Alle 3-v ja 5-v kotihoidosta saa aika erilaisia kommentteja...
Olen kotona 2- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa. Olen tässä kotiäitivuosieni aikana huomannut, että asiat pitäisi tehdä näemmä aika tiukan kaavan mukaan. Vielä vuosi sitten mua kehuttiin, että on se vaan hyvä, että äiti hoitaa lapsensa itse jne. Nyt olen muutaman viime kuukauden aikana saanut eri tahoilta merkitseviä katseita ja kummastelevia kommentteja, kun VIELÄ hoidan lapseni kotona. Ainakin juuri viisi vuotta täyttänyt pitäisi johonkin pistää. Näin myös tuttu pph kommentoi.
Jotenkin tuntuu siltä, että miten päin vaan tekisi, tekee aina asiat väärin. Jos nyt laittaisin viisiveen virikehoitoon, olisin ihan täysi lainsuojaton. Jos jatkan hänen hoitamistaan kotona, olen kummajainen. Jos mulla olisi vain yksi lapsi, kuopukseni, olisin todennäköisesti vielä vuoden verran sankariäiti. :)
Kommentit (7)
ja olen äärimmäisen onnellinen, jos pystyn ainakin esikoiseni hoitamaan kotona (esi)kouluikään saakka. Toiveissa meillä on vielä kolmaskin lapsi. Minä olen itse saanut olla lapsena kotihoidossa ja minusta se on yksi parhaimpia asioita, mitä vanhemmat voivat pienille lapsilleen tarjota. Lapset ehtivät mukaan siihen oravanpyörään myöhemminkin, vaikka sitten esikouluiässä. Vanhemmat ja sisarukset ja ystävät riittävät taatusti alle kouluikäiselle virikkeiksi! En suostuisi ikinä välittämään kenenkään ulkopuolisten ihmisten mielipiteistä näin tärkeistä asioista päättäessäni!!! Enkä kaipaa mitään "sankariäidin" kruunua, haluan vain tehdä asiat siten, kuin mielestäni on omille lapsilleni parasta.
Useimmilla kotihoidetuilla 4-5-vuotiailla on kerta-pari viikossa kerhoa, jossa oppii ryhmässä toimimista. Ehkä tästä syystä kummastellaan, jos 5-vuotias ei käy missään vertaisryhmässä, se on aika epätavallista.
Joskus vaan tuntuu niin naurettavalta, miten äitejä painostetaan tekemään asioita tietyllä tavalla. Sitähän tämä koko virikehoitokeskustelukin on. Ei puhuta siitä, miten asiat voitaisiin _ratkaista kaikille hyvällä tavalla_, vaan siitä, kuka on hyvä äiti ja kuka paha äiti.
Itse en virikelasten vanhempia lähde syyllistämään niin kauan, kuin ei ole mitään järkeviä vaihtoehtoja. Mitä olen seuraillut noita keskusteluja, niin niissä paistaa täydellinen kykenemättömyys asettua toisten asemaan. Että mikset vie srk:n kerhoon, kyllä ne kaverit riittää jne.
Mä olen itse kasvanut maalla, ja mulla oli siellä enemmän kavereita kuin omalla esikoisella kaupungissa. Johtuen siitä, että maalla kaikki lapset oli kotihoidossa, kun taas nykyään kaupungissa lähestulkoon kaikki viisivuotiaat on jo hoidossa. Eivätkä hoidossa päivän olleet lapset yleensä jaksa enää iltaisin leikkiä meidän kotihoidetun kanssa. :/
Ap
Mitä merkitystä sinulle on sillä, että muut pitävät sinua joko outona tai sankariäitinä? Kenen vuoksi ja kenen ehdoilla elät elämääsi? Kehen sinulle on tärkeää tehdä vaikutus?
että tekemisistään saa aina pyyhkeitä, teki niin tai näin. Eli turha kuunnella,
eikä sitä, mitä muut äidistä ajattelevat. Minusta on hyvä, että viisivuotiaalla ei ole pitkiä 10 tunnin hoitopäiviä, siksi on hienoa, että olet kotona. Toisaalta viisivuotias osaa jo nauttia 'omasta' ohjelmastaan, ja hyötyy ammatti-ihmisten järjestämästä toiminnasta. Eli itse laittaisin ehdottomasti ainakin pari kertaa viikossa kokoontuvaan kerhoon. Ihan pelkässä kotihoidossa en pitäisi.
Mutta kukin tekee miten haluaa. Yksi ystäväni ei pannut esikoistaan edes eskariin, vaan hoiti kotona, ja hienosti on tämäkin lapsi pärjännyt. Ja niin ovat monet päiväkodissa paljonkin olleet.
Lapset ovat yksilöitä ja toiselle sopii virikehoito ja toisille kotihoito. Vanhemmat yleensä tietävät parhaiten omien lastensa tarpeet.
Toisaalta näissä keskusteluissa puuttuu suhteellisuuden taju. Esim useimmissa länsimaissa 3-vuotiaat menee eskariin ja 5-vuotiaat kouluun. Ja ovat ihan tasapainoisia.