kuin ekakaan. Rakkaus syttyi heti, kun sektion jalkeen olin jotenkin ihan pihalla, enka osannut oikein ottaa heti kontaktia vauvaan. : (

ja jos nyt pitäisi kolmas lapsi maailmaan saattaa valitsisin sektion. Vaikkakin hätäsektio tehtiin toivuin siitä nopeammin kuin imukuppisynnytyksestä. Repesin pahasti peräaukkoon ja supistajalihakseen saakka. Lisäksi repeämä tulehtui ja sitä hoidettiin melkein 3kk. Ja nyt kolmen vuoden jälkeen kärsin tuosta supistajan repeytymisestä joka kerta kun käyn isolla asialla :/ Siksi sektion valitsisin.

alatiesynnytyksen jälkeen mua ei ole edes jaksanut kiinnostaa kumpaako sukupuolta tuli,

mutta sektion jälkeen mä rakastuin aivan välittömästi tähän täydellisen ihanaan pyöreäpäiseen vauvaan välittömästi kun mulle se käärö näytettiin.

molemmat synnytykset olleet imukuppisynnytyksiä.. olen kyllä toipunut niistä todella pian, mutta traumaattisia on olleet, etenkin toinen. Toisessa synnytyksessä meni ns kaikki pieleen muutenkin. Henkinen toipuminen kesti kauan.

ap

Mielestäni section jälkeisiä kipuja ei voi verrata mitenkään supistuskipuihin synnytyksessä. Synnytystuskat helvetillisiä, section jälkeen kivut pysyvät hallinnassa särkylääkkeillä. Särkylääkkeiden syönti loppui 6 päivää section jälkeen kun ei enää missään tuntunut.

mikä niissä imukuppisynnytyksissä on traumaattista?

imukuppi on ollut todella repivä, erittäin kivulias kokemus. Toisessa synnytyksessä ei ollut enää spinaalista mitään apua jäljellä kun imukuppi laitettiin. Ja se irtosi kahdesti, laittaminen oli todella kivuliasta!! En haluaisi joutua siihen tilanteeseen enää koskaan!



Miten teillä sektion kokeneilla on imetys lähtenyt sujumaan? :)

ap

kestää viikon pari,mutta en kuitenkaan kipulääkkeitä enää kotiuduttua ole tarvinnut ja lääkkeet todella auttoivat kipuun sairaalassa. Haava parantunut molemmilla kerroilla. Minut on kyllä jouduttu nukuttamaan molemmilla kerroilla, että sekin on toipumista eli ylösnousua ym. hidastanut. Jos puudutuksella tehdään,niin ehkä nopeemmin pääsee tolpilleen.

Minulle tehtiin suunniteltu sektio ja kaikki meni hyvin. Toivuin nopeasti enkä muista olleeni pahemmin kipeä. Jotain tavanomaisia särkylääkkeitä söin jonkun aikaa. Mutta kyllähän toisinkin voi käydä.

Pystyykö sinnillä itse käymään suihkussa, mitenkäs vessa-asiat, onnistuuko?

ap

Imetys on lähtenyt kaikissa ihan samalla lailla käyntiin, maito noussut kolmantena päivänä. Eiköhän se istukan irtoaminen (ja siitä aiheutuva hormonimuutos)vaikuta siihen enemmän kuin vauvan tuloreitti.

Jos kolmas lapsi joskus siunaantuu toivon todella etten joudu sektioon. Ensimmäinen lapsi tuli kiireellisellä sektiolla joka oli ehdottomasti elämäni kauhein kokemus. Lapsi saatiin terveenä ulos, mutta verenvuoto ei meinannut millään lakata. Leikkauksesta meni ainakin kuukausi, että pystyin kunnolla kävelemään. Jos siis saisin valita, niin ehdottomasti normaali alatiesynnytys.



MUTTA ihmiset ja synnytykset on toki erilaisia. En vain voi käsittää sektiota ihannoivia ihmisiä, ei sekään edes nykyään täysin vaaratonta ole.

kokenut kiireellisen sektion, eli synnytys lähti käyntiin ihan normi-synnytyksenä ponnistusvaiheeseen saakka. Mutta ponnistusvaiheessa todettiin että lapsi oli niin ylhäällä että lääkärin mielestä minulla ei voimat olisi riittäneet sitä laskeutumista odottamaan (oksitosiini-tippaa oltiin annettu vähän reilulla kädellä joten minulla viimeiset 15min oli kestosupistus) ja se lopullinen päätös tehtiin kun sydänäänet laski alle 50 joka kerta kun ponnistin. Siinä mielessä sektio oli pelottava kokemus koska juuri ennen sitä oli ollut niin valtavat tuskat ja siinä samalla iso huoli lapsen sydänäänistä. Minulle oli totaalinen yllätys että noin viikko sektion jälkeen liikuin jo aivan normaalisti ja kaikki kipulääkkeet lopetin 2vk sektion jälkeen. Minulla oli ongelmia imetyksen kanssa ja se lähti käyntiin vasta 2 viikkoa synnytyksen jälkeen mutta sen jälkeen olikin täysimetyksellä. Minullakin oli vähän sellainen fiilis että se alkuaika ei mennyt niin kuin olin kuvitellut, en siis rakastunut lapseen ensi silmäyksellä ja minulla kesti melkein kuukausi ennen kuin heräsi mitään äidin-tunteita. Toisaalta on mahdoton sanoa että johtuiko siitä että oli ensimmäinen lapsi, olisiko ollut sama juttu alatie-synnytyksen jälkeen jne. Minulla on ystävätär jolle tehtiin suuniteltu sektio perätilan takia ja hänellä ei mitään imetysongelmia ja lumoutui heti lapsestaan kun sai sen syliin.

Kuitenkin, jos toisen lapsen saan, niin olen melko varma että valitsen sektion. Olen jo kokenut ne helvetilliset synnytys-supistukset, enkä varmaan koskaan unohda niitä. Mikään sektio-haava ei vedä vertoja sille kivulle. Ja minulla on ystävä joka alatiesynnytyksessä repesi klitoriksesta peräaukkoon asti ja nyt 7kk synnytyksestä vieläkin kärsii sellaisista kivuista että esim. vessassa (iso hätä) käynti pelottaa, ja seksi on muisto vain. Jotenkin minulla on vaan sellainen fiilis että sektiossa tiedät mitä sinua odottaa ja harvemmin siinä käy mitään jos vaan sen haavan hoitaa kunnolla, kun taas alatiesynnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa.



Nämä siis vain minun mietteitä, en edes yritä väittä että olisivat mitään totuuksia :-)

Ompa erilaisia kokemuksia. Minä en ollut kipeä lainkaan. Nousin heti ylös kun puudutus lakkasi, kävin suihkussa ja rupesin hoitamaan vauvaa. Riippuisiko myös siitä miten päin haava on tehty? Mulle tehtiin vaakaan hieman karvotusrajan alapuolelle. Olin tosi yllättynyt, positiivisesti siis, huomattuani että arpi jää piiloon. Onko teillä muilla pystyhaava?